Andalusiasta kotiinpäin

Matka on enää muisto, mutta alkusyksyn aherruksen keskellä on tuo muisto on herkkua.

Málaga oli olevinaan kotoisen tuttu peräti viikon mittaiselta aikaisemmalta matkalta. Uusi kohde: Museo Carmen Thyssen (kuva) yhdistää kauniin 1500-luvun renessanssirakennuksen, jossa hieno sisäpiha, ja modernin osan. Ihastuttava kesänäyttely esitteli porvariston kesänviettoa aurinkoisin maalauksin ja vanhoin valokuvin. Suomessa Hangolla voisi olla vastaavaa esitettävää.

Vakituisissa kokoelmissa on herkullinen osasto romanttisia maisemia ja punaposkisia tyttöjä tanssimassa kapakan pöydällä tai sen vieressä, komeiden nuorten miesten katsellessa.

Pitkän ajopäivän huviksi poikkesimme rinteeseen, kauniiseen kylään nimeltä Veléz-Blanco. Parintuhannen asukkaan kylän huipulla on jylhä 1500-luvulla rakennettu linna, johon ei tarvinnut pyrkiä lounasaikaan. Kylä hiljeni perusteellisesti, kun aperitiivioluita ottaneet papatkin pääsivät koteihinsa kukin oman señoransa kattamaan lounaspöytään. Kauneinta kylässä oli kylä itse: haalean vaaleanruskehtavia taloja jyrkissä rinteissä, haalean harmahtavassa mutta kirkkaan valoisassa päivässä. (Kuva)

Murcian alueen puolella sijaitseva Caravaca de la Cruz, myös jyrkässä rinteessä (kuvia), päätyi matkasuunnitelmaamme koska se on niin sopivassa paikassa. Paikkaa leimaa roomalaiskatolisuus monin tavoin. Tuo cruz eli risti, Santisima y Vera Cruz, viittaa parantavia voimia omaavaan ristiin, jota säilytetään ja palvotaan kaupungin huipulla kirkossa. Ristissä uskotaan olevan mukana palanen oikeaa (vera) ristiä. Luostareita ja uskonnollisia yhteisöjä on lukuisia.

Yövyimme paljasjalkakarmeliittamunkkien ylläpitämässä hotellissa Nuestra Señora del Carmen. Hinta oli naurettavan edullinen. Pihalla oli parkkipaikka. Wifi oli matkan paras ja nopein. Aamiainen oli ok. Palvelu oli iloisen ystävällistä. Huone oli paras hotellihuone ikinä: karu ja niukka, mutta kaikki esineet olivat hyviä ja kohdallaan. Pöytätaso oli riittävä. Sähköpistokkeet olivat riittäviä. Valaisimet valaisivat asiallisesti. Sängyt olivat mukavat. Kylppäri oli fiksu ja siellä oli koukkuja!  Ja kaikki oli tyylikästä ja laadukasta. (kuva)

Atlantin puolella

Cádiziin piti päästä, mutta Jerez de la Frontera piti myös katsastaa, onhan se flamencon syntysijoja. Kaupungin katedraalin yhteydessä on, kuten Córdobassa ja Sevillassa, muslimiajoilta peritty appelsiinipuutarha (kuvia). Kaupunki on maatalousalueen keskus ja tärkein tuote on sherry. Kävimme useimpien muiden turistien tapaan Tio Pepen eli Gonzales Byassin bodega-kierroksella. Alueen sisällä on kauniita kujia ja rakennuksia. (Kuvia) Talon asema markkinoilla taitaa olla kovin vakaa tai ainakin siltä tuntuu. Esittelijä ei vaivautunut mitenkään kehumaan tuotteiden laatua tai erinomaisuutta tai tunnelmoimaan niiden käyttömahdollisuuksista. Sherry on kuulunut ja kuuluu edelleen keittiömme perusvarustukseen, mutta eipä sitä tule paljoa juoduksi. (Kuva)

Ennen Tio Pepeä pääsimme kaupunkia hallitsevan linnoituksen tornissa tutustumaan Camara Oscuraan eli kameran mekanismia käyttävään peilisysteemiin, joka näyttää pimeässä huoneessa vaalealle ”lautaselle” kaupunkia. Kiehtovaa. Jo Leonardo da Vinci kehitti tämän periaatteen.

Illaksi varasimme hotellin kautta paikat läheisen ravintolan, Pura Arte, flamenconäytökseen. Pelkäsin, että kyseessä olisi turistirysä, ja flamenco olisi kukkamekkoihin kesytettyä. Turhaan. Kyseessä oli kunnianhimoinen ryhmä, joka esiintyi erittäin intensiivisesti. Kokoonpano oli epätavanomainen: Tällä kertaa mukana oli naislaulaja, jolla duendea riitti. Kaksi miestanssijaa aloitti esityksen eräänlaisen kukkotappelun myötä. Pyrkimyksenä lienee saada ravintolassa tarjottavan shown avulla säännöllisiä tuloja.

Jerezin ravintoloiden ja baarien ruokalistoilla näyttää olevan loputtomasti turskaan (bacalao) perustuvia alkupaloja ja ruokalajeja.

Jo kartasta katsottuna Cádiz näyttää huikean kauniilta. Vanha kaupunki sijaitsee Atlanttiin kurkottavalla niemellä. Kaupunki on aina, no jotain kolmetuhatta vuotta, ollut tärkeä satama ja kauppapaikka. Hiekkarantoja riittää mennen tullen, aivan keskikaupungin kupeessa on Playa de Caleta. (Kuva) Paikalliset kantoivat rantaan tomerasti tuoleja, auringonvarjoja ja eväskasseja. Turistien kuormat olivat keveämpiä. Seurailimme vilkasta rantaelämää turvallisesti katutasosta ravintola Quillasta, jossa söimme herkullisen lounaan.

 

Espanjan perustuslaki säädettiin vuonna 1812 Cádizissa. Perustuslain kutsumanimi on La Pepa. Asialle on muistomerkki Plaza de la Constituciónilla.

Illalla söimme tuoretta, grillattua kalaa Taverna El Tio de la Tizassa, samannimisellä aukiolla, jonka ravintola täytti kokonaan. Jonoa riitti, jokainen tyhjenevä pöytä täyttyi heti uudelleen. (Kuva) Hyvää oli hai.  Alkupalaksi otin ties kuinka monennen gaspacho-keiton tällä matkalla. Viinien kanssa ei hienosteltu, saatavilla oli punaista ja valkoista.

Kaupungin kujilla autolla seikkaillessamme, toki vain saapuessamme ja poistuessamme, kiinnitti huomiota rauhallinen, kärsivällinen ja avulias suhtautuminen. Erilaisia jakeluautoja on tien tukkeena tuon tuostakin. Ei tööttäillä. Odotetaan hetki, ja kohta kiitää kuski siirtämään autoa syrjään.  Kiitellään ja jatketaan matkaa tai hommia. Loiventaako valtameri käyttäytymistäkin? Välimeren puolella on kipakampaa.