Alkusyksyn hulinan jälkeen emme jaksaneet suunnitella
viikonloppuretkeä kunnolla. Tartuimme Guia del Turismo de Vino –opaskirjaan
vasta torstai-iltana ja katsoimme, mitkä Katalonian kahdestatoista Denominación
de Origen –viinialueesta ovat vielä bongaamatta. Ehkä viininkorjuuaika
vaikuttaa, mutta ei ollut sijaa niissä eri viinialueiden majataloissa, joihin
ensin pyrimme internetissä.
Päädyimme Penedèsiin,
joka on suurin ja merkittävin Katalonian viinialueista, ja jonka alueella on
myös cavan tuotannon keskus. Alueen läpi olemme ajelleet monet kerrat, koska se
on matkan varrella länteen tai etelään lähdettäessä. Nyt piti hiukan syventyä.
Houkutteleva pieni aivan maaseudulla oleva hotelli lupasi perjantaina,
että saisimme huoneen lauantaiksi ja sen varasimme. Matka olisi niin lyhyt, että lauantaina
ensin nukuttiin rauhassa, sitten pakattiin ja lopulta päästiin liikkeelle
pieniä, kauniita, kiharaisia teitä pitkin. Paikan piti olla Vilobí del Penedèsin pikkukaupungin
lähistöllä. GPS johdatti hotellin antaman osoitteen perusteella keskelle
risteystä kaupungin ulkopuolella. Soiteltiin hotelliin ja selviteltiin, saatiin
koordinaatit, joiden perusteella päästiin taas risteykseen, mutta lähemmäs
kohdetta. Sieltä jo naapuri neuvoi oikealle tielle.


Isäntä itse kokkasi päivällisen, ja rouva tarjoili.
Kesäkurpitsarisotto oli taivaallisen hyvä, ja pääruokana pihvi
sinappikastikkeessa samoin. Paikallista viiniä tietenkin.
Maaseudun hiljaisuudessa oli tarkoitus nukkua sikeästi ja
pitkään. Mutta sattuipa kohdalle väkevin ukonilma, mitä olemme kokeneet. Taivas
leiskui valoisana, ja jatkuva jyrinä voimistui ajoittain entisestään. Rankkasadekin
yltyi vedenpaisumukseksi.
Siinä ihmetellessämme havaitsimme lattialla lätäkön. Vesi
ilmeisesti nousi ylämäen puolelta miltei lattiaan asti yltävien ikkunoiden
alareunassa olevista tuuletusaukoista sisään. Kasseja purkamaan, märkiä
vaatteita levittelemään, pyyhkeitä lattialle.
Ja takaisin nukkumaan, aamiaiselle nousimme aivan viime tipassa.
Aurinko paistoi kesäisenä aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Isännälle
raportoimme lätäköstä. ”Ei se mitään, se on hyvää vettä!”. (Kuva)
Tuoreet leivät, kypsät juustot, kotitekoiset hillot ja jo
mainittu munakokkeli sekä loistavan hyvä kahvi elvyttivät meidät uuteen
päivään. Saimme vinkit muutamasta viini- ja turismikohteesta.
Kävimme Parés Baltà
–tilan myymälässä ja ostimme pari hyvää valkoviiniä kalan kanssa nautittavaksi
ja uteliaisuudesta oikein tumman roséviinin. Alkossa on tämän tilan cavaa, ja
sitä tarjosimme Tyrsky-yrityksemme avajaisissa maaliskuussa.

Lounasvoileivät nautimme rantakaupungissa: Vilanova i la Geltrú. (Kuva)
Kalaravintoloita riittää rantakadulla, ja kalasatama on ihan huvivenesataman
vieressä (Kuva). Hiekkarantoja on satamien molemmin puolin (Kuva).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti