Hiihtolomaksi emme varanneet mukaan suksia. Málaga on noin tuhat
kilometriä etelään Barcelonasta (en muuten suosittele käyttämään tätä blogia
tarkkojen faktojen lähteenä), joten sopi odottaa lämmintä ja aurinkoista
helmikuun säätä.
Málaga on yksi Euroopan vanhimmista kaupungeista. Asialla olivat jo
muinaiset foinikialaiset. Satama on joskus ollut hyvinkin tärkeä ja vilkas. Nyt
rannassa ravintoloita ja puistoja sekä modernia koristelua (kuva), ja pian
avataan Centre Pompidou –museo.
Centro
Histórico
Varasimme turistiasunnon keskeltä laajaa historiallista keskustaa,
Centro Históricoa. Asunnon nimi oli Malama
ja se sijaitsi mukavasti pienen, hiljaisen umpikujan varrella. Nätti ja viihtyisä
asunto, korkeat huoneet, ikkunat aukeavat pikku parvekkeille.
Keskusta on kokonaan kävelyaluetta. Vanhoja taloja on kunnostettu,
joten vaikutelma on iloisen kaunis. Sisältä monet talot on laitettu kokonaan
uusiksi, ja huoneistoja myydään varsinkin ulkomaalaisille asuttaviksi tai
sitten turistiasuntoina vuokrattaviksi.
Tästä trendistä huolimatta katukuvaa leimaavat paikallistenkin
ihmisten käyttämät liikkeet ja ravintolat, ja kaduilla liikkuva ja vilkkaasti
keskusteleva väki vaikuttaa paikalliselta. Tämä on hieno asia verrattuna
vaikkapa Barcelonan vanhan kaupungin ja Ramblan turistimylläkkään ja
matkamuistomyymälöiden viidakkoon. (Kuva)
Flamencoa,
sinfoniaa ja jazzia
Kaupungissa on yli puoli miljoonaa asukasta, ollaan siis Helsingin
kokoluokassa. Niinpä ravintoloita ja kulttuuria riittää. Kaiken keskus tuntuu
olevan Teatro Cervantes.
Sinfoniaorkesteri esiintyy siellä. Varasimme jo etukäteen liput viikolle
sattuneeseen konserttiin, joka oli hieno elämys. Huomasimme katujulisteista
flameco-biennalin avajaistilaisuuden ja saimme siihenkin liput. Pinnasimme
alkuosan, joka koostui juhlapuheista, ja menimme varsinaiseen esitykseen.
Huippuluokan tanssia ja musiikkia, ja innostunut, arvostava yleisö.
Tästä innostuneina menimme samaan teatteriin vielä toiseenkin flamencoesitykseen.
Loistavaa taidetta. Silmäniloa vahvistivat puvut, jotka mukailivat
flamencoperinnettä mutta edustivat ilmeisesti paikallisten muodinluojien
nykynäkemyksiä. Tämän tilaisuuden lopussa lavalle ilmestyi parivuotias
pikkupoika mustassa jakussa, punaisissa flamencokengissä ja valtava kiharatukka
heiluen. Jalan polkeminen, takin liepeen nykiminen ja pyörähdykset olivat jo
hyvin hallussa tällä pikkunassikalla. Kaveri lienee oppinut rytmit jo
sikiöaikana ja treenannut harjoitussalin nurkassa äidin ja isukin
kopistellessa.
Yleisö eläytyi, pidätti henkeään hurjasti kiihtyvien koputussarjojen
aikana, ja hurrasi tanssijoiden suoriutuessa lähes mahdottomista sarjoista.
Illasta oli varauduttu nauttimaan: puvut, korut ja kampaukset viittasivat
päättäväiseen juhlintaan. Onnittelin itseäni siitä, että matkapuvustooni kuului
farkkujen, sammareiden, villatakin yms lisäksi myös nätti mekko ja jakku.
Kaupungissa on normaalisti tarjolla vakituisia flamcencoesityksiä
ravintoloissa ja klubeilla. Näihin emme ollenkaan ehtineet perehtyä, kun
satuimme paikalle harvinaisempien huippuesitysten aikaan.
Jazzclubejakin on kaupungissa. Kävimme Clarencessa, jossa piti oleman tarjolla bluesia. Espanjalaiset
taitavat olla liian iloista väkeä pystyäkseen tuottamaan kunnon bluesia, ja
nytkin hiukan petyimme. Ilmeisesti kaikki tuska ja murhe kanavoidaan
flamencolauluun.
Ravintoloita
Mesón de
Cervantes on huippusuosittu. Siellä saa puolikkaita annoksia, joten on helppo
maistella useampia ruokia. Herkullisia, jännittäviä hampurilaisia ja salaattia
saa Noviembressa. Arvostettu
kalaravintola Los Mellizos näytti
valittavaksemme eri kaloja. Valmistauduimme Alhambran käyntiin arabiruokaa
tarjoavassa Al-Yamalissa.
Perjantaipizzat nautimme italialaisessa Pizza
Romanticossa. Ja saimme vielä
ihania merinäköaloja AC Palaciossa,
15. kerros.
Nähtävyyksiä
Alhambran
linna Granadassa on Espanjan suosituin nähtävyys. Teimme sinne päiväretken
bussilla, oppaineen kaikkineen. Kauneutta on kaikessa: rakenteet, näkymät ja
koristeet sekä puutarhat ja vesialtaat on kaikki suunniteltu tuottamaan hieno
esteettinen elämys. (Kuvia)
Picasso-museo on
kauniissa palatsissa. Lisäksi kaupungissa on Picasson kotimuseo, hänhän syntyi kaupungissa ja vietti siellä
lapsuutensa ja nuoruutensa. Centro de Arte Contemporáneo de Málaga
kannatta myös käydä. Siellä on hienossa tilassa kiinnostavia vaihtuvia
näyttelyjä, ja vieressä kaunis, trendikäs ravintola Óleo, jossa itse nautimme vain kahvit. Pitänee palata lounaalle.
Edelleen museoita: Museo Automovilístico
esittelee historiallisia autonamuja ja teemaan sovitettuja vaatteita entisen teollisuuskiinteistön tiloissa. Museo sijaitsee rannan tuntumassa länteen keskustasta. Kävelimme sinne rantakatua sunnuntaina juuri ennen lounasaikaa, ja näytti siltä, että koko muukin kaupunki oli rantakadulla tai viereisissä puistoissa nauttimassa aurinkoisesta päivästä.
Ilmoja
piteli
Odotetusti sää oli aurinkoinen ja melko lämmin, vaikka viileämpi kuin
normaalisti siihen aikaan, kuulemma. Päivisin noin 15-17 astetta, yöllä
selvästi alle 10. Mutta asuntomme oli varmaankin ollut tyhjillään pitkään, ja
silloinhan sitä ei lämmitetä. Kesti muutaman päivän kesyttää kämppä lämmintä
ilmaa puhaltavilla lämppäreillä, joita ei jätetä päälle kun poistutaan, eikä
myöskään yöksi. Yöllä laitteen meteliä ei jaksaisi kuunnella.
Kaapista löytyi ylimääräinen lämmin täkki, ja ruokapöydän
muovituoleille levitettiin torkkupeittoa ja huivia lämmikkeeksi. Herkästi
paleleva mieheni kaipasi suomalaisilta mökeiltä tuttua styrox-vessanrengasta,
kylpyhuoneessahan ei mitään lämmityslaitetta ole, ja pääsi kokeilemaan kesän
purjehdukselle tarkoitettuja angoraisia lämpövaatteita, joita annoin hänelle
joululahjaksi. Kyllä etelässäkin pärjää, kun varustautuu.
