Mutkikkaasti löytämämme vuokra-asunto oli luvattu toisille
vuokralaisille muutamaksi päiväksi jo ennen kuin me aloimme neuvotella
syksystä. Niinpä jouduimme häipymään siksi aikaa uudesta kodistamme. Pohdimme
ratkaisuksi tuttavantuttavien tyhjää loma-asuntoa, ystävän vierashuonetta ja
airbnb:tä. Mutta lukukausi ei ole vielä käynnissä, joten pystyimme ottamaan pari
päivää omaa lomaa viikonlopun lisäksi ja lähtemään pikku matkalle.
Espanjan matkaoppaamme Guía
del turismo del vino auttoi taas. Sopivan ajomatkan päässä oli vielä yksi
alue, johon emme ole tutustuneet. Navarra.
Suunnitelmaan kuului viinialueiden pikkukaupunkien ihailua,
kaksi patikointiretkeä ja hyviä päivällisiä.
Ihania kauniita hiljaisia teitä upeissa maisemissa!
Ensimmäinen yö Aragon-joen Leyre-altaan reunalla mäessä Monasterio de Leyressä. Luostarissa on
parikymmentä munkkia, ja luostarin vieressä on edullinen hotelli. Munkit
pitävät päivittäin viisi rukoushetkeä, joista neljä toimitetaan gregoriaanisella
laululla. Urut murisivat hiljaa säestykseksi.
Eero valmisteli ensimmäisen patikointiretken Wikilocin valikoimasta. Tämä on mainio
sivusto, josta löytyy kaikenlaisia kävelyreittejä. Mobiilisovellus mahdollistaa
suunnistuksen puhelimen gps:n avulla. Reitin piti olla ”helppo”.
Noh. Olemme toki hitaita, mutta teimme tätä alle 7
kilometrin matkaa neljä tuntia. Korkeuseroa voitettavaksi oli 500 m, lähdön 750
metristä ylös 1250 metriin. Nousu oli varsin jyrkkää. Ihmettelin jo noustessa,
miten pääsemme alas.
Helppoa sikäli, että köysiä ja hakkuja ei tarvittu.
Vaellussauvat olivat tärkeä apu, paitsi huipulla louhikossa, kun etenemistä
piti auttaa käsin. Ylhäällä
avautui mukavaa, helposti käveltävää niittyä parinkymmenen metrin jaksoissa. Muuten matka oli
aikamoista taistelua ylös ja sitten alas, kun jokainen askel piti suunnitella
huolellisesti.
Maisemat olivat toki huikeat, sikäli kun niitä uskalsi
katsoa! Paikoin vieressä aukeni hyvin jyrkkä rinne. Pusikot pehmensivät näkymää
sen verran, että kauhu ei iskenyt täysimääräisenä.
Toivuimme väsyneinä mutta onnellisina Javierin linnan vieressä, ja kävimme tässä legolinnan näköisessä
rakennuksessa tutustumassakin. Linnan kuuluisa poika Francisco (San Francisco Javier) oli Ignatius Loyolan aikalainen, ja tavattuaan tämän Pariisissa Sorbonessa päätyi lähestystyöhön Intiaan, Japaniin ja Kiinaan.
Ajelimme nätistä kylästä toiseen hienoa pikku tietä. Sangüesassa laitettiin kadun varteen
väliaikaisia aitoja, ilmeisesti rajaamaan härkien reittiä tulossa olevan
fiestan aikana. Ujuéssa ylhäällä
maailman katolla valmistauduttiin omaan fiestaan valkoisissa asuissa, punaiset
baskihuivit kaulassa. Oletassa olivat
viinibodegat kiinni, mutta vanhassa, roomalaismuurien ympäröimässä kaupungissa
vinoteca palveli.
Toinen ekstreemikokemus oli päivällinen yöpymispaikassamme Tafallassa. Eri lähteet ovat
yksimielisiä siitä, että kaupungin paras ravintola on Túbal. Varasimme pöydän
oikein etukäteen. Valkoiset pöytäliinat, hienot katelautaset ja koristeelliset
aterimet virittivät juhlatunnelmaa.
Tarjolla oli kohtuuhintainen Menu Clasico. Yllätysalkupalan
lisäksi siihen kuului kolme alkupalaa, pääruoka ja jälkiruoka. Nämä kaikki
valittiin useista vaihtoehdoista. Eero ihmetteli, että tuleekohan ruokaa
liikaa, mutta minä intoilin: nämä ovat varmaan pieniä annoksia, kun niitä on
niin monta, ja onhan se mukava herkutella, kyllä tämä kotiolot voittaa.
Yllätysalkupala oli kunnon kulhollinen herkullista
merenelävälientä ja pieni rapea taikina-rapu-teos. Varsinaiset alkupalat olivat
hyviä ja annokset olivat oikein isoja. Piti jo alkaa jättää hiukan syömättä,
kun pääruoka oli vielä tulossa.
Ylikypsä paistinkappale oli mehevä ja valtavan iso. Lisäksi
lautasella oli iso kuutio jotain epämääräistä, joka koostui lähinnä rasvasta.
Ja tukevaa ruskeaa kastiketta.
Jälkiruoan sijasta anoimme kahvia ja pikku digestiivit.
Saimme saavilliset Patxarania, joka
varmaan pelasti hengen, paitsi että sitä oli liikaa.
Olemme ennenkin kokeneet, että kaikenlainen perinneruoka,
varsinkin jos se on kotoisin vuoristoisilta seuduilta tai kylmien talvien
alueilta, on lähes tappavan raskasta. Nyt muistamme taas jonkin aikaa varoa
näitä.
Toinen patikointipäivä sitten tehtiinkin oikeasti helposti: tassuttelimme
hitaasti noin 9 km matkan kauniissa maatalousmaisemassa pikkutietä, korkeusero
60 m. Illaksi etsimme pintxoravintolan, niitähän voi syödä niin vähän kuin
haluaa!
