Leppeän kevätpäivän
ilta-aurinko valaisee upeasti läheisiä kukkuloita ja niiden rinteillä
olevia taloja. Ystävällinen vuokraisäntä on käynyt puolestamme Ikeassa ja
tuonut meille parvekepöydän, joka mahdollistaa mukavan napostelun tai tämän
kirjoittelun maiseman kauneudesta ja illan pehmeydestä nauttien.
Nämä näkymät ja muut
Barcelonan kadut ja kujat on tullut kolutuksi. Osaan ruutukaava-alueen
katuja ulkoa laajalta alueelta. Löydän sujuvasti myös täällä Eixamplen
ruutukaavan ulkopuolella vaikka mihin, ja liikunkin jo kuin paikallinen,
töllistelemättä ja ihailematta. No ihailen tietysti kauniita taloja ja huomaan
vielä hienoja yksityiskohtia – kuten tässä terassilla maisemia katsellessani -
mutta olen olevinani kuin ei tarvitsisi katukylttejä katsella ja nähtävyyksiä
ihmetellä.
Nyt on aika laajentaa
reviiriä ja alkaa matkailla ahkerammin muualla maassa. Espanja on laaja ja
monimuotoinen maa. Luonto, historia, kulttuuri ja talous vaihtelevat laidasta
toiseen ja rannasta vuoristoon. Voidaan puhua runsauden pulasta ja kehittää
pientä stressiä tämän haasteen edessä. Tietoa löytyy tietenkin, mutta
kaipasimme viitekehystä tai näkökulmaa tämän asian haltuunottoon.
Ja mikäpä
herkullisempi näkökulma kuin viini. Suurin piirtein katsoen kaikissa
Espanjan osissa tuotetaan viiniä. Ehkä maltamme jättää listan häntäpäähän
sellaiset alueet, joilla viiniä ei tuoteta. Espanja on maailman ykkösmaa
viinihehtaareilla mitattuna, ja kolmonen tuotetun viinin määrässä, joten tämä
näkökulma Espanjaan on oikeinkin relevantti. Hankimme avuksi kirjan nimeltä Guía del turismo del vino en España.
Järkäle on 790 sivua tiukkaa asiaa. Meinasin jo saada pientä stressiä tätä
kirjaa selatessani. Tarvitaan lähestymistapa, joka helpottaa
viinimatkailun haltuunottoa.
Sehän löytyi: katsotaan ensin, miten paljon aikaa on
käytettävissä, ja ehkä otetaan huomioon vuodenaika. Päiväretkelle voi mennä
läheiseen kohteeseen, jonne pääsee hyvää tietä. Esimerkiksi kuohuviinin, cavan,
”pääkaupunki” St Sadurni d’Anoia,
olisi tällainen kohde. Yöksi voi mennä vähän pitemmälle Katalonian muihin
kohteisiin ja kiharat pikkutietkin ovat mahdollisia. Jos aikaa on enemmän, voi
valita useita paikkoja samalta alueelta tai mennä Katalonian ulkopuolelle.
Riojalle varaisin useita päiviä, Andalusiaan ainakin viikon. Jos aikaa on
riittävästi, voi myös ottaa vaelluskengät mukaan ja tehdä pitkiä kävelyretkiä
kohdealueella. Kävelypolkuja on tarjolla runsaasti, ja monet hotellit
järjestävät ryhmille opastettuja retkiä.
Talvella pitää olla tarkkana: vuoristossa voi olla lunta.
Helteisenä kesänä taas Baskimaa ja Galicia voisivat olla parempia kohteita kuin
maan keskellä sisämaassa tai aivan etelässä olevat alueet.
Tällä kertaa meillä oli käytettävissä yksi yö, emmekä
päässeet lähtemään aivan aamusta. Siis Katalonian
kohteita katsomaan. Viinin lisäksi alueella kasvatetaan oliiveja ja manteleita,
siinähän ne tärkeimmät ovatkin. Priorat on
kuuluisin punaviinialue, ja iskin silmäni pikku hotelliin, jonka ravintolalla
oli herkullisen näköinen ruokalista. Tämä Granollersissa
syheröisen vuoristotien päässä oleva paikka oli kuitenkin varattu kokonaan
hääseurueelle. Prioratia ympäröi Montsant,
joka koostuu useasta erillisestä maatilkusta. Eteläisen tilkun tärkeä pikku
keskuskaupunki on Falset, jonka
vierestä pienestä Marçàn kylästä varasin huoneen hotellista,
joka myös edustaa naapuribodegan Dosterrasin viinejä.
Mas Figueres oli
kylän ulkopuolella peltojen keskellä. Rosanväriseksi rapattu koristeellinen
kivitalo oli sisustettu viihtyisäksi ja kuistit ja patiot olivat kutsuvia.
Paikkaa pitää ja ilmeisesti hoitaa yksinään pirteä farkkuasuinen Quima, joka
saa vieraat tuntemaan itsensä tervetulleeksi. Olohuoneessa soi Bob Dylan kun
saavuimme – hänen nuoruutensa idoli, kuten eräiden muidenkin. CD-pinossa odotti
vuoroaan Eric Clapton. Eräänlainen elämäntaparatkaisu varmaankin, on helppo
kuvitella kiinnostavia menneisyyksiä tälle rauhallisen maalaiselämän
valinneelle majatalonpitäjälle.
Kuuluisia ravintoloita olisi ollut kahden kilometrin päässä
Falsetissa, mutta emme halunneet ajella viinipäissämme emmekä tietenkään
halunneet kieltäytyä viinistä. Kylässämme
oli onneksi ravintola (olisi toinenkin, mutta se oli kiinni), josta Quima
varasi meille pöydän. Saimme erittäin herkullista ja kauniisti aseteltua, melko
yksinkertaista ruokaa, ja viinilista oli vaikuttava: oma sivunsa Prioratin
punaviineille, toinen Montsantin viineille, ja tietysti myös valkoviinejä oli.
Muilta alueilta ei sitten ollutkaan tarjolla juotavia. Alkujuomaksi ei suinkaan naapurialueen cavaa, vaan paikallista vermuttia. Paikka täyttyi illan
mittaan kylän perjantai-illan viettäjistä. Mitäkö joimme? Prioratin
alueelta Isis vuodelta 2006.
Se Granollers, jonka hotelli oli varattu muille, oli
seuraavan päivän kohteemme. Kiharaisen tien varrella jyrkässä rinteessä on
pikku kaupunki, tai kylä, kauniisti
kivettyine kapeine katuineen. Seikkailimme jyrkillä kaduilla jalan ja
ihmettelimme, miten siellä voi ajaa autolla mihinkään. Kysyinkin paikalliselta
kuskilta, mitä kautta hotellille ajetaan. Hän huitaisi suunnan kädellään.
Totesin, että näyttää aika vaikealta. ”Normal”, hän kohautti harteitaan.
Alkukesästä Espanja
on kauneimmillaan. Kaikki on vielä vihreää, vaikka maiseman normaali ruskea
ankaruus on aistittavissa. Niittykukkia oli tien vierillä kaikissa väreissä,
punaiset unikot sinisten ja keltavalkoisten kukkien seassa. Vuoristoisessa, avarassa
maassa aukeaa huikean kauniita näkymiä. Pienet kivenväriset kylät ja kaupungit
ovat tiukkoina paketteina notkoissa, mäkien päällä tai rinteissä. Sinistä
taivasta mahtuu näkymään tavattoman paljon.
