Hasta luego, ja Feliz Navidad!

Viime viikonloppuna Barcelonassa pakkasimme tarkoin punnitut ja etukäteen maksetut liikakilot matkalaukkuihin. Järjestimme ja inventoimme kaappeihin jäävät vaatteet ja muut tavarat. Siivosimme ja tyhjensimme jääkaapin. Suljimme vedet ja sähköt.

Saattaa olla, että viime tipassa, viimeisenä lauantai-iltana, paikallistimme tulevaksi kantapaikaksemme läheisen pizzerian. En ole vielä varma, koska lyhyt vatsatauti esti minua nauttimasta pizzasta. En kuitenkaan halunnut antaa huonoa kuvaa paikan laadusta, joten lähtiessämme oksensin kadulle vasta, kun olimme selvästi pizzerian reviirin ulkopuolella, ja kohteliaasti käänsin selkäni myös läheisen aukion katukuppiloissa istuskeleville seurueille.

Sama tauti pikku kuumeineen hiukan hillitsi myös pakkaamisesta nauttimista. Onneksi lähtö oli vasta sunnuntaina iltapäivällä, eikä tauti jaksanut jatkua toiselle päivälle.

Sunnuntaina lähtiessämme Barcelonan taivas oli poikkeuksellisen totaalisen sininen. Valoa riitti. Nyt Helsingissä eron huomaa.

Lukuisissa ”viimeisissä tapaamisissa” ystävät ja tutut kyselivät, miltä tuntuu lähteä Barcelonasta, tai miltä tuntuu palata Helsinkiin.  Mitään tunteiden vuoristorataa ei ole, aika kattoterassilla on ollut huikean hieno kokemus, ja varsinaiseen kotiin on myös hienoa palata. Mutta on selvä, että liukuisimme jyrkemmissä rinteissä, jos lähtö olisi lopullinen. Tunteita tasaa tieto siitä, että syksyllä on taas kattoterassin vuoro.

Joulun tulo on näkyvissä Helsingin katukuvassa ja liikkeissä. Barcelonassa kaikki keskustan kadut on koristettu massiivisin jouluvaloin. Kaupunginosilla on omat tyylinsä, mutta yksinkertainen, näyttävä geometrisuus on valtavirtaa. Hotellit ja tavaratalot on kauttaaltaan koristeltu monella tapaa välkkyvin ja tuikkivin valoin. Katukuvassa sininen on koristevalojen muotiväri.

Asuinkerrostalojen alakerroissa on joulukuuset, joiden valoissa ja koristelussa näyttää olevan tiettyä kilpavarustelua. Meidän talon kuusen valot välkkyivät vuorotellen vihreinä, punaisina ja keltaisina.

Vanhassa kaupungissa katedraalin edustalla on mittavat joulumarkkinat. Koristeita on joka lähtöön. Yleisin aihe on seimi ja siihen tulevat henkilöt ja varusteet. Seimi on kuusen ohella joulun peruskoriste kodeissa ja julkisissa tiloissa. Katalonialainen erikoisuus on caganer, housut kintuissa kykkivä hahmo, joka sijoitetaan seimessä syrjäiseen kohtaan. Symboliikka liittyy maan hedelmällisyyteen, lannoitushan siinä on menossa.

Alun perin hahmo oli paimen. Nykyvalikoimassa näitä kakkijoita on kaiken näköisiä: poliitikot, kuninkaalliset, jalkapalloilijat ja muut kuuluisuudet ovat kattavasti edustettuina kojujen hyllyillä. Siinäpä veikeä matkamuisto, vaikkapa työpaikan kahvipöytään lahjaksi.

Tässä yhteydessä tulee mieleen nykykielen sana pongo. Outoja, pieniä esineitä, joita vitsikkäät ihmiset antavat toisilleen, erityisesti työpaikoilla, sanotaan pongoiksi. Sana tulee ilmaisusta Dónde lo pongo?!  Suomeksi: Mihin minä tämän laitan?!

Palaan kattoterassille ensi syksynä, mahdollisesti poikkean jo aikaisemmin. Tarina siis jatkuu. Nyt toivotan iloista, onnellista, rauhallista, valoisaa, lämmintä ja herkullista joulunaikaa!

Asioiden hoitoa ja hoidattamista

Muuttaessa ja matkalle lähtiessä tulee usein vastaan myös lähtöön liittymättömiä asioita, jotka voisi hoitaa siinä samalla. Raivataan komero tai laatikko, tai lajitellaan ja mapitellaan paperipino. Poistetaan ja kierrätetään. Pakollisia asioita hoitaessamme meille tuli mieleen, että emme ole vielä tehneet virallista osoitteenmuutosta kattoterassilta toiselle.

Voisi olla järkevää hoitaa asia nyt samalla. Nettiin siis hoitamaan tämä pikku ilmoitusasia kaupungintalon erinomaisessa verkkopalvelussa. Verkkopalvelussa saakin asian mukavasti käyntiin: täytä tämä lomake, lähetämme sitten sinulle vanhaan osoitteeseesi tiedot siitä, mitä papereita pitää lähettää mukana tulevassa palautuskuoressa. Kun paperit lähetetään kuukauden kuluessa, asia hoituu.

Parikin ongelmaa: vanhaan osoitteeseen emme halua postia, emmekä ole täällä hoitamassa asiaa kuukauden kuluessa siitä, kun kirje saapuu vanhaan osoitteeseen. Siis haluamme mennä kaupungintalon kaupunginosatoimistoon itse jonottamaan ja hoitamaan asiaa.

Sinne tarvitaan mukaan vuokrasopimus, josta käy ilmi uusi osoite, tai sitten vuokraisäntä, joka todistaa asian. Mutta meilläpä ei vielä ole vuokrasopimusta. Oleskelumme pituus oli aluksi epäselvä, ja oli mahdollista, että oleskelu jäisi hyvin lyhyeksi. Toisaalta arvelimme olevamme sosiaalisen verkoston turvassa, joten kiirettä sopimukselle ei ollut kummallakaan puolella.

Aloin pyytää vuokraisännältä sopimusta ja mainitsin, että tekisimme osoitteenmuutoksen. Tämähän sopii hyvin, tehdään se heti. Hän pyytäisi, että gestor, joka muutenkin hoitaa hänen asiansa, tekee sen. Gestor on espanjassa yleinen ilmiö. Hän on henkilö, joka käy paksun salkun kanssa kaikki toimistot ja virastot, joissa pitää asioita hoitaa. Palvelu maksaa jotain, mutta lienee hintansa väärtti.

Lähtöviikon maanantaina olimmekin jo allekirjoittaneet vuokrasopimuksen, jonka vuokraisäntä vei tuota pikaa takaisin gestorilleen, jotta tämä hoitaisi asian kaupungin sellaiseen rekisteriin, johon nämä asiat rekisteröidään. Joulukuun kuudes, torstai,  on täälläkin vapaapäivä, juhlitaan perustuslakia. Asia siis lepäsi hetken kuten mekin. Perjantaina aamupäivällä saimme valmiit paperit vuokraisännältä. Onneksi Eeron työtapaaminen oli peruuntunut, joten voimme heti loput aamukahvit nielaistuamme lähteä  papereiden kanssa kaupungintalon paikallistoimistoon tekemään osoitteenmuutosta.

Tällä kertaa ei Espanjassa tavallinen ”yhden puuttuvan dokumentin laki” vaikuttanut: meillä oli kaikki tarpeellinen mukana ja kunnossa. Jonotuskaan ei ollut kovin pitkä. Innostuneina asioiden sujumisesta kiidimme taksilla sille poliisiasemalle, joka hoitaa ulkomaalaisten oleskelulupia eli antaa ns. NIE-paperit. Niissäkin meillä on vielä vanha osoite. Paikka menee kiinni klo 14 ja olimme siellä heti puolenpäivän jälkeen. Tulkaa maanantaina, asiaa hoitava ihminen on jo lähtenyt. Ehkä menemmekin maanantaina – jonain maanantaina ensi vuonna.

Puhelinlangat laulaa

Emme ihan pakkaa vielä, mutta olemme muuten aloittaneet lähtövalmistelut Barcelonasta Helsinkiin. Eeron täysjärkisen älypuhelinliittymän siirto lepotilaan Suomessa olomme ajaksi onnistui helposti puhelinsoitolla. Tosin kävimme ensin kaukana kaupungilla siinä Vodafonen liikkeessä, josta liittymä hankittiin, ihan turvallisuuden tunteen vuoksi. Näitä toimenpiteitä ei kuitenkaan voi hoitaa siinä eikä muissa liikkeissä, eikä netissä edes salasanan takana, vaan vain puhelimitse. Tässä tapauksessa oli sallittua turvautua englanninkieliseen asiakaspalvelupuhelimeen, vaikka periaatteessa yritämme harjoitella espanjaksi puhumista aina kun mahdollista.

Tästä rohkaistuneena aloin tavoitella vastaavaa lepotilaa internetliittymällemme. Aloitin taas lähtöruudun takaa, eli menin siihen läheiseen Movistarin liikkeeseen, josta olin valokaapelin jatkoksi tilannut meille hienon wifi-yhteyden. Kysyin hiukan varovasti, onko tällainen väliaikainen peruutus mahdollinen. Onhan toki. No tehdään sellainen. Ei, se pitää hoitaa puhelimella. Eikö netissä? Ei, vain puhelimella.  Paljonko säästän? Kertovat sitten siellä puhelimessa. Miten yhteyden saa takaisin? Soitatte sitten samaan numeroon, kun haluatte yhteyden päälle.

En vielä osannut pelätä. Levitin sopimuspaperit ja vastaostetun muotilehden sohvapöydälle ja näpytin annetun numeron. Automaattivastaus tuli tuhannen rahinan takaa. Sen verran ymmärsin, että jotain valintoja pitäisi nyt tehdä, mutta en edes kuullut saati luullut ymmärtäneeni isoa osaa purkitetusta puhetulvasta.

Odotin ja ihmettelin. Ääni jatkoi tarinointia pitäen välillä taukoja. Lopulta ääni sanoi kärsivällisen oloisena, ettei oikein ymmärtänyt sanomaani. En ollut vielä sanonut mitään. Sanoin sitten taikasanat ”Suspensión temporal”. Ääni lupasi yhdistää minut jonnekin. Odottelin 23 minuuttia kuunnellen pätkivää ja rahisevaa 70-luvun hittiä ”It’s all right now” ja sen kanssa vuorottelevaa ilmoitusta, että pitäisi vielä odotella. Enää ei ollut ollenkaan all right.

Hätkähdin ja sotkin lehden ja paperit, kun oikea ihminen viimeinkin vastasi. Aloin selittää asiaani. Ääni vaati tiukasti ulkomaalaisoleskelunumeroni (NIE). Annoin sen ja selitin taas. Kuinka pitkäksi aikaa, kysyi tiukka ääni. Aloin ensin huolestua, että ei nyt heti katkaista, vasta ensi viikolla, ja miten pitkäksi aikaa sen sitten voisi sulkea?

Sitten en enää saanut selvää. Rahina yltyi, ja ääni särkyi.  Asiakaspalvelija kävi todella kärsimättömäksi, kun en edennyt hänen käsikirjoituksensa mukaan enkä puhunut tarpeeksi nopeasti. Aloin anella palvelua englanniksi. Sehän sopii, yhdistän.

Odottelin vielä kymmenisen minuuttia ja olin sitten kuulevinani jostain kaukaa aavistusta siitä, että joku siellä huuteli englanniksi. Painoin sitten punaisen luurin kuvaa, kun mitään ei alkanut kuulua.

Melkein itketti, mutta varoin sotkemasta uutta muotilehteä kyynelillä, ja muutenkin päätin ryhdistäytyä. Olimme menossa illalla erään porukan jäähyväistapaksille ihanaan ravintolaan, joten ruoansulatusta ei kannattanut pilata pikkuhuolilla. Yritin samaa operaatiota parin tunnin kuluttua uudelleen, ja varttitunnin alkuodottelujen jälkeen pyysin suoraan englanninkieliseen palveluun. Toisen varttitunnin kuluttua suljin puhelimen, kun ei vielä ollut tapahtunut muuta kuin odottelupyyntöjen kääntyminen englanniksi. Asia alkoi kirkastua.

Jos nyt saisinkin linjan suljetuksi väliaikaisesti, niin sitten kun haluamme sen käyttöön käydessämme ehkä täällä keväällä, viettäisin samanpituiset tunnit roikkuen puhelimessa Helsingissä. Siinä hiutuisivat saavutetut säästöt, kun ”All right now, baby it’s all right” rätisisi kaukopuheluhinnoilla. Ja riski, että yhteyttä ei ajoissa saataisi kuntoon, olisi todellinen. Kutsun näitä järjestelyjä suojelurahan maksamiseksi.

Barcelona Activa yrityksille

Barcelonassa toimii monenlaisia kansainvälisiä verkostoja. Ensimmäinen löytöni oli Barcelona Women’s Network, jonka minulle neuvoi verkoston silloinen puheenjohtaja hankittuaan meille ensimmäisen vuokra-asuntomme. Tämä asunnon etsiminen ei kuitenkaan ollut verkoston hommia, hän työskenteli tuolloin maahan muuttaville ulkomaalaisille palveluja tarjoavassa yrityksessä. Verkoston suurin anti on sosiaalinen. Siellä olen tutustunut lukuisiin mukaviin naisiin. Viikon kuluessa olemme olleet syömässä kahden verkoston kautta löydetyn pariskunnan kanssa.

