torstai 4. syyskuuta 2014

Kesäkauden päätös muualla Espanjassa


Syksy Barcelonassa on käynnistynyt helteisissä säissä ja työn touhussa niin, että kesäkauden päättänyt viikon kierros Espanjassa on jäänyt odottamaan raportoimistaan. Työkiireiden keskellä matka jäi myös etukäteen suunnittelematta. Sentään tuli tehdyksi.

Päätimme lähteä katsomaan possun eli jamónin kasvuseutuja. Toinen tavoite oli hankkiutua pois rannikolta, jolla olemme enemmän liikkuneet. Yksi sopiva kohde on Extremadura, Madridin ja Portugalin välinen alue, josta emme valmiiksi tienneet mitään. Viiniturismikirjamme kuitenkin tiesi, että kyseessä on merkittävä viinialue. Meri on pitkällä vuorten takana, katsoipa mihin suuntaan tahansa. Matkavalmistelut huipentuivat ensimmäisen yöpymispaikan varaamiseen.

Kauas on pitkä matka. Ensimmäinen yöpyminen oli Calatayudissa, Aragonin puolella.  Suurimman osan matkaa oli kuivaa, sitten vielä kuivempaa, ja melko tasaista. El Sistema Iberico ylitetään ennen Calatayudia, ja päästään kumpuilevaan, mukavan mutkaiseen ajomaastoon, katsomaan vaihtelevia puutarhamaisemia.

Calatayud on oman pikku viinialueensa keskus. Jo muinaiset foinikialaiset, puhumattakaan kreikkalaisista ja roomalaisista, kehittivät alueen viinintuotantoa. Aivan viime aikoina kyseinen D.O. on kehittynyt huimasti. Garnacha on tärkeä rypäle. (Kuvassa näkymä hotellin ikkunasta.)

Michelinin kahveleihin voi luottaa: päivällinen Bílbilis-ravintolassa oli herkullinen ja edullinen. Paikka oli maailman tylsimmässä kerrostalon alakerrassa, eli ilman opaskirjaa sinne ei olisi horjahdettu. Paikalliset näyttivät tietävän ravintolan herkut.

Ávilan vanha kaupunki (muistattehan Pyhän Teresan) on mahtavien, hyväkuntoisten muurien ympäröimä maailmanperintökohde, Espanjan korkeimmalla sijaitseva provinssipääkaupunki. Lähes 30 asteen helle tuntuu kuivassa ja korkealla aivan raikkaalta. José Parienten verdejo-viini läheiseltä Ruedan alueelta maistui bacalaon kanssa.

Mérida on merkittävä roomalaiskaupunki. Siellä on hyvin säilyneet amfi- ja muu teatteri, jotka kävimme tunnollisesti katsomassa. Muitakin roomalaiskohteita on, mutta rajansa kaikella, varsinkin huikeassa helteessä. Jamónin lähestyminen alkoi: otimme päivälliseksi ison lautasellisen kinkkua eikä paljon muuta.

Yksi epämääräisistä matkasuunnitelmistamme koski vaelluksia. Tukevat kengät kulkivat mukana laukussa. Méridassa notkuimme parissakin turisti-infossa ja saimme lopulta kirjasen seudun luonnonpuistoista ja kartan lähimmän puiston reiteistä. Nämä eivät tulleet vastaan tavanomaisella nettityöskentelyllä.

Parque Natural de Cornalvo löytyi. Kartassa on muutama ”i”, mutta infoa oli saatavilla ihan muualla: hiljainen talo nimeltä Centro de Interpretación de Cornalvo. Iloinen opassetä piristyi, kun kävimme uneliaana päivänä kyselemässä.

Viitoitus on kuin suomalaisesta kirkonkylästä. Pitkällisen pyörimisen jälkeen löysimme halutun polun pään. Kiersimme järven Embalso de Cornalvo. Lintujen yms ohessa tärkeä nähtävyys on roomalaisten rakentama nerokkaan yksinkertainen patosysteemi, jonka avulla hoidettiin Méridan vesihuolto.

Huomasimme olevamme keskellä kinkkumaata! Opastetaulut opettivat tunnistamaan kahdenlaiset tammet: Alcornoque, joka tuottaa korkkia, ja Encina, joka tuottaa possujen herkkutammenterhoja! Molempien lehdet ovat erilaisia kuin meikäläisten tammien. Näimme laajoja, aidattuja alueita täynnä herkkuterhotammia. Vain possut puuttuivat, mutta ne ovatkin nyt muualla odottamassa tehojen kypsymistä ja putoamista.

Castilla la Mancha on Espanjan varsinaista ydintä. Alueella on useita pienempiä viinialueita. Poikkesimme lounassämpylälle Méntridan pikkukaupunkiin. Kaupunki tarjoaa vuotuisessa juhlassa keskusaukiolla kaupunkilaisille viiniä hanasta (kuvat).

Toledo kohoaa jylhällä kukkulalla. Sokkeloinen vanha kaupunki vilisee monenkielisiä turisteja, kun muualla espanja oli lähes ainoa matkailijoidenkin kieli. Ennen Madridia hovia pidettiin mm. Toledossa. Matkan tässä vaiheessa alkoi jo Bella Napoli täytti tarpeen loistavasti.



tehdä mieli kunnon italialaista ruokaa.

Kuninkaallisten kevätpalatsi on Aranjuezissa. Väriä ja loistoa on tolkuttomasti eri aikakausilta. Kunnon katalonialaisina emme edes houkuttuneet ostamaan mitään lahjamyymälän tyylikkäistä rojalistiesineistä.

Cuenca on taas yksi jyrkällä mäellä sijaitseva vanha kaupunki. Olin nähnyt siitä kuvia lukiolaisena, kun kävin espanjan alkeiskurssilla huvikseni. Mieleen jäi hieno modernin taiteen museo jyrkänteen reunalla ”riippuvissa taloissa”. Olin suositellut tutuille kaupunkia matkakohteeksi. Nyt pääsin sinne lopulta itsekin! Riippuvat talot löytyivät, samoin Abstraktin taiteen museo, joka keskittyy espanjan 1960- ja 70-lukujen taiteeseen. Museo on todella hieno! Ikivanha talo on sisältä pelkistetyn moderni ja koostuu lukuisista pienistä, selvästi toisiaan seuraavista saleista, joissa teokset ovat upeasti esillä.

Cuencan jälkeen vaihtelivat huikean kauniit metsä- ja peltomaisemat ja taantuvan näköiset pikkukaupungit. Don Quijoten tuulimyllyt ovat tällä seudulla, ja joitakin on vielä pystyssä. Niiden lisäksi on Euroopan suurin uusi tuulivoimala-alue.

Almansassa on linnoituksen rauniot kukkulalla, sen juuressa pieni vanha kaupunki. (Kuvassa kaupungintalon sisäpiha.) Meneillään oli keskiaikamarkkinat. Yleisö näytti pukeutuneen parhaimpiinsa ja tungos oli vaikuttava. Matka huipentui gourmet-ravintola Maralbaan. Ruoat olivat mielikuvituksellisia, pieniä, herkullisia teoksia. Bacalaotahnaa vohvelitötterössä kylmän karpalokeiton kanssa, esimerkiksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti