Erilainen juhannus

Juhannus on katolisessa, pyhimyksiä muistavassa Espanjassa iso juhla, Johanneshan on niitä merkittävimpiä.  Meidän suomalaisten juhannusaatto, perjantai, oli vielä aivan tavallinen kesäperjantai, lukuun ottamatta joitakin hajanaisia harjoituslaukauksia ilotulitteilla. Varsinainen juhlinta tapahtuu San Juanin päivän aattona, joka tänä vuonna osui meidän juhannuspäivällemme lauantaille.

Laiskojen aamutoimien jälkeen hakeuduimme venesatamaan Barcelonetaan. Naisverkoston kautta löytynyt uusi tuttavamme Charles – hänen vaimonsa on siis naisverkostossa – odotti veneellään. Mukana oli purjehduskaveri John. Vaimo jäi kotiin inventoimaan huushollia edessä olevaa muuttoa valmistellen.

Aurinkovoiteet päälle, hattu päähän ja liikkeelle! Barcelonaa oli mukava katsella mereltä päin. Kevyt sivuvastainen tuuli vei meitä rannikkoa pitkin ylöspäin eli Costa Bravan suuntaan. Kuulimme Barcelonassa jo yli 30 vuotta asuneelta kapteeniltamme juttuja kaupungin kasvamisesta, kaupunkikuvan kehittymisestä ja nyt tyhjillään olevista, kiinteistökuplan aikana rakennetuista superteknisistä taloista.

Purjehduskaveri John taas oli löytänyt Katalonian historiasta aikaisemmin tuntemattoman tarinan suunnitellusta ristiretkestä, jonka silloinen englantilainen paavi esti kiellollaan. Tästä hän sitten kirjoitti kirjan.

Barcelonan viehko kaupunkinäkymä ei ehtinyt haalistua, koska päiväpurjehdukselta piti palata ajoissa takaisin satamaan. Ajoitus oli hyvä: vältin juuri ja juuri lämpöhalvauksen.

Illemmalla söimme kaksistaan päivällistä italialaisessa ravintolassa kotimme lähellä. Valintaperusteena oli TV. Tässä ravintolassa se oli tyylikkäästi kätketty peilin taakse. Kuvan laatu oli loistava.  Tässäpä sisustusvinkki minimalistista eleganssia tavoitteleville! Katsoimme Espanja-Ranska- jalkapallo-ottelun, joka Espanja voitti 2-0. Semifinaaleihin siis. Ravintolan nimi on Gusto, ja ruoka oli herkullista.

Se varsinainen juhannuksen juhlinta ajoittui pimeään iltaan ja yöhön. Ilotulitusraketteja ammuttiin tuntikausien ajan rannalla, Tibidabon kukkulalla, Montjuicin suunnalla, ja jossain ihan meidän korvamme juuressa. Kurkimme kattoterassiltamme joka suuntaan. Näky oli ajoittain komea, mutta hallitsevaksi jäi maailmanlopun pauke ja tihenevä savupilvi, joka himmensi Tibidabon ääriviivan.

Nyt helteisenä sunnuntaina katuja siivottiin vedellä ja harjoilla. Yksittäisiä paukahduksia on riittänyt koko päivälle. Terassillamme pyörii tuhkahiutaleita.

Yritimme olla tomeria turisteja vielä nyt loman lähestyessä. Katalonian historian museo venesataman vieressä oli meiltä vielä kokematta. Emme kuitenkaan päässeet sinne nytkään, koska sähköt eivät toimineet. Pyhää Johannesta olemme kunnioittaneet lorvimalla perusteellisesti, mikä on helppoa tässä kuumuudessa.

Vuokramarkkinoilla Barcelonassa

Irtisanouduimme nykyisestä kattoterassistamme (johon liittyy myös pieni sisätila eli asunto) ja aloimme selvitellä muuttoaikataulua Suomeen. Tämän jälkeen ilmenikin, että palaamme syksyksi tänne. Hienoa. 

Ystävällinen ystävämme tarjoutui säilyttämään tavaroitamme eteisessään kesäloman ajan, ja hän tietää myös miehen ja pakettiauton. Nyt keräilen pahvilaatikoita, joihin tänne jäävät tavarat pakataan.

Toinen, isompi haaste on löytää kalustettu asunto, johon tavarat siirretään syyskuun alussa. Vuokra-asuntoja on tarjolla valtavat määrät, ja niitä välittäviä toimistoja on lukuisia. Sijainti on ensimmäinen hakukriteeri, sekä meillä että välittäjien sivustoilla. Olemme piirtäneet karttaan erilaisia ympyröitä, ja värittäneet näkyviin tiettyjä julkisen liikenteen asemia, jotta asuntoehdokkaan sijainnin edullisuus voidaan näppärästi todeta. On mukava todeta, että kaupunki on tullut hyvinkin tutuksi täällä ollessamme ja sunnuntaikävellessämme eri alueilla.

Esittelen tässä eri välittäjiä ja niiden profiileja samalla kun hiukan puran turhautumistani.

Idealista.com kattaa koko Espanjan ja lukuisia välitystoimistoja. Tavallaan on hyvä saada kattava kuva tarjonnasta, mutta koska toimistoilla on erilaisia toimintatapoja, näiden sivujen selaaminen on melkoista tarpomista. Hienoa on se, että omia suosikkeja voi ruksata omalle listalle tulevaa tarkastelua varten. Systeemi myös lähettää sähköpostia, kun jokin merkityistä suosikeista poistuu markkinoilta.

Shbarcelona.com sivuilla on runsas tarjonta, ja hyvät karsintakriteerit (alueet, hinnat, huonemäärät). Tarjolla on eripituisia vuokrakausia. Omia suosikkeja voi merkitä vain omiin kirjanmerkkeihin. Kirjoittelin innokkaasti muistiinpanoja kiinnostavista kohteista, ja käytyäni kaiken läpi lähetin toimistolle sähköpostia: Tätä asuntoa haluaisimme käydä katsomassa, ja mielellään näitä muitakin samalla seudulla saman tien.

Vastaus tuli joidenkin päivien ja muutamien puhelinsoittojen kuluttua. Liitteenä oli pitkä dokumentti siitä, miten tulee edetä. Asunnon varausta tehtäessä pitää olla liitteenä alkuperäinen työsopimus (Suomesta, tässä tapauksessa!), kolmen kuukauden palkkatodistukset (nekin menevät Suomeen), passi tai eräitä paikallispapereita, ja paikallisen pankkitilin numero. Tämä viimeinen olisi meille helppo asia, mutta ensikertalaiselle ehkä ei: pankit mielellään tietävät tulevan asiakkaansa paikallisen osoitteen, ennen kuin tiliä avataan.

Kaikki tämä on varmaankin normaalia varovaisuutta, ja törmäämme ehkä näihin sääntöihin muidenkin välittäjien kohdalla. Hankalammaksi osoittautui aikataulu. Tarjolla on kahden kuukauden kuluessa vapautuvia asuntoja. Toiveikas vuokralainen saa pitää asuntoa varattuna ja tyhjänä enintään 15 vrk ennen oman vuokrakautensa alkamista. (Tästä tietysti selviäisi rahalla: eihän asuntoon tarvitse muuttaa vuokrakauden alkaessa.)

Jos asuntoja ylipäätään pääsee katsomaan, katsominen ajoittuisi hetkeen noin kolme viikkoa ennen vuokrakauden alkua. Tällöin olemme Suomessa.  On siis mahdotonta tehdä varausta kauempana tulevaisuudessa olevalle ajanjaksolle. Tämä kaikki harmittaa erityisesti, koska löysin oikein houkuttelevan asunnon!

www.cometobarcelona.com on hyvä sivusto, jolla voi tehdä varauksia pitkällekin tulevaisuuteen, ja kalenterissa näkyy, onko kyseinen asunto vapaana toivottuun aikaan. Erinomaista. Säästyy paljon vaivaa. Toimisto on erikoistunut lyhytaikaisiin loma-asuntoihin, joita voi myös varata useiksi kuukausiksi. Kuukausihinnat ovat samantasoisia kuin pitkäaikaisia vuokrasuhteita tarjoavilla.

Tarjonta painottuu Barcelonetaan hiekkarantojen tuntumaan ja vanhaan kaupunkiin. Nämä alueet ovat tukalia pysyvämpää asumista ajatellen, vaikkakin loistavia lomailuun. Joukossa oli muutamia meille järkeviä ratkaisuja sekä ihanuus, johon olisimme sortuneet vastoin kaikkea järkeä (kattoterassi ja avoin merinäköala, sekä pikkuruinen sisätila), mutta erinomainen varaussysteemi paljasti niiden olevan jo varattuja.

Fotocasa.es on perussivusto, johon en ole vielä kunnolla perehtynyt, koska sieltä ei toistaiseksi löytynyt mitään houkuttelevaa. Voi olla, että siihen palataan vielä viime hetkillä, kädet näppäimillä vapisten.

Monika-rusch.com on pieni toimisto. Sitä suositteli meille ystävämme, joka oli saamaansa palveluun ja löytämäänsä kohtuuhintaiseen asuntoon hyvin tyytyväinen. Selailin vapaita asuntoja ja kirjoittelin sitten Monikalle. Vastaus tuli pian: Heidän asuntonsa eivät ole lainkaan tarjolla vuotta lyhyemmäksi ajaksi.

Monika suositteli lyhytaikaisia asuntoja tarjoavaa toimistoa Friendlyrentals.com. Asuntojen hinnat ilmoitetaan päivähintoina. Soitin ja tiedustelin kuukausihintoja. Kuulin, että järjestelmä kyllä laskee hinnat, kun siihen syöttää toivotun vuokra-ajan. Kuulin samalla, että alimmat kuukausivuokrat ylittävät reippaasti meidän budjettimme. Ystävällinen välittäjä totesikin: ”Selvästikään meidän tuotteemme ei ole teitä varten”, eli Turun murteella: ”Ei meil o mittä rouva hintaluakas.”

Aspasios.com tarjoaa lyhytaikaisia ”bisnesluokan” asuntoja kaikin varustein. Hinnat ovat yleensä tähtitieteellisiä, mutta joukossa voi olla jokin pieni kohtuuhintainenkin tapaus. Voimme joutua palaamaan näihin.

Arbarcelona.es on samantapainen bisnesluokan välittäjä. Asunnot ovat tyylikkäitä ja täysin varustettuja, ja hinnat liian korkeita. Soitin, koska tuttuni tuntee välittäjän. Hän alkoi ystävällisesti etsiä halvimpia mahdollisuuksia sopivilta seuduilta, ja lupasi tiedustella omistajilta mahdollisuuksia tinkiä hinnasta, samalla kun rohkaisi minua tarkistamaan budjettiamme ylöspäin.

