Kaksoiselämämme toinen puoli eli ”normaalielämämme” Helsingissä on
taas käynnistynyt Barcelonassa vietetyn syyskauden jälkeen. Luvassa vuosi lisää
tätä meininkiä eli syksyksi taas siirrymme Barcelonaan.
Miltä nyt sitten tuntuu? Kun hyvästelin ystäviä ja toivotin hyviä
jouluja, aloin melkein ärsyyntyä usein toistuvasta kommentista. ”Ai sinä joudut
palaamaan Suomeen? Voi sääli. Mahtaa olla kamalaa mennä sinne kylmään.”
Olen tietysti nauttinut Barcelonan lauhasta syksystä ja riittoisasta
päivänvalosta. Mutta että kamalaa?? Minusta on vaikeaa tehdä edes lievempiä
paremmuusvertailuja elämäni kaupunkien välillä.
Kun muinoin nuorina opiskelimme joitakin vuosia Bostonissa, koimme
ensin sinne mennessämme kulttuurishokkeja ja törmäsimme moniin vaikeuksiin ja
outoihin asioihin. Suomeen palatessamme efekti oli vielä tyrmäävämpi. Iso, kansainvälinen kaupunki pohjoisessa Espanjassa ei ole vaikea eikä
haastava paikka elää, varsinkaan kun elämän peruskuviot eli puoliso ja työt
kulkevat mukana. Kun ei myöskään tarvitse enää järjestellä lapsille koulua tai
hoitopaikkaa, on kaikki hyvin helppoa. Barcelonassa kaikki toimii ja kelloa
käytetään. Uuden elämän aloittaminen ja integroituminen katalonialaiseen
yhteiskuntaan olisi tietysti vallan toinen juttu.
Vastaavasti paluu Helsinkiin on helppo: emme ole paluumuuttajia
rakentamassa kuvioitamme alusta asti. Ystäviin on pidetty yhteyttä, kaikki
eivät ole edes huomanneet, että olemme missään olleetkaan.
Tuleehan tässä kuitenkin vertailluksi, vaikka ei ykkössijaa
jaettaisikaan. Ilmasto on erilainen, mutta ei kuitenkaan kokonaan. Vuodenajat
on molemmissa. Kesän kuumuus kestää Barcelonassa pitempään, ja sehän rasittaa
kovasti paikallisiakin. Syksy on pitkä ja leuto, eikä pimeä käy päälle siinä
määrin kuin Suomessa. Päivät lyhenevät, mutta eivät poistu kokonaan kuten
Helsingissä!
Talvella Barcelonassa ei normaalisti ole pakkasta, mutta palella saa sielläkin.
Asuntomme on ylimmässä kerroksessa (meillähän on kattoterassi), ja ulkoseiniä
on kolme. Eristys on vaatimattomampaa kuin mihin Suomessa on totuttu.
Lämmitysjärjestelmä puhaltaa kiltisti, äänettömästi ja miellyttävästi lämmintä
ilmaa (tarvittaessa myös kylmää), mutta lämpö ei jää meille asumaan. Huonekalut
ja esineet pysyvät kylminä. Kylppärissä ei ole ollenkaan lämppäriä! Itse
asiassa hytisemme kylmissämme Barcelonassa enemmän kuin Helsingissä.
Suomessa todetaan usein, että julkiseen keskusteluun täällä mahtuu
yksi asia kerrallaan. Barcelonassa ei tarvitse pelätä tajunnan räjähtämistä
liian monien aiheiden voimasta. Espanjan ykkösuutiset ovat jauhaneet koko
syksyn Katalonian kansanäänestyssuunnitelmia, niiden torppaamista, siitä
huolimatta järjestettyä mielipidetiedustelua, ja keskusvallan vastustusta
hanketta kohtaan. Paikalliset lehdet sitäkin enemmän. Sävyni ei olisi näin
hapan, jos keskustelussa olisi käsitelty mahdollisen itsenäisyyden etuja, sen
vaikutuksia moniin asioihin ja eri ihmisiin, siihen liittyviä periaatteellisia
ja käytännöllisiä haasteita sekä sen tuomia uusia mahdollisuuksia. Mutta pitkät
puheet voi kiteyttää lyhyesti: Juupas (Katalonia) – eipäs (Madrid). – Ebola
sentään teki lyhyen mutta intensiivisen vierailun uutisaiheeksi, kun
espanjalainen sairaanhoitaja Teresa sai tartunnan. Tunnin mittaisen
pääuutislähetyksen täytteeksi käydään läpi myös lukuisia korruptioskandaaleja
ja niihin liittyviä oikeusjuttuja.
Espanjalaiset moittivat itseään takapajuisiksi ympäristöasioissa ja
niiden ottamisessa huomioon. Kuitenkin esimerkiksi aurinkoenergian erilaisia
sovelluksia kehitetään innokkaasti. Barcelonan julkinen liikenne on kattava,
siisti, mukava ja helppo käyttää. Kaupunkia kehitetään edelleen kevyelle
liikenteelle suotuisammaksi ja tarjolla on polkupyöriä, joita voi tarvitessaan
napata käyttöön telineistä. Jätteiden kierrätysjärjestelmä saa punastumaan
nolostuksesta, kun muistaa sekalaiset pöntöt pihojen perillä Helsingissä
(vaikka olen kyllä erittäin iloinen siitä, että pönttövalikoima on jo kattava).
Myös ongelmajätteet ja muut harvemmin poistettavat on helppo viedä viikottain
kiertäviin lähipisteisiin.
Kulttuuria on molemmissa kaupungeissa tarjolla vähintään tarpeeksi.
Barcelonassa on syksyisin muutaman kuukauden mittainen jazzfestivaali, jonka
kyytiin kyllä ehtii hitaampikin. Muutenkin jazzia on siellä helpompi nauttia
kuin Helsingissä. Toisaalta sinfoniaorkesterit ja ooppera ovat Helsingin
vahvuus, Barcelonassa tarjonta on suppeampaa eikä ainakaan kiinnostavampaa. Nyt
tuntuu siis hyvältä hypistellä kausilippua Musiikkitaloon ja katsella oopperan
kalenteria.
Molemmissa näyttää siltä, että ravintolat uudistavat ilmettään ja
ruokalistaansa kevyempään suuntaan. Muodollisuus ja hienostelu väistyvät,
tilalle tulee helpompaa ja kohtuuhintaisempaa tarjontaa. Lienee fiksu suuntaus,
jos tarkoituksena on houkutella ihmisiä syömään ulkona usein, odottamatta
hopeahääpäiviä, syntymäpäiviä tai muita merkkitapahtumia. Tästä yhteisestä
trendistä huolimatta Helsingissä ulkona syöminen edellyttää hiukan enemmän
juhlamieltä ja poikkeuksellista tilannetta kuin Barcelonassa, koska hinnat ovat
täällä selvästi korkeampia.
Viikonloppumatkoillamme Kataloniassa poikkeamme usein lounasaikaan
sämpylälle tai salaatille jonkin pikkukylän baariin. Tuore rapea leipä
täytetään toiveittemme mukaan tilauksesta. Yksinkertaista, edullista ja
herkullista. Ja paikallisvärillistä. Turha yrittää tätä Suomessa.
Myös kotikokkina voi kaivata Välimeren rannalle. Lähikorttelin
kauppahallin kalatiskien tarjonta on jatkuva ilonaihe. Siellä en koskaan osta
lohta, vaikka siitä täällä pidänkin, kun on tarjolla vaikka mitä ihanaa.
Sesongin kasvikset ja hedelmät lähiseuduilta tuotuna ovat jotain ihan muuta
kuin sinänsä värikäs ja monipuolinen täkäläinen heviosasto.
Molemmat ovat kauniita kaupunkeja, joissa puisto-osasto toimii
kiitettävästi. Barcelona saa kyllä pisteitä siistimmästä katukuvasta. Roskia on
vähemmän, katuja siivotaan ahkerasti. Välipäivinä kävimme Helsingissä katsastamassa
alennusmyyntien tarjontaa. Poistuessamme vaatekaupasta Espalla yksi meistä
liukastui ja pyllähti rapulle istumaan. Ei onneksi käynyt kuinkaan.
Vastuullisena ihmisenä hän raotti kaupan ovea ja kertoi ystävälliseen sävyyn,
että rappu on liukas, mutta ei tässä mitään hätää. Myyjä hymähti jotain siitä,
että kiinteistöihmisten pitäisi hoitaa asia. Tapaus toi mieleen kotikatumme
Barcelonassa: kauppiaat luuttuamassa kauppansa edessä olevaa kadunpätkää
puhtaaksi.
Nyt olemme juhlineet perusteellisesti perhejoulua ja ottaneet uuden
vuoden vastaan ystävien kanssa. Vaikea kuvitella sellaista ilmastoa tai
kalatiskiä, joka korvaisi kaiken tämän, jos siis pitäisi valita jompikumpi.
Onneksi ei tarvitse, ja kaupan päälle tulee vielä uusia ystäviä uusissa
kuvioissa.
