Kattoterassi tuntuu nyt kaukaiselta. Kuten kunnon
barcelonalaiset, olemme jättäneet kaupungin kuuman kesän ajaksi. Me olemme
Suomessa, ensin lomalla ja nyt jo taas työn touhussa. Jäähdyttely onnistui aluksi
hyvinkin, kun aloittelimme veneilyä asian- ja säänmukaisesti
kolmikerrospukeutuneina. Mutta sittemmin lämpöä ja aurinkoa on riittänyt,
vaikkei sentään helteeksi asti.
Jo heinäkuussa Barcelona alkaa tyhjentyä, kun koululaiset
vapautuvat kouluista ja perheet hakeutuvat rannoille ja vuorille. Viimeistään
elokuussa kaupungissa on enää turisteja ja heitä palvelevia yrityksiä.
Kuulimme, että myös remonttimiehet toimivat elokuussa, koska perheet ovat
poissa tieltä remontoitavista asunnoista.
Meille syksyksi luvattu vuokra-asuntokin on nyt kesällä
ollut remontissa. Vuokraisäntä on pitänyt meitä ajan tasalla. Lämpöä nostaa nyt
tuorein tieto, että lattian laittajat eivät olekaan suostuneet työskentelemään
elokuussa. Espanjan talous- ja työllisyystilanteen valossa tämä tuntuu oudolta.
Tämän jatkokertomuksen seuraavissa jaksoissa kerron,
asummeko (a) vastaremontoidussa asunnossa, jossa sittenkin on jo uusi lattia,
(b) vastaremontoidussa asunnossa, jossa on vanha lattia, (c) väliaikaisessa
asunnossa odottelemassa lattian laittoa, (d) emme missään, vai (e) jossain
muualla.