Tämä jatkokertomus jatkuu…

Päättäjäistunnelmia ja kaavoihin kangistumista

Barcelonassa on kesä. Pääsimme hiekkarantaretkelle Arenys de Mariin ja oikein uimaan täkäläisen ystävän kanssa viime viikonloppuna. Rantaravintolassa herkullista kalalounasta nauttiessamme keksimme vielä yhden yhteisen huvituksen ennen kuin lähdemme täältä: Kuuluisa flamencotanssija Sara Baras esiintyy täällä, menemme esitykseen ja tietysti syömme yhdessä samana iltana.

Muutenkin monien tapaamisten ja tapahtumien teemana on ”kevään viimeinen”.  Istuimme viimeistä yhteistä kevätiltaa ja söimme päivällistä hyvin kansainvälistaustaisen pariskunnan kanssa. Rouva on kasvanut Barcelonassa, mutta se ei välttämättä oikeuta todelliseen barcelonalaisuuteen. Heillä on pieniä lapsia, joten he pohtivat kouluasioita. Päällimmäisenä ei ollut kilpailuhenkinen kunnianhimo, kuten usein amerikkalaisilla tai aasialaisilla vanhemmilla. Pikemminkin heitä huolestutti koulun yksioikoinen kuri ja järjestys, joka kyllä kasvattaa hyvin käyttäytyviä lapsia (vanhemmista nyt puhumattakaan), mutta ei mahdollista saati rohkaise minkäänlaista kyseenalaistamista tai edes eri tavalla ajattelemista. Pariskunta moitti Barcelonaa vahvasta nurkkakuntaisuudesta ja provinsiaalisuudesta.

Tähän oireyhtymään kuuluu se, että keskiluokkaiset ihmiset asuvat tietyillä alueilla, ns yläkaupungissa, Diagonalin yläpuolella, josta ei ole mitään asiaa alas. Kaupat, ravintolat, koulut, harrastukset ja ystävät ovat kaikki samalla seudulla. Näillä alueilla lapset pukeutuvat koulupukuihin: harmaita polvihousuja ja vekkihameita, sinisiä, viininpunaisia tai tummanvihreitä neuletakkeja ja polvisukkia, mustat nahkakengät. Arvaatte jo onko tukka siististi. Lapsia saattavilla äideillä on muodikkaanklasssisia, puhtoisia, sileitä, nypyttömiä, rentoja mutta tyylikkäitä asuja, ja tukka hyvin. Näille alueille asettuvat helposti myös expatit, jotka täyttävät maksukyvyn lisäksi myös näitä muita ehtoja, vaikka eivät olekaan monennen polven barcelonalaisia. Mutta he muodostavat omat yhteisönsä lasten kansainvälisten koulujen ja työpaikkojensa kautta.

Meidän kattoterassimme on Diagonalin alapuolella, koulupukuvapaalla vyöhykkeellä. Ei tämäkään sentään ole boheemia tai jännittävää, kadulla ja kuppiloissa näkee tavallista sekalaista väkeä. Ympäristön paineita ei ole. Hyvin olemme viihtyneet.

Äskeinen pariskunta kuvaili myös katalonialaisia tapoja. Tyypillisesti mikä tahansa seurue jakautuu miehiin, jotka puhuvat jalkapallosta, naisiin, jotka puhuvat naisten asioista, ja lapsiin, jotka leikkivät keskenään. He kaipasivat rajojen rikkomista tässäkin. Saman on kokenut äärimmäisempänä Belgiasta muuttanut nuori nainen, joka avioitui katalonialaisen miehen kanssa. Mies ei koskaan ottanut morsiantaan mihinkään tilaisuuksiin, joissa oli hänen ystäviään. Miehethän liikkuvat keskenään. Vanhemmillekin vaimo esiteltiin vasta vaimona.

Espanjanopettajani kuvaili Barcelonaa meille oman tarinansa kautta. Nyt 57-vuotias nainen eli lapsuutensa ja nuoruutensa suojatussa yläkaupungissa, samanlaisten perheiden samanlaisten lasten kanssa seurustellen. Diagonalin alapuolisessa maailmassa vierailtiin joskus harvoin isoäidin luona, mutta ei ilman saattajaa. Muusta maailmasta ei tiedetty eikä välitetty.

Maailmankuvaan vaikutti myös Francon ajan komento ja sensuuri, joka vei elokuvien dubbaamisenkin pelkkää kääntämistä pitemmälle: epäilyttävät asiat kuten avioliiton ulkopuoliset suhteet selitettiin parhain päin, eli elokuvan pääpari oli muka sisaruspari. Siinä sitten nuori mieli ihmetteli amerikkalaisia tapoja, kun elokuvan ”sisaruspari” hankkiutui yhdessä hotelliin…

Opettajani pääsi 15-vuotiaana matkalle Lontooseen ja se oli sitten menoa. Maailma aukesi saman tien. Barcelonan maailma aukesi vuoden 1992 olympialaisiin valmistauduttaessa. Kaupunkia rakennettiin ja kaunistettiin. Kaikki olivat vapaaehtoisina mukana eri tehtävissä, ja innostus oli valtava. Muu maailma tuli kylään. Turismi onkin siitä lähtien ollut valtavissa mitoissa.

Espanjassa ylipäätäänkin innostutaan projekteihin, mutta tasainen asioiden ylläpito ei ole niin innostavaa (ei kai se olekaan). Nyt on olympiakuume laskenut ajat sitten, eikä ole mitään uutta projektia. Madrid olympiahaaveineen on ajamassa ohi! Barcelona nuutuu. Tiukka taloustilanne ei asioita auta.

Kaikkea tätä on vaikea nähdä täältä kansainväliseltä kattoterassilta, eikä meillä ole tällaisia omia kokemuksia. Mutta muutamat epämääräisen ihmetyksen aiheet saavat selityksensä, kun kuulemme näitä vuodatuksia.

Kesäistä elämää Barcelonassa

Isompiakin teemoja voisi miettiä, mutta juuri nyt haluan kokea ja myöhemmin muistaa kotoisia, kesäisiä tunnelmia. Kun syömme päivällistä kotona, menemme parvekkeelle nauttimaan viilenevästä ja tummenevasta illasta. Viileneminen tarkoittaa sitä, että lämpötila laskee 28 asteesta alle 25:een. Tummeneva merkitsee sitä, että vielä päivällisaikaan iltayhdeksältä ei ole pimeä, mutta ilta tummenee päivällisen aikana. Ruokalistallani on ihania kasvispöperöitä, usein pähkinöillä tai manteleilla terästettynä, ja esimerkiksi äskettäin myös maukkaita chorizo-makkaroita. Jälkiruoaksi kannattaa juuri nyt ostaa ihania makeita tuoreita aprikooseja.

Lauantaina teimme touhukkaasti koko päivän retken läheiseen Roca Outlet Villageen (LaRocaVillage.com) tekemään edullisia mutta hienoja vaatelöytöjä. Sinne pääsee suoraan bussilla kaupungilta. Matka kestää noin 40 minuuttia. Hurmaannuin nettipalvelusta: bussiliput oli helppo ostaa etukäteen, ja samalla ilmeni, että valittua lähtöaikaa voi muuttaa ja bussilippuostoksen voi myös peruuttaa netissä. Tämä rohkaisee päättämään lähdöstä, eikä suosi jahkailua.

En ole ihan varma, kiinnostiko ketään lopulta, mihin lähtöön lippumme oli varattu. Saavuttuamme ajoissa pysäkille mahduimme nipin napin mukaan, takapenkille.

Rocassa on noin sata kauppaa ikään kuin kylänraitin varrella. Helppoa ja viihtyisää. Voileipiä, salaatteja, lounaita, juomia  ja kahvia on tarjolla riittävästi ja viihtyisästi pikku aukioilla ja kulmauksissa.  Liikevalikoima on lupaava: espanjalaisia, eurooppalaisia ja amerikkalaisia kuuluisia merkkejä; vaatteita, asusteita ja kodin tavaroita. Alennuksetkin ovat jonkinlaisia.

Mihinkään ostoshurmaan ei siellä kuitenkaan ole helppo päästä. Alennukset ovat melko maltillisia ja tavara suhteellisen tavanomaista, ainakin näin kypsän ja kaiken nähneen kauppojen koluajan mielestä. Saimme kuitenkin jotain aikaan rauhalliseen tapaamme, joten eivät menneet bussiliput hukkaan. Ja paikkahan piti kokea ainakin kertaalleen, ehdottomasti.

Sunnuntaina oli luvassa sadekuuroja ja maksuton konsertti Arc de Triomfin aukiolla. Tapahtuman nimi on Primavera Sound, ja siihen kuuluu viikon mittaan monenlaisia konsertteja.

Menimme heti iltakuudelta paikalle, sadetakit mukana. Ensimmäinen esiintyjä oli pirteytetty kansanmusiikkiyhtye. Yleisö, vauvasta vaariin, taputti ja hetkui hillitysti mukana. Illan edetessä väkeä tuli lisää aukion täydeltä.  Ikäjakauma oli edelleen laaja, mutta ikäpyramidin alempi keskiosa alkoi vahvistua. Musiikki oli keskinkertaista rokkihumppaa. Yleisö viihtyi kuin kokkareilla: seurueet etsivät ja löysivät toisiaan, poskisuukkoja vaihdettiin, samoin kuulumisia.

Luvattua sadetta saatiin ajoittain isoina, hitaina pisaroita, joita oli niin harvassa, että niitä ehti väistää.

Päivällisajan lähestyessä nälkä eteni ja kiinnostus tasapaksuun musiikkiin väheni. Lähdimme etsimään ravintolaa, joka oli tiedossa mutta ei vielä koettu.  Argentiinalainen 9Reinas löytyikin Valencian ja Pau Claris –kadun kulmasta. Paikka on tyylikäs, ruoka herkullista ja kaunista. Argentiinalainen pihvi ja punaviini täyttivät odotukset. Täällä jälkiruokiakin kannattaa kokeilla. Valitsin kakun, jossa täytteenä oli dulce de lecheä ja persikkaa. Aaahh! Hintakin oli hämmästyttävän kohtuullinen.

Se sade sitten yltyi oikeaksi märäksi kaatosateeksi heti, kun pääsimme istuutumaan ravintolassa.  Vaikutus oli virkistävä ja viilentävä. Palattiin vähäksi aikaa alle 25 asteen.

Kataloniaa, kouluja ja turismia

Katalonia, jossa Barcelona sijaitsee, on yksi Espanjan autonomisista alueista. Autonomia ei täällä ainakaan vielä merkitse verotusoikeutta ja siihen perustuvaa omaa budjettia, vaan rahat tulevat keskushallinnolta. Autonomiaa eräät haluavat enemmän, jotkut vielä enemmän. Jälkimmäiset liehuttavat lippua, jossa Katalonian raitalipun juuressa on sininen kolmio, jossa valkoinen tähti. Näitä näkee parvekkeilla varsinkin juhlapäivien ja jalkapallomatsien aikaan.

Katalaaniksi Katalonia on Catalunya, espanjaksi Cataluña. Nämä äännetään samalla tavalla. Näistäkin saa tarvittaessa riitaa. Katalaani on täällä virallinen kieli. Esimerkiksi kadunnimet ovat katalaaniksi (carrer eikä calle, passeig eikä paseo, avinguda eikä avenida).  Lentokentällä kielien järjestys opasteissa on katalaani, englanti, ja viimein espanja.

Katalaanin puhujia lienee seitsemisen miljoonaa, Katalonian lisäksi Valenciassa, Baleaareilla (Mallorca ym saaria), ja eräillä alueilla Ranskassa. Ei suomalaisen kannata kielen asemaa liikaa ihmetellä, sinänsä.

Itse opiskelen täällä espanjaa ja asioin kaupoissa ja ravintoloissa espanjaksi, enemmän tai vähemmän oikein ja sujuvasti. Ehkä saan sympatiapisteitä, ehkä kieliasia ei ole yksilötasolla edes vakava. Joka tapauksessa saan aina ystävällistä palvelua espanjaksi. En vastustaisi katalaanin oppimistakaan, mutta pää ei kestä kaikkea ja tärkeysjärjestys on minulle tämä.

Autonomian halu ja katalaanin aseman vahvistaminen ovat ymmärrettäviä, kun muistelee historiaa. Alistamisen rakenteita on purettu vielä Francon ajan jälkeenkin (1975-).  Francon aika ja sitä edeltänyt sisällissota ovat täällä elävinä mielessä ja autonomiaan suhtaudutaan äärimmäisen herkästi. Aikaisempiinkin vuosisatoihin mahtuu taisteluja, tappioita ja sortotoimia. Näihin liittyy muistopäiviä ja muistomerkkejä. 

Aion kuitenkin sorkkia tätä arkaa asiaa.

Olen äskettäin tutustunut koulujärjestelmään kevyesti, hajanaisesti ja pinnallisesti. Ei ole ollut tarvetta perusteellisuuteen, koska omat lapset opiskelevat jo muualla itsekseen. Tunnen lukuisia expateja eli muualta muuttaneita, joilla on lapsia tai tuttuja lapsiperheitä. Monet ulkomaalaiset, varsinkin jos asuvat täällä vain väliaikaisesti, laittavat lapsensa kansainvälisiin kouluihin. Näissä opetuskieli on kokonaan tai suurelta osin englanti.  Espanjaa ja katalaania tulee tarjolle eri tavoin eri kouluissa. Ilmeisesti joillekin on mahdollista eristäytyä katalaanista siinä määrin, että osallistuminen paikallisiin harrastuksiin vaikeutuu, jos siis yrittää harrastella koulun ulkopuolella.

Paikalliset mutta laajempaa espanjalaista viitekehystä suosivat perheet pyrkivät laittamaan lapsensa muihin yksityiskouluihin, joissa espanjan kielellä on vahva asema. Tämä tietysti maksaa, ja monet näistä kouluista ovat uskonnollisiin yhteisöihin liittyviä.

Lukukausimaksuja tai katolisia kouluja vältteleville vanhemmille jää julkinen koululaitos. Opetus tapahtuu katalaaniksi, ja espanjaa opetetaan tunti viikossa! (Tämä on kuulopuhetta tavallisesti asiantuntevalta taholta.) Muistan lukeneeni El Pais –lehden englanninkielisestä versiosta joskus viime syksynä, miten muualta Espanjasta muuttaneet vanhemmat napisivat tästä. Kuuluisihan lasten saada oppia maansa kieltä.

No voidaan olla tiukkoja ja sanoa, että näiden lasten maa on Katalonia. Näin järjestelmä vie vähävaraisimpien perheiden lapsilta ison palan tulevaisuutta. Vaikka ei haluaisikaan koskaan muuttaa työn perässä pois koti-Kataloniasta, voivat täälläkin työmarkkinat olla rajalliset, jos espanjan kieli ei oikein suju.

Sitten turismiin, museoihin. Kielipolitiikka vaihtelee kovasti museosta toiseen. Joissain on samat tekstit ja kyltit kolmella kielellä. Toisissa taas englanti puuttuu. Voi myös olla, että yhteenvetoja saa espanjaksi, mutta varsinaiset tekstit ovat katalaaniksi. Usein audio-oppaita on tarjolla eri kielillä. Kaupungissa, jossa käy tolkuttomasti turisteja, ei luulisi museoita pidettävän lähinaapurustoa varten, joten katalaanivoittoinen, ehkä hieman espanjaa sisältävä opastus tuntuu huonosti harkitulta.

Museoiden kaupoissa on tuttuun tapaan pieni tai iso valikoima museon alan kirjallisuutta ja muutakin kiinnostavaa. Kielivalikoimaa yleensä riittää.

Koimme äskettäin kuitenkin järkytyksen. Olimme lompakko raollaan, tositarkoituksella katsomassa ostettavaa merenkulkumuseon kaupasta. Löysimmekin useita kiinnostavia kirjoja, joista olisi ollut mukava alkaa valita yhtä tai useampaa muistoksi. Mutta ei löytynyt yhtään ainoaa, jossa olisi ollut edes lopussa tekstien käännöksiä englanniksi, edes pienellä fontilla ja piilossa! Ei yhtään. Paikka vilisi kaikenkielisiä turisteja.  Useita vuosia viivästynyt museon remontti syö käsittämättömästi rahaa. Eikä silti viitsitä myydä turisteille kiiltäviä, kalliita kirjoja.

Vertailun vuoksi: Kuulin juuri, että useissa Passeig (tai Paseo) de Gracian kalliissa muotikaupoissa on venäjää taitava myyjä.

Nyt vouhkaan hinnoista

En ole koskaan jaksanut napista siitä, että kahvikupillinen tulee Espalla paljonkin kalliimmaksi kuin kotona. Kulupuolella on kahvin ja keittimen lisäksi vuokraa ja palkkoja. Ja se mitä rahalla ostetaan on paljon muutakin kuin kahvia. Vaikka nyt sitä ilmapiiriä, josta vuokra maksetaan, ja sitä palvelua, josta maksetaan palkkaa.

Toisaalta en juuri nyt ala jauhaa halpamaissa surkeissa oloissa teetettyjen vaatteiden naurettavan alhaisista hinnoista, ja niiden jakautumisesta tuotantoketjun eri vaiheille. Se on eri keskustelu.

Nyt kauhistelen Barcelonassa hankkimieni paikallisten palvelujen hintoja. Talomme alakerrassa olevassa baarissa kahvi ja iso tuore croissant maksavat yhteensä 2 euroa.  (Maksoin juuri työmatkallani Helsinki-Vantaan lentoasemalla jogurtista ja vedestä 4,80.)

Ostin oikein halvat pellavahousut kesäksi (niiden hinnanmuodostus kuuluu siihen toiseen keskusteluun, jota en alusta nyt). Niitä piti lyhentää hiukan. Vein ne parin korttelin päähän ompelijalle. Kahdeksan euroa. Sama ompelija veloitti 54 € vanhan nahkajakun uuden vuorin laittamisesta, siis kangas ja työ yhteensä. Työ edellytti työlästä purkamista ja uudelleen kokoamista, ja tulos oli hieno.

Millä tämä ompelija oikein elää? Tietenkään kukaan ei ylläty siitä, että saamani kuitti on lappunen, joka kertoo minun jättäneen liikkeeseen vaatteen ja maksaneen korjauksesta etukäteen. Mistään kirjanpidon tositteesta ei ole kysymys.

Ei tee mieli moralisoida. Jotta palvelulle olisi kysyntää, hinnan on oltava alhainen, koska asiakkaiden tulot ovat pienet tai epävarmat tai molempia. Sama pätee baareihin, kahviloihin ja pikku ravintoloihin. Asiakkaat pitävät kyllä innokkaasti kiinni elämäntyylistään, johon kuuluu palvelujen käyttäminen, mutta rahat eivät riitä juuri mihinkään.

Mutta suomalainen iloinen veronmaksaja tuntee piston sydämessään. Ei näistä tuloista säästellä yksityisiä eläkkeitä tai muita ratkaisuja korvaamaan virallista turvaa, joka jää tällä tavalla hankkimatta.

Pesulasta saan sentään kunnon kassakuitin, ”IVA incluido” eli alvit hallinnassa.  Asiakkaita näyttää olevan paljon. Nurkassa on useita mattorullia, ja takahuoneessa kiertää kunnon henkarikaruselli. Kun kääräisen noutamani vaatteet rullalle ja laitan kassiin, pesuloitsija (mikä on oikea termi?) on hyvin huolissaan rypistymisestä. Lohdutan, että vaatteet pääsevät kaappiin riippumaan viidessä minuutissa, koska asun lähellä.  Helpottuneesta vastauksesta olen ymmärtävinäni, että asiakkaita tulee matkojen takaakin. Pikkutakin pesetys maksaa 8 euroa. 

Ylipäätään paikallisten pikkuliikkeiden pärjääminen on minulle arvoitus. Pitää olettaa halvat vuokrat, tai ehkä yrittäjät ovat jo kauan omistaneet liikehuoneistonsa. Oletetaan myös, että yrittäjäperhe tai –pariskunta tyytyy pieniin palkkoihin. Ja ovathan alueen asukkaat uskollisia asiakkaita. Mutta tuovat liikkeeseen pari euroa kerrallaan.

Vielä pitää mainita heinäkuun alussa voimaan astuva osanen työlainsäädännön muutoksista. Kuohuntaa on jo aiheuttanut irtisanomissuojan heikentäminen, meikäläisittäin voisi sanoa kohtuullistaminen. Mutta tässä yhteydessä kiinnostaa toinen asia. Kotiapulaisten, siivoojien, lastenhoitajien ja puutarhurien käyttö on tavanomaisempaa kuin Pohjolassa. Kuulopuheiden perusteella luulen tietäväni, että monet kotitöitä tekevät ovat tulleet Latinalaisesta Amerikasta, tai viime aikoina myös Filippiineiltä. Palkat on totuttu maksamaan selvinä seteleinä, vaivaamatta asialla viranomaisia. Tämä on ollut laillistakin, mikäli tehdyn työn määrä on alle 20 tuntia viikossa, mikä kattaa suurimman osan tällaisista töistä.

