Barcelona on jo saanut pärjätä puolitoista viikkoa ilman meitä.
Lopputoimet olivat enemmän mutkikkaita kuin raskaita. Nettiliittymän irtisanominen
vaati lopulta yhteensä neljä soittoa ja kaksi käyntiä. Soitoissa paljastui aina
vain asia kerrallaan, joten viisastuneena piti palata asiaan yhä uudelleen.
Mieheni puhelinliittymästä päästiin kevyemmin, ilman uutta soittoa, linkkejä
sähköpostiin tai koodeja: noin viikkoa ennen muuttopäivää puhelin ei enää
toiminutkaan. Chattitiedustelussa selvisi, että irtisanominen on nyt sitten
hoidettu. Pankissa piti istua hyvä tovi – taisi jäädä alle tunnin kuitenkin -
ilmoittamassa suomalaista puhelinnumeroa tilisiirtojen tekstiviestivarmennuksia
varten, ja molempien meistä ihan itse.
Jätimme toiveikkaasti hiukan tavaraa ystävämme autotalliin.
Siis melkein 20 pahvilaatikkoa, jotka hämmästyttävästi saatiin kuljetetuksi
kahdella henkilöautolla ja pakatuksi varastohyllyn ylähyllyn päälle. Laatikot
on numeroitu, ja tavaroista on excel-lista, johon on merkitty laatikon numerot.
Tarkoitus on vielä palata ensi
syksyksi.
Luovuimme kuitenkin lopullisesti pitkäaikaisesta
vuokra-asunnostamme, joka piti tyhjentää (onneksi kuitenkin vuokraisännän
hankkimat huonekalut saivat jäädä paikalleen). Tavaran varastoinnin lisäksi
käytössä oli koko kirjo: tavaraa myytiin, lahjoitettiin ja laitettiin
roskikseen – eikun kierrätettiin asianmukaisesti neljään perussäiliöön ja vielä
sähköromut, epäilyttävät nesteet ja vanhentuneet lääkkeet erikseen, kiertävään
keräyskonttiin.
Osan tavarasta, lähinnä kuppeja, laseja, kattiloita,
kahveleita yms osti tuttu nainen verkostostani. Hän varustaa vuokrattavaksi
asuntoa, jota parhaillaan remontoi. Tarjosimme Wallapop-nimisen sovelluksen
kautta myyntiin telkkaria, patjoja, terassipöytää, kylppärin lämppäriä,
lautasia, pölynimuria. Sovellus on näppärä, ja tavoittaa samalla seudulla
asuvat, joten noutokin on yleensä helppo järjestää.
Tiedustelut ja vastaukset jäivät kuitenkin pilveen roikkumaan.
Oikein hintojakin sovittiin ja noutoaikoja järjesteltiin, mutta loppujen
lopuksi vain yksi kauppa toteutui.
Selvittelin verkostostani hyväntekeväisyysjärjestöjä, jotka
voisivat noutaa loput tavarat. Järjestöjen tavoittelu oli yhtä näppärää kuin
viestimien irtisanomiset: viestejä, soittoja, väärinymmärryksiä. Lopulta
kuitenkin patjat kelpasivat yhdelle ja pienemmät tavarat toiselle.
Loppusiivouksen takia imurista voitiin luopua vasta viimeisen päivän iltapäivällä,
mutta ihmeeksemme noutaja tuli minuutilleen sovittuna aikana. Kipitimme
rankkasateessa tavarat autoon, helpottuneina.
Kun paistinpannu oli viimeistä iltaa kotona, paistoin suurta
herkkuamme lubina-kalaa ja laitoin hyvän salaatin. Pitkään jääkaapissa
unohduksissa odotellut valkoviini saatiin samalla käsitellyksi asianmukaisesti.
Päivällä kauppahallissa hyvästelin kalakauppiaan ja vihanneskauppiaan, joiden
tuotteita olin ostanut viikoittain. Haikeaa.
Loput illat pitikin syödä ulkona. Viimeistä iltaa juhlimme
aivan talomme takana olevalla mäellä, kauniin pikku aukion reunalla olevassa
viihtyisässä ravintolassa NOW eli Not Only Wine. Valitsimme valmiin menun, joka
koostui kuudesta pikkuannoksesta ja niihin sovitetuista viinintilkoista.
Tarjoilija esitteli haltioissaan kutakin yhdistelmää. Ihanaa.
Viimeisen yön vietimme läheisessä
hotellissa. Siivoojalla riitti varmaan ihmettelemistä, kun löysi roskikseen lastaamani
kulahtaneet muuttokamppeet ja loppuun käytetyt kengät ja vielä rikkinäisen yöpaidankin.
Kapusimme taksiin siisteinä ja lähes seesteisinä.
