Syksy Barcelonassa on käynnistynyt helteisissä säissä ja
työn touhussa niin, että kesäkauden päättänyt viikon kierros Espanjassa on
jäänyt odottamaan raportoimistaan. Työkiireiden keskellä matka jäi myös
etukäteen suunnittelematta. Sentään tuli tehdyksi.
Päätimme lähteä katsomaan possun eli jamónin kasvuseutuja.
Toinen tavoite oli hankkiutua pois rannikolta, jolla olemme enemmän liikkuneet.
Yksi sopiva kohde on Extremadura,
Madridin ja Portugalin välinen alue, josta emme valmiiksi tienneet mitään.
Viiniturismikirjamme kuitenkin tiesi, että kyseessä on merkittävä viinialue.
Meri on pitkällä vuorten takana, katsoipa mihin suuntaan tahansa.
Matkavalmistelut huipentuivat ensimmäisen yöpymispaikan varaamiseen.
Kauas on pitkä matka. Ensimmäinen yöpyminen oli Calatayudissa, Aragonin puolella. Suurimman osan matkaa oli kuivaa,
sitten vielä kuivempaa, ja melko tasaista. El Sistema Iberico ylitetään ennen
Calatayudia, ja päästään kumpuilevaan, mukavan mutkaiseen ajomaastoon,
katsomaan vaihtelevia puutarhamaisemia.
Calatayud on oman pikku viinialueensa keskus. Jo muinaiset
foinikialaiset, puhumattakaan kreikkalaisista ja roomalaisista, kehittivät
alueen viinintuotantoa. Aivan viime aikoina kyseinen D.O. on kehittynyt
huimasti. Garnacha on tärkeä rypäle. (Kuvassa näkymä hotellin ikkunasta.)
Michelinin kahveleihin voi luottaa: päivällinen
Bílbilis-ravintolassa oli herkullinen ja edullinen. Paikka oli maailman
tylsimmässä kerrostalon alakerrassa, eli ilman opaskirjaa sinne ei olisi
horjahdettu. Paikalliset näyttivät tietävän ravintolan herkut.
Ávilan vanha
kaupunki (muistattehan Pyhän Teresan) on mahtavien, hyväkuntoisten muurien
ympäröimä maailmanperintökohde, Espanjan korkeimmalla sijaitseva
provinssipääkaupunki. Lähes 30 asteen helle tuntuu kuivassa ja korkealla aivan
raikkaalta. José Parienten verdejo-viini läheiseltä Ruedan alueelta maistui
bacalaon kanssa.
Mérida on
merkittävä roomalaiskaupunki. Siellä on hyvin säilyneet amfi- ja muu teatteri,
jotka kävimme tunnollisesti katsomassa. Muitakin roomalaiskohteita on, mutta
rajansa kaikella, varsinkin huikeassa helteessä. Jamónin lähestyminen alkoi:
otimme päivälliseksi ison lautasellisen kinkkua eikä paljon muuta.
Yksi epämääräisistä matkasuunnitelmistamme koski vaelluksia.
Tukevat kengät kulkivat mukana laukussa. Méridassa notkuimme parissakin
turisti-infossa ja saimme lopulta kirjasen seudun luonnonpuistoista ja kartan
lähimmän puiston reiteistä. Nämä eivät tulleet vastaan tavanomaisella
nettityöskentelyllä.
Parque Natural de
Cornalvo löytyi. Kartassa on muutama ”i”, mutta infoa oli saatavilla ihan
muualla: hiljainen talo nimeltä Centro de Interpretación de Cornalvo. Iloinen
opassetä piristyi, kun kävimme uneliaana päivänä kyselemässä.
Viitoitus on kuin suomalaisesta kirkonkylästä. Pitkällisen
pyörimisen jälkeen löysimme halutun polun pään. Kiersimme järven Embalso de Cornalvo. Lintujen yms ohessa
tärkeä nähtävyys on roomalaisten rakentama nerokkaan yksinkertainen
patosysteemi, jonka avulla hoidettiin Méridan vesihuolto.
Huomasimme olevamme keskellä kinkkumaata! Opastetaulut
opettivat tunnistamaan kahdenlaiset tammet: Alcornoque, joka tuottaa korkkia,
ja Encina, joka tuottaa possujen herkkutammenterhoja! Molempien lehdet ovat
erilaisia kuin meikäläisten tammien. Näimme laajoja, aidattuja alueita täynnä
herkkuterhotammia. Vain possut puuttuivat, mutta ne ovatkin nyt muualla
odottamassa tehojen kypsymistä ja putoamista.
Castilla la Mancha
on Espanjan varsinaista ydintä. Alueella on useita pienempiä viinialueita.
Poikkesimme lounassämpylälle Méntridan pikkukaupunkiin. Kaupunki tarjoaa
vuotuisessa juhlassa keskusaukiolla kaupunkilaisille viiniä hanasta (kuvat).
Toledo kohoaa
jylhällä kukkulalla. Sokkeloinen vanha kaupunki vilisee monenkielisiä
turisteja, kun muualla espanja oli lähes ainoa matkailijoidenkin kieli. Ennen
Madridia hovia pidettiin mm. Toledossa. Matkan tässä vaiheessa alkoi jo Bella Napoli täytti tarpeen loistavasti.
tehdä mieli kunnon italialaista ruokaa.
Kuninkaallisten kevätpalatsi on Aranjuezissa. Väriä ja loistoa on tolkuttomasti eri aikakausilta.
Kunnon katalonialaisina emme edes houkuttuneet ostamaan mitään lahjamyymälän
tyylikkäistä rojalistiesineistä.
Cuenca on taas
yksi jyrkällä mäellä sijaitseva vanha kaupunki. Olin nähnyt siitä kuvia
lukiolaisena, kun kävin espanjan alkeiskurssilla huvikseni. Mieleen jäi hieno
modernin taiteen museo jyrkänteen reunalla ”riippuvissa taloissa”. Olin
suositellut tutuille kaupunkia matkakohteeksi. Nyt pääsin sinne lopulta itsekin!
Riippuvat talot löytyivät, samoin Abstraktin
taiteen museo, joka keskittyy espanjan 1960- ja 70-lukujen taiteeseen.
Museo on todella hieno! Ikivanha talo on sisältä pelkistetyn moderni ja koostuu
lukuisista pienistä, selvästi toisiaan seuraavista saleista, joissa teokset
ovat upeasti esillä.
Cuencan jälkeen vaihtelivat huikean kauniit metsä- ja
peltomaisemat ja taantuvan näköiset pikkukaupungit. Don Quijoten tuulimyllyt
ovat tällä seudulla, ja joitakin on vielä pystyssä. Niiden lisäksi on Euroopan
suurin uusi tuulivoimala-alue.
Almansassa on
linnoituksen rauniot kukkulalla, sen juuressa pieni vanha kaupunki. (Kuvassa
kaupungintalon sisäpiha.) Meneillään oli keskiaikamarkkinat. Yleisö näytti
pukeutuneen parhaimpiinsa ja tungos oli vaikuttava. Matka huipentui
gourmet-ravintola Maralbaan. Ruoat
olivat mielikuvituksellisia, pieniä, herkullisia teoksia. Bacalaotahnaa
vohvelitötterössä kylmän karpalokeiton kanssa, esimerkiksi.