Heinäkuun alusta alkaen tarvitaan työsopimus ja sosiaaliturvajärjestelmään rekisteröinti heti kun työtä tehdään yksikin tunti viikossa. Kiinnijääminen voi johtaa sakkoihin. Vakavampi seuraamus olisi velvollisuus maksaa eläkettä työntekijälle, mikäli hänelle sattuu onnettomuus töissä.

Kotitalousvähennyksen rohkaisemana suomalaiset ovat tottuneet teettämään kotitöitä. Yleensä tekijä on yrittäjä tai yrityksen palveluksessa, jolloin kotitalouden ei tarvitse ryhtyä työnantajaksi.

Täälläkin monet näitä töitä tekevät ihmiset työskentelevät useille työnantajille. Siivouskohteita voi helposti olla viisi viikon mittaan. Nyt jokainen näistä merkitsee erillistä työsuhdetta kaikkine paperisotineen. Aikaisemmin oli helppoa olla autonoma, mikä vastannee suunnilleen toiminimeä. Tällöin työsuhteet ja laskutukset olisivat yksinkertaisempia. Nykyisin on edelleen helppoa ryhtyä autonomaksi, mutta ei näillä toimialoilla. Jotain porsaanreikiä siinä yritetään tukkia, ilmeisesti aikaisemmin oli yleistä rekisteröityä autonomaksi ilman ajatustakaan tehdä työtä, maksaa pientä eläkemaksua, ja siten hilata ylöspäin työsuhteiden perusteella kertyvää eläkettä. 

Miten mahtaa näillä säännöillä edetä tämän harmaan työmarkkinan valkaisu? Kuulin hyvän lisäkysymyksen tähän aiheeseen: Miten toimitaan siinä tapauksessa, että työn tekijä asuu Espanjassa laittomasti?

Vaateostoksilla Barcelonassa

Ystävät tietävät, että olen hidas hankkimaan uusia vaatteita. Jos aikojen kuluessa naama onkin päässyt unohtumaan, vaatteista minut sentään tunnistaa. Samat ystävät tietävät myös, että seuraan, ihailen ja arvostan muotia, tyyliä ja designia ja nautin tyylikkäistä vaatteista.

Aluksi hiukan huolestutti. Barcelonan pääkatuja viime syksynä talsiessani löysin kyllä espanjalaiset Zarat ja Mangot sekä H&M:t sun muut tuontitavarat. Tästä ei vielä kannata kotiin kirjoitella. Niiden lomassa oli Chanel, YSL, Carolina Herrera ja muita ovimiehellisiä liikkeitä. En lähde yrittämään ovimiesten ohi sisään liikkeeseen. Sisäinen ääni ilmoittaa jo ovella kuten muinoin hulvattomassa Auran Aaltojen radiopikakurssissa Turkulaiseksi 50 vuodessa: ”Ei meil o mittää rouva hintaluakas.”

Keskustelu kahden asiaa ymmärtävän naisen, tyylikkään kielikurssitoverin ja ikänsä Barcelonassa asuneen espanjanopettajamme kanssa avasi uusia näkymiä. Kirjasin talteen listan suunnittelijoita, vaatemerkkejä ja liikkeitä ja ahersin webin äärellä paikallistaen näitä. Olen siis kartoittanut muotikauppoja täällä Barcelonassa – ihan totta, piirsin itselleni pikku kartan ja kävin tsekkaamassa kaupat. Ehkä vielä ostankin jotain.

Jaoin kaupungin kolmeen seutuun: (1) Passeig de Gracia, Rambla de Catalunya ja niiden väliset poikkikadut, (2) ylempi Diagonal, (3) muut. Vanhassa kaupungissa on alla mainittujen merkkien liikkeitä ja paljon muutakin jännää, mutta näillä uudemmilla seuduilla on helpompi liikkua tositarkoituksella. Mahtuu kulkemaan eikä eksy niin helposti.

Passeig de Gracia, Rambla de Catalunya ja sivukadut

Lähdetään ylös Passeig de Graciaa ja aloitetaan vasemmalta puolelta (ylös/alas ja vasen/oikea ovat Barcelonassa pääilmansuuntia, ei suhteellisia suuntia). Sita Murt on katalonialainen vaatemerkki (Pg de Gracia 11; myös Mallorca 242).  Hiukan kalliinpuoleisia. Ihania materiaaleja, hienoja värejä, kekseliäitä malleja. Paljon neuleita.

COS, ruosalaisketju, tulossa Suomeen. Halpoja jänniä vaatteita, myös aikuisille. Värit hyviä. Äskettäin vierailleet ystävättäreni löysivät täältä mekon, puseron ja laukun.

Uterqüe (Pg de Gracia 65), edullisia vaatteita, laukkuja ja kenkiä. Äsken mainitut ystävättäret ostivat litteitä pieniä olkalaukkuja, joissa oli vallan valloittavat pikku soljet.

Karen Millen, brittimerkki. (Pg de Gracia 79). Mainion värisiä kurvikkaita, napakoita neuleasuja. Näissä ei kannata yrittää sulautua massaan.

Palataan alas kadun oikeaa puolta. Roberto Verino, espanjalainen (Pg de Gracia 68). Tyylikästä, kallista.

Replay, farkkuja (Pg de Gragia 60). Kannattaa poiketa katsomaan hieno liike.

Hoss Intropia, espanjalainen (Pg de Gragia 44). Jänniä, joskus retkuja vaatteita.

 

Adolfo Dominguez, espanjalainen (Pg de Gracian ja Diputacion kulmassa).  Näitä liikkeitä on pitkin kaupunkia ja pitkin Espanjaa. Koristeellisia, tyylikkäitä, näyttäviä vaatteita, varsinkin juhliin. Myös laukkuja ja kenkiä. Täältä osasin syksyllä ostaa hienon jakun. Nyt pohdin juhlamekkoa. Mieheni toivoo, että se myydään loppuun ennen kuin olen pohtinut valmiiksi.

Siirrytään kohti Rambla de Catalunyaa, Consell de Cent –katua pitkin. Sandro, ranskalainen merkki. (Consell de Cent 349).  Kelpo tuttavuus. Näitä liikkeitä on muuallakin kaupungissa.

Comptoir de Cotonniers, myös ranskalainen. (Consell de Cent 302). Halvempia, kivoja ketkaleita.

Edetään Rambla de Catalunyaa ylös, oikealla puolella. Aragonin kulmassa on Massimo Dutti. Mieheni puettiin siellä syyskuntoon. Hinnat ovat edulliset, liikkeessä on hyvä palvelu, ja vaatteisiin tehdään vielä tarpeelliset korjauksetkin. Myös naisten vaatteita. Tämän kevään värejä minun ei tarvitse edes sovittaa.

Käväistään oikealle Valencia 272:ssa, siellä on ranskalainen Maje. Kaunista, melko kallista.

Palataan Rambla de Catalunyalle, siirrytään vasemmalle puolelle. Valencian kulmassa (Rambla de Catalunya 77) on mainio laukkukauppa Urbaks. Hauskan värisiä ja mallisia, edullisia nahkalaukkuja ja muitakin. Myös muita asusteita. Löysin sieltä pinkin mokkalaukun nyt keväällä. Täällä Barcelonassa olkahihna on välttämätön. Laukkua kannetaan turvallisesti olkahihna yli rinnan, ja käsi laukun päällä.

Mallorcan kulman paikkeilla, numerossa 89 on Etxart & Panno. Kannattaa käydä ainakin alennusmyynnissä, hienoja vaatteita. Paikallinen merkki.

Vielä oikealle Provencalle (290): Cortana. Hurmaavia hepeneitä, joissa on jännittävät leikkaukset. Kaunis, tilava kellarimyymälä. Kallista.

Ylempi Diagonal

Avinguda Diagonalilla, Villarroelin ja Muntanerin välissä, kadun yläpuolella on keskittymä jo mainittuja liikkeitä: Sandro, Comptoir de Cotonniers, Uterqüe, sekä Cotelac, Zara, ja muitakin yleisiä ketjuja.

Samalla suunnalla, vielä hieman ylempänä on Balmesilla (193) espanjalainen Almatrichi. ”Espanjalaisen” näköisiä värikkäitä, kirjailtuja, laadukkaita asuja. Paljon tukevaa puuvillaa. En ole osannut edes sovittaa, mutta amerikkalainen ystäväni on jo ostanut sieltä vaikka mitä.

Via Augusta 293: Ranskalaisia vaatteita myyvä Merengue. Nyt keväällä siellä on kaikenkirjavia, keveitä hepeneitä. Ostin puseron, ainoan vaatteen, joka minulle sopi.

Muualla

Passeig de Graciasta pari korttelia oikealle Diputacio 299: Julie Sohn. Kalliita, kiinnostavia, tyylikkäitä vaatteita. Mutta varsinainen nähtävyys on muistaakseni Julie Sohnin (korealaista taustaa) arkkitehtimiehen suunnittelema liike. Sinne mennään kahden kirkasvetisen, kivikkopohjaisen altaan välistä valtavista lasiovista. Veistoksellinen meininki jatkuu sisällä.

Passeig de Gracian jatko alaspäin, vanhan kaupungin puolella on Avinguda Portal de l’Àngel. Tällä leveällä kävelykadulla on paljon liikkeitä, varsinkin edullisten ketjujen.

El Corte Inglesin tavarataloissa on useita tässä mainittuja merkkejä, samoin Diagonalilla olevassa l’Illa-ostoskeskuksessa. Jos jaksaa marhata tavarataloissa, El Corte Ingles on hyvä kohde. Siellä voi löytää aivan uusiakin merkkejä tai "merkittömiä" vaatteita. Kävin määrätietoisesti talvialennusmyynnissä. Jo pari vuotta kaipaamani, kalpeanvaalea polvipituinen kevättrenssi löytyi alennustangosta! Talvikauden nimissä siinä on vetoketjulla kiinnitettävä eli irroitettava lämmin vuori, mikä ei haittaa.

Sitten on vielä Roca Village, kaupungin ulkopuolella oleva outlet-keskus. Merkkejä riittää. Sinne on bussikuljetus kaupungilta. Pitänee vielä sekin nähdä.