Tällä verkostolla on toimintaa myös yrittäjille. Siihen en ole vielä osallistunut. Sitäkin pitänee harkita ensi syksynä, kun jäsenmaksun taso pitää taas päättää.  Verkoston eräissä kekkereissä kuulin Barcelona International Networkista. Siihen ilmoittaudutaan maksutta netissä ja kukin seuraa nettisivuja aktiivisuutensa mukaan. Verkosto järjestää omia verkottumisiltoja kerran kuussa, ja viikoittaisessa uutiskirjeessä esitellään kattavasti kaikenlaiset yrittäjiä tai ammattilaisia kiinnostavat tapahtumat seminaareista illanviettoihin.

Näissä uutiskirjeissä on ajoittain esillä Barcelona Activan toiminta. Kyseessä on kaupungin ja alueen tarjoama, osittain EU:n rahoittama monipuolinen yrittäjyyden edistämistoiminta. Ensimmäinen kosketus tähän organisaatioon on esittelyseminaari, jossa kerrotaan talon tarjonnasta ja Espanjassa mahdollisista yritysmuodoista. Tämän infoannoksen voi nauttia myös englanniksi.

Yrittäjyyden taipumuksia itsessään ja ideansa kehityskelpoisuutta voi testailla näppärällä ja informatiivisella nettityökalulla TESTiDEA, joka on tarjolla katalaanin, espanjan ja englannin lisäksi myös kiinaksi ja arabiaksi. Netissä on myös vuorovaikutteinen liiketoimintasuunnitelman laadintaa ohjaava työkalu, sentään vain katalaaniksi, englanniksi ja espanjaksi. Liiketoimintasuunnitelman hahmoteltuaan voi mennä keskustelemaan Barcelona Activan asiantuntijoiden kanssa, jotka auttavat eteenpäin.

Ideointi-, perustamis- ja alkuvaiheeseen on tarjolla myös useita puolen päivän seminaareja hyödyllisistä aiheista, kuten rahoitus ja talous, markkinointi, hissipuhe, verkottuminen, sosiaalinen vastuu jne.  Pitemmille kursseille pyritään erikseen. Ystäväni Bénédicte (joka löytyi Barcelona Women’s Networkista) on parhaillaan koko syksyn kestävällä kurssilla, jolla kymmenkunta käsityöläisyrittäjää työstää liiketoimintasuunnitelmiaan ja opiskelee liiketoimintaa. Eripituisia tehokursseja järjestetään muutenkin tietyn alan yrittäjistä koostuville ryhmille.

Tämä kurssi toimii katalaanin kielellä. Useimmat lyhyet tilaisuudet pidetään katalaaniksi tai espanjaksi, riippuen kouluttajasta ja yleisöstä. Pari kertaa olen pyytänyt kouluttajaa puhumaan espanjaa. Yksi äänestytti yleisöllä, voidaanko vaihtaa kieltä, ja kun kukaan ei vastustanut, hän suostui. Toinen  antoi minulle anteeksi, koska olen Suomesta, ja jatkoi sikin sopin molemmilla kielillä. Kerran kouluttaja oli itse Madridista eikä ehkä olisi edes osannut riittävästi katalaania.

Tilaisuuksien anti on hyvä: asiaa ja aktiivinen ote. Kovin uutta ei asia ole minulle ollut, mutta olen osallistunut harjoitellakseni espanjan kieltä tai toisaalta uteliaisuudesta ja vertailun vuoksi: olen itse nauttinut yrityshautomon antimia Helsingissä Start-up Centerissä. Ai vertailun tulos? Toiminta vaikuttaa isommalta ja sanoisinko tuotteistetummalta. Jatkuvalla toiminnalla tavoitetaan suuret joukot mahdollisia yrittäjänalkuja, ja tukea ja neuvontaa liiketoimintasuunnitelman laadintaan saa ihan ilmoittautumalla. Tällaista toimintaa ei taida tässä laajuudessa ja näin johdonmukaisena olla Suomessa tarjolla, vaikka erilaisia paloja voi poimia erilaisten yhteisöjen tarjonnasta. Valitulle ja sitoutuneelle, hautomoon kuuluvalle yrittäjäjoukolle tulevista palveluista en tiedä, ja juuri nämä olisivat vertailukelpoisia oman hautomokokemukseni kanssa.

Ensimmäisessä infotilaisuudessa meille esiteltiin yrityshautomon tiloja. Lasiseinäisissä toimistoissa hääri innokkaita yrittäjiä. Toimistojen ja porukoiden keskikoko vaikutti suuremmalta kuin esimerkiksi Helsingissä Start-up Centerissä. Tämä yrittäjäjoukko ja myös muualla toimivat, perustamisvaiheesta selvinneet yrittäjät saavat Barcelona Activalta koulutusta, jossa syvennytään moniin aiheisiin, joita vasta hiukan sipaistiin alkuvaiheen koulutuksissa.