
Lauantaina nautimme viimeisestä kesäpäivästä, yli 20 C,
Costa Bravan rannikolla, kiipeillen ylös
alas louhikkoisia polkuja
Tossa de Marin
pikkukaupungista lähtevällä reitillä. Itse asiassa reitti,
Camino de Ronda, lähtee etelämpää
Blanesista ja seurailee rantaa noin 130 km matkan Ranskan rajalle
asti. Paikoin reitti on hienoja pitkospuita ja kaiteita, kuten näimme
toissavuonna
Llancán seudulla. Nyt
polullamme oli paikoin pieniä puisia rappusen tapaisia helpottamassa tassun
asettamista tukevasti, ja kaidettakin oli: turkoosia muoviköyttä oli sitaistu
sinne tänne markkeeraamaan jyrkänteen reunaa. Reitti oli taas mallia helppo,
wiciloc.com-sivustolta löydetty. Vaikeita emme taida koskaan tarvitakaan.
Näkymät olivat huikeat.
Saimme itsemme liikkeelle vasta iltapäivällä. Haastavaan alkumatkaan
tuhrautui kauheasti aikaa, ja aloimme jo huolissamme arvioida kokonaismatkaa
suhteessa valoisiin tunteihin. Lenkki kiersi kuitenkin pois rannikolta,
sateiden runtelemia mutta helppokulkuisia hiekkateitä pitkin metsän läpi
takaisin kaupunkiin. Voitimme aikaa pitkin askelin ja pelastuimme pimeältä
metsältä.
Talvikaudeksi paljolti suljettu, illansuuhun hiljenevä, pitkää
lounasta sulatteleva pikkukaupunki tarjosi meille vielä yhden pelastuksen:
pieni mukava kahvila, pienet mukavat voileivät, ja pienet mukavat italialaiset
espressot.

Sunnuntaina alkoi syksy, päivälämpötila jäi 15 asteeseen,
toppajakkuakin tarvittiin ajoittain. Englannista kahden vuoden harharetkeltä
palanneet ystävät kutsuivat meidät
Sitgesiin,
jonne aikovat nyt asettua. Pieni kuppila
Cariño
söpöine sisäpihoineen on sosiaalisen elämän keskus, jossa kokoontuvat monet
harrastusporukat.
Rantakadulla
ravintola
Santa Maria palvelee
turistit ja paikalliset ja meidät siltä väliltä: paellaa ja mainioita
kalaruokia.


Hiekkarannalla oli vielä ihmisiä aurinkoa ottamassa, jotkut
uimassakin. Rantakadulla otettiin syksyä vastaan kirkkaassa auringonpaisteessa.
Patikoimme Sitgesissäkin: baarista ravintolaan, ravintolasta kahvilaan,
kahvilasta ystävien asunnolle, asunnolta rautatieasemaa vastapäätä olevaan
baariin. Lopulta kapusimme junaan ja sujahdimme pimeään iltaan ja takaisin
Barcelonaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti