tiistai 15. huhtikuuta 2014

Varaslähtö kevääseen


Teimme keväisen pikavisiitin Barcelonaan työasioissa, mutta eipä niistä tässä muuta kuin että hoidimme ne ja hyvä niin. Koska halusimme tavata mahdollisimman monia ystäviä ja kollegoita lyhyen oleskelun aikana, ravintoloita tuli kokeilluksi ja hyviksi todetuiksi.

Sunnuntai-ilta on haastava, koska useat ravintolat ovat silloin kiinni. Lähinnä kotia kaikki olivatkin. Parinkymmenen minuutin alamäkikävelyn ulottuvilla oli mukava Casa Fernandez, osoite Santaló 46. Tunnelma on rento ja ruoka makoisaa välimerentyyliä. Maanantaina oli vuorossa mielikkikaupunginosamme Grácia ja siellä italialaisen ystävän suosikkipaikka Pappa e Citti, osoite Encarnació 38. Paikka on todella pieni, joten varaus on välttämätön. Paikka erikoistuu ihaniin tuorepastoihin. Söimme tagliatellea mätikastikkeessa. Tiistai: toinen rento italialainen, mutta isompi, ja helpommin turistien löydettävissä, Eixamplen oikealla puolella ja yläreunassa. Lähipöydässä puhuttiinkin suomea. Paikan nimi on Ristorante Eden, ja osoite Provenca 332. Viimeisen illan paikka oli vaihteeksi espanjalaisempi La Pepita, Corsega 343, aika lähellä edellistä. Pieni, rento, moderni paikka, josta ei voi varata pöytää. Ei edes niin, että seurueesta kaksi saapuu ensin ja asettuu neljän hengen pöytään! Tulijoita riittää. Tarjolla on mukavia pikkupaloja ja voileipiä, joilla kyllä elää hyvinkin.

Pääsin myös turistiretkelle loistavan naisverkostoni kanssa. Kohteena oli runsaan puolen tunnin junamatkan päässä sijaitseva Sitges. Kaupunki on kuuluisa viehättävästä vanhasta kaupungista, hienosta hiekkarannastaan, mukavista ravintoloista, vilkkaasta yöelämästä, jo perinteisestä homoystävällisyydestä ja lähiseutua korkeammista hinnoista. Retkemme kohteena oli Ruta de los Americanos, eli tutustuminen Kuubaan lähteneiden ja sieltä rikkaina palanneiden kaupunkilaisten taloihin ja vaikutuksiin paikkakunnan elämään.

Kun kuuluisa Filoxera-tuholainen tuhosi viininviljelyn ja vei elinkeinon myös Sitgesin viljelijöiltä, monet lähtivät uusien mahdollisuuksien vetämänä Amerikkaan, eli Kuubaan, joka oli Espanjan siirtomaa. Paluumuutto ajoittui Kuuban itsenäistymiseen Espanjasta. Rikastuneet miehet ja heidän kuubalaiset vaimonsa asettuivat Sitgesiin ja rakennuttivat ökyrikkaita palatseja kaupungin parhaille paikoille. Ajankohta oli modernista-tyylin aikaa, eli Gaudín aikalaisten koristeellisen, mielikuvituksellisen, eri tyylien aineksia yhdistävän arkkitehtuurin aikaa. (kuvia)

Taloissa on torneja, erkkereitä, lyijylasi-ikkunoita, takorautakaiteita, puukoristeita ja mosaiikkeja ja niiden takana on puutarha. Tyypillisesti kadun puolella, katutasossa sijaitsi emännän hoitama kauppa tai muu liike. Puutarhan puolella oli perheen oleskelutiloja. Perheen huoneet olivat seuraavassa, ns. pääkerroksessa. Ylimpänä olivat palvelijoiden huoneet.

Aikaisemmin Sitgesin rakennustyyli oli ollut hillitty ja yhdenmukainen. Kalastajien valkoisia taloja rajasi maan tasossa sininen maaliraita, maanviljelijöillä ruskea raita. Uudet talot eivät ollenkaan yrittäneet istua kaupunkikuvaan. Tarkoitus olikin näyttää, että Amerikoissa on käyty rikastumassa. Oppaamme kertoi, että kadun päälle ulottuva pääkerroksen erkkeri merkitsi korkeampaa kiinteistöverotusta. Siinäpä olikin tärkein syy erkkereille, näkevätpä muutkin, että ei ole tarpeen pihistellä. Muita tarkoituksia erkkereille olivat parempi näkyvyys kadulle ja parempi näkyvyys kadulta. Tulokkaat pöllyttivät monella tavalla kaupungin kaavoihin asettunutta elämää.

Nykyisin nämä talot ovat yleensä hotelleja, hienoja ja yksilöllisiä, mutta vain kahden tähden hotelleja. Tähtiä ei kerry enempää, jos hissiä ei ole ja muitakin mukavuuksia on joskus vaikea järjestää. Hotellit ovat aina täynnä, eikä halpalomia kannata suunnitella niiden varaan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti