tiistai 14. toukokuuta 2013

Kattoterassilta viinimatkailuun


Leppeän kevätpäivän ilta-aurinko valaisee upeasti läheisiä kukkuloita ja niiden rinteillä olevia taloja. Ystävällinen vuokraisäntä on käynyt puolestamme Ikeassa ja tuonut meille parvekepöydän, joka mahdollistaa mukavan napostelun tai tämän kirjoittelun maiseman kauneudesta ja illan pehmeydestä nauttien.

Nämä näkymät ja muut Barcelonan kadut ja kujat on tullut kolutuksi. Osaan ruutukaava-alueen katuja ulkoa laajalta alueelta. Löydän sujuvasti myös täällä Eixamplen ruutukaavan ulkopuolella vaikka mihin, ja liikunkin jo kuin paikallinen, töllistelemättä ja ihailematta. No ihailen tietysti kauniita taloja ja huomaan vielä hienoja yksityiskohtia – kuten tässä terassilla maisemia katsellessani - mutta olen olevinani kuin ei tarvitsisi katukylttejä katsella ja nähtävyyksiä ihmetellä.

Nyt on aika laajentaa reviiriä ja alkaa matkailla ahkerammin muualla maassa. Espanja on laaja ja monimuotoinen maa. Luonto, historia, kulttuuri ja talous vaihtelevat laidasta toiseen ja rannasta vuoristoon. Voidaan puhua runsauden pulasta ja kehittää pientä stressiä tämän haasteen edessä. Tietoa löytyy tietenkin, mutta kaipasimme viitekehystä tai näkökulmaa tämän asian haltuunottoon.

Ja mikäpä herkullisempi näkökulma kuin viini. Suurin piirtein katsoen kaikissa Espanjan osissa tuotetaan viiniä. Ehkä maltamme jättää listan häntäpäähän sellaiset alueet, joilla viiniä ei tuoteta. Espanja on maailman ykkösmaa viinihehtaareilla mitattuna, ja kolmonen tuotetun viinin määrässä, joten tämä näkökulma Espanjaan on oikeinkin relevantti. Hankimme avuksi kirjan nimeltä Guía del turismo del vino en España. Järkäle on 790 sivua tiukkaa asiaa. Meinasin jo saada pientä stressiä tätä kirjaa selatessani. Tarvitaan lähestymistapa, joka helpottaa viinimatkailun haltuunottoa.

Sehän löytyi: katsotaan ensin, miten paljon aikaa on käytettävissä, ja ehkä otetaan huomioon vuodenaika. Päiväretkelle voi mennä läheiseen kohteeseen, jonne pääsee hyvää tietä. Esimerkiksi kuohuviinin, cavan, ”pääkaupunki” St Sadurni d’Anoia, olisi tällainen kohde. Yöksi voi mennä vähän pitemmälle Katalonian muihin kohteisiin ja kiharat pikkutietkin ovat mahdollisia. Jos aikaa on enemmän, voi valita useita paikkoja samalta alueelta tai mennä Katalonian ulkopuolelle. Riojalle varaisin useita päiviä, Andalusiaan ainakin viikon. Jos aikaa on riittävästi, voi myös ottaa vaelluskengät mukaan ja tehdä pitkiä kävelyretkiä kohdealueella. Kävelypolkuja on tarjolla runsaasti, ja monet hotellit järjestävät ryhmille opastettuja retkiä.

Talvella pitää olla tarkkana: vuoristossa voi olla lunta. Helteisenä kesänä taas Baskimaa ja Galicia voisivat olla parempia kohteita kuin maan keskellä sisämaassa tai aivan etelässä olevat alueet.

Tällä kertaa meillä oli käytettävissä yksi yö, emmekä päässeet lähtemään aivan aamusta. Siis Katalonian kohteita katsomaan. Viinin lisäksi alueella kasvatetaan oliiveja ja manteleita, siinähän ne tärkeimmät ovatkin. Priorat on kuuluisin punaviinialue, ja iskin silmäni pikku hotelliin, jonka ravintolalla oli herkullisen näköinen ruokalista. Tämä Granollersissa syheröisen vuoristotien päässä oleva paikka oli kuitenkin varattu kokonaan hääseurueelle. Prioratia ympäröi Montsant, joka koostuu useasta erillisestä maatilkusta. Eteläisen tilkun tärkeä pikku keskuskaupunki on Falset, jonka vierestä pienestä Marçàn kylästä varasin huoneen hotellista, joka myös edustaa naapuribodegