Paussi kirjoittamisessa ei nyt johdu siitä, ettei olisi
missään käyty, mitään koettu tai mitään mietitty.
Nyt ollaan sellaisessa Barcelonan syksyssä, että Brysselin
työmatkaa oli kahdella viikolla (aikaisempina vuosina vain yhdellä), sisko ja hänen miehensä tulivat
lopultakin käymään, eräiden
ystävien kanssa treffattiin Etelä-Ranskassa, miehen yksi kollega oli sopivaan
aikaan hienolla perintöhuvilallaan etelämpänä rannikolla ja kutsui meidät käymään,
toinen kollega juhli naapurimaassa viisikymppisiään, työt kutsuivat minut Extremaduraan
viikoksi tutustumaan uusiutuvaan energiaan ja selviytymään herkullisista
illallisista espanjan kielellä, jolloin miehen eläköityneen kollegan vierailun
isännöinti jäi kokonaan miehelle, joskin olin hankkinut konserttiliput ja
varannut ravintolan, miehen pikkuserkku tuli kylään ja teimme vielä yhdessä
viikonloppumatkankin, ystävät tulevat
konferenssitekosyyllä Barcelonaan ja vietämme viikonlopun yhdessä, toiset
ystävät tulevat pitkäksi viikonlopuksi ja elvytämme vanhan
viiniretkiperinteemme, poika tulee
valmistujaisjuhliinsa joihin innokkaasti osallistumme, ihanat purjehdusmatkojen
mökkivierailuisännät tulevat käymään.
Nämä ovat kaikki hienoja, ainutkertaisia tapahtumia, jotka nautitaan
täysin siemauksin silloin kun ne ovat tarjolla. Mitään emme antaisi pois.
Kaikkiin liittyy iloista odotusta ja valmistelua etukäteen: matkojen, hotellien ja ravintolapöytien
varaamista tietenkin huolellisesti harkiten ja vaihtoehtoihin tutustuen. Myös
etsitään ja varataan konsertteja, viininmaistelutilaisuuksia ym. Mies
huomauttaisi, että tehdään myös GPS:ään reittisuunnitelmia, mutta minähän en
ole tehnyt niitä. Käytän exceliä myös yksityisasioihin. Sähköpostissa on
kansioita eri matkoille ja tapahtumille.
Joustavampaan rutiiniosastoon kuuluu pari Suomen matkaa,
jotka ajoitin edellä lueteltujen hupien ja töiden väliin. Nyt viimeksi kävin
äidin kanssa Turussa koristamassa neljä hautaa, ja samaan vierailuun sisältyy kiitettävästi työtapaamisia ja
kampaajalla käynti.
Paikallisten Barcelonan ystävien kanssa kaveerataan myös
jossain välissä: käydään syömässä ja/tai konserteissa. Ja töitähän tässä tehdään normaalisti
(pohditaan joskus toiste tuota ”normaalia”).
Joulukuulle on vasta yksi tapahtuma sovittu. Kai me jotain vielä
keksitään.
