Kuullun ymmärtäminen ja kriisin näkyminen

Sujuvasta kielitaidosta ei kannata vielä intoilla. Mutta Serranon perheelle kiitos: ymmärrämme tavallista espanjankielistä puhetta paljon paremmin kuin joskus ennen joulua. Olemme kevättalven mittaan katsoneet kotona Helsingissä DVD:ltä vanhaa telkkarisarjaa, jossa puhetta riittää ja vauhtia piisaa. Oma osallistuminen keskusteluun täällä Barcelonassa on hitaampaa ja hiljaisempaa, mutta asioita saadaan sentään hoidetuksi, myös puhelimessa, missä käsien heiluttelusta ei ole apua.

Meiltä on kysytty, ja me kysyimme täällä tutuilta, näkyykö kriisi Barcelonassa ja miten se näkyy. Keskeiset numerot ovat tiedossa: työttömiä yli neljännes, nuorista jopa puolet, siis Espanjassa keskimäärin.

Lisää numeroita: kriisin alkuajoista alkaen asuntojen hinnat ovat laskeneet nimellisesti keskimäärin 25%, reaalisesti jopa 36%. Pikainen asuntomarkkinoiden tarkastelu näyttää, että Barcelonassa asunnot ovat selvästi halvempia kuin pienemmässä Helsingissä. Asunnot roikkuvat kauan myynnissä, ja niiden hintoja lasketaan niin että sääliksi käy.

Tänne asettunut italialainen ystävämme harkitsee asunnon ostoa, ja on päättänyt odotella vielä, että hinnat laskevat edelleen.

Barcelonassa mittava turismi tuo peruskuorman turistien kansoittaman alueen ravintoloille ja kaupoille. Myös rikkailla on edelleen rahaa, joten luksusmaailma toimii vanhaan malliin. Muualla voi olla näkevinään tiettyä hiljenemistä. Yksi suosikkiravintolani asuntomme lähellä on lopettanut sitten viime näkemän. Tavallisten ihmisten kaupoissa ehkä asioidaan entistä harkitsevammin. Lähikauppahallissamme oli kovin hiljaista, kun kävin kalaostoksilla tiistaiaamuna.

Barcelona on kuuluisa taitavista tasku- ja laukkuvarkaistaan. Ammattitaitoa varmaankin kehitetään erityisillä jatkokursseilla. Nyt kuitenkin täkäläiset tutut puhuvat uudesta ilmiöstä, josta he käyttävät nimeä aktiivinen rikollisuus. Tavaroita saatetaan jo ryöstää uhkaamalla tai väkivalloin, ei pelkästään nappaamalla. Erityisesti hiljaisella luksusalueella korkeiden aitojen takana isoissa taloissa asuvat tilaavat varovaisuuksissaan taksin illalla ulos mennessään, koska autioilla kaduilla ei ole tavallisten kulkijoiden tuomaa turvaa.

Roskisten tonkijoita ja kerjäläisiä näkyy entiseen tapaan. On vaikeata arvioida, onko tilanne muuttunut pahemmaksi kriisin myötä. Jätemetalleille on jonkinlaiset markkinat, ja roskisten kaivelu onkin järjestelmällistä työtä, vaikka saattaa joku olla asialla myös omiksi tarpeikseen.

Pesää pehmustamaan Barcelonaan

Kevät etenee – mutta sekä Helsingissä että Barcelonassa normaalia hitaammin. Olemme pian menossa pikku matkalle kotiin Barcelonaan. Tarkoituksena on hoitaa kesken jääneitä byrokratia-asioita, pitää työkokouksia ja tavata tuttuja, pyyhkiä pölyt kämpästä ja varustaa pikku makuuhuone yövieraita varten. Varsinainen oleskelu siellä alkaa taas syksyllä.

Ulkomaalaisen oleskelijan tarvitsema NIE-dokumentti jäi joulukuussa uudistamatta, kun näitä asioita hoitava henkilö oli poistunut kyseiseltä poliisiasemalta jo hyvissä ajoin ennen kuin meidän taksimme jarrutti toimiston luona. Olimme tulossa toisesta virastosta mukanamme vastahankittu paperi, joka on tarpeen NIEn uusimisessa. Matkan ohjelma käynnistetään siis heti ensimmäisenä arkiaamuna tällä asialla.

Sitä ennen, sunnuntaina, on jo mittailtu pikkuhuonetta ja mietitty mahdollisia huonekaluja. Naisverkoston kautta voisin ostaa halvan ja kaamean vuodesohvan, jonka mahtuminen pitää vielä tarkistaa mittanauhan avulla. Vuokraisäntä kertoi sähköpostissaan tehneensä suunnitelmat huoneen kalustamiseksi: meitä odottaa pohjapiirros, johon esineet on sijoitettu sekä esitteet ja hinnastot. Arvaan, että esitteet ovat IKEAlta. 

Vuokraisäntä on jo näyttänyt sisustussuunnittelijan kykynsä asunnon remontissa ja hankkiessaan välttämättömimmät isot mööpelit paikalle, joten veikkaan, että suunnitelma on hyvä ja houkutteleva. Hintalaput pitää kuitenkin vielä katsoa, koska oikeastaan emme haluaisi maksaa juuri mitään tästä operaatiosta. Pitää varmaan pudottaa listasta pois joitakin esineitä, vaikka ne mahtuisivatkin huoneeseen.

Vuokraisännän suunnitelman kilpailukykyä vahvistaa tieto siitä, että hän on luvannut hankkia, tuoda paikalle ja asentaa valitsemamme esineet. Asumme suomalaisittain laskien yhdeksännessä kerroksessa talossa, jossa porraskäytävä on hyvin ahdas ja hissi pikkuruinen, joten tarjous on varteenotettava.

Kun pian ryhdymme pakkaamaan matkaa varten täällä kotona Helsingissä, täytyy pitää tolkku mukana. Kaikenlaista tavaraa voisi viedä, mitä ei täällä tarvita ja mikä olisi varmaan ihan kiva siellä. Mutta pikku asuntoa ja sen pieniä säilytystiloja ei kannata kuormittaa turhilla esineillä. ”Turhan” ja ”kivan” olemusta miettiessäni aion pitää matkalaukkupuntarin käsillä, jottei ainakaan ylipainon puolelle päädytä.

Sisustuksen lisäksi yksi pääasia on tuttujen tapaaminen. Ehdin varmaan jo NIE-poliisin luota, puoliltapäivin, naisverkoston Café Castellaño –tapaamiseen: tutut naiset puhuvat espanjaksi samoja juttuja mitä muuten puhutaan englanniksi, siis ihan harjoituksen vuoksi. Onkin jo hiukan ikävä näitä naisia. Tässä kahvilatapaamisessa on aina mukana muutama oikeasti espanjaa osaava señora, joka korjaa muiden virheitä ja auttaa löytämään oikeita sanoja ja ilmaisuja. Oppiminen on siis mahdollista.

Olen kevään aikana käynyt Helsingissä espanjantunneilla, kertonut opettajalle kuulumiseni, keskustellut Kyproksen tilanteesta, tehnyt kiltisti harjoituksia, lukenut romaania ja katsonut DVD:ltä Serranon perhettä. Toivottavasti saan suuni auki ja puhetta tulemaan sitten Barcelonassa.

Tuttuja tavataan myös iltaisin ravintoloissa. Pitääkin jo etukäteen varata pöytä ensimmäistä tapaamista varten. Toivottavasti löydämme jonkin uuden ravintolan matkan aikana, vaikka eipä ole huono ajatus kerrata entisiä kokemuksiakaan.

Vielä yksi tehtävä on selata lähiseudun matkaoppaat ja kartat, joita meillä on hyllyssä. Osa niistä tulee mukaan Helsinkiin. Suunnittelemme muutamia pikku matkoja eri seurueiden kanssa, ja vastuu reittien ja kohteiden valinnasta painaa!