Teimme keväisen pikavisiitin Barcelonaan työasioissa, mutta
eipä niistä tässä muuta kuin että hoidimme ne ja hyvä niin. Koska halusimme
tavata mahdollisimman monia ystäviä ja kollegoita lyhyen oleskelun aikana,
ravintoloita tuli kokeilluksi ja hyviksi todetuiksi.
Sunnuntai-ilta on haastava, koska useat ravintolat ovat
silloin kiinni. Lähinnä kotia kaikki olivatkin. Parinkymmenen minuutin
alamäkikävelyn ulottuvilla oli mukava Casa
Fernandez, osoite Santaló 46. Tunnelma on rento ja ruoka makoisaa
välimerentyyliä. Maanantaina oli vuorossa mielikkikaupunginosamme Grácia ja
siellä italialaisen ystävän suosikkipaikka Pappa
e Citti, osoite Encarnació 38. Paikka on todella pieni, joten varaus on
välttämätön. Paikka erikoistuu ihaniin tuorepastoihin. Söimme tagliatellea
mätikastikkeessa. Tiistai: toinen rento italialainen, mutta isompi, ja
helpommin turistien löydettävissä, Eixamplen oikealla puolella ja yläreunassa.
Lähipöydässä puhuttiinkin suomea. Paikan nimi on Ristorante Eden, ja osoite Provenca 332. Viimeisen illan paikka oli
vaihteeksi espanjalaisempi La Pepita,
Corsega 343, aika lähellä edellistä. Pieni, rento, moderni paikka, josta ei voi
varata pöytää. Ei edes niin, että seurueesta kaksi saapuu ensin ja asettuu neljän
hengen pöytään! Tulijoita riittää. Tarjolla on mukavia pikkupaloja ja
voileipiä, joilla kyllä elää hyvinkin.
Pääsin myös turistiretkelle loistavan naisverkostoni kanssa.
Kohteena oli runsaan puolen tunnin junamatkan päässä sijaitseva Sitges. Kaupunki on kuuluisa
viehättävästä vanhasta kaupungista, hienosta hiekkarannastaan, mukavista
ravintoloista, vilkkaasta yöelämästä, jo perinteisestä homoystävällisyydestä ja
lähiseutua korkeammista hinnoista. Retkemme kohteena oli Ruta de los Americanos, eli tutustuminen Kuubaan lähteneiden ja
sieltä rikkaina palanneiden kaupunkilaisten taloihin ja vaikutuksiin
paikkakunnan elämään.
Kun kuuluisa Filoxera-tuholainen tuhosi viininviljelyn ja
vei elinkeinon myös Sitgesin viljelijöiltä, monet lähtivät uusien
mahdollisuuksien vetämänä Amerikkaan, eli Kuubaan, joka oli Espanjan siirtomaa.
Paluumuutto ajoittui Kuuban itsenäistymiseen Espanjasta. Rikastuneet miehet ja
heidän kuubalaiset vaimonsa asettuivat Sitgesiin ja rakennuttivat ökyrikkaita
palatseja kaupungin parhaille paikoille. Ajankohta oli modernista-tyylin aikaa,
eli Gaudín aikalaisten koristeellisen, mielikuvituksellisen, eri tyylien
aineksia yhdistävän arkkitehtuurin aikaa. (kuvia)
Taloissa on torneja, erkkereitä, lyijylasi-ikkunoita,
takorautakaiteita, puukoristeita ja mosaiikkeja ja niiden takana on puutarha.
Tyypillisesti kadun puolella, katutasossa sijaitsi emännän hoitama kauppa tai
muu liike. Puutarhan puolella oli perheen oleskelutiloja. Perheen huoneet
olivat seuraavassa, ns. pääkerroksessa. Ylimpänä olivat palvelijoiden huoneet.
Aikaisemmin Sitgesin rakennustyyli oli ollut hillitty ja
yhdenmukainen. Kalastajien valkoisia taloja rajasi maan tasossa sininen
maaliraita, maanviljelijöillä ruskea raita. Uudet talot eivät ollenkaan
yrittäneet istua kaupunkikuvaan. Tarkoitus olikin näyttää, että Amerikoissa on
käyty rikastumassa. Oppaamme kertoi, että kadun päälle ulottuva pääkerroksen
erkkeri merkitsi korkeampaa kiinteistöverotusta. Siinäpä olikin tärkein syy
erkkereille, näkevätpä muutkin, että ei ole tarpeen pihistellä. Muita
tarkoituksia erkkereille olivat parempi näkyvyys kadulle ja parempi näkyvyys
kadulta. Tulokkaat pöllyttivät monella tavalla kaupungin kaavoihin asettunutta
elämää.
Nykyisin nämä talot ovat yleensä hotelleja, hienoja ja
yksilöllisiä, mutta vain kahden tähden hotelleja. Tähtiä ei kerry enempää, jos
hissiä ei ole ja muitakin mukavuuksia on joskus vaikea järjestää. Hotellit ovat
aina täynnä, eikä halpalomia kannata suunnitella niiden varaan.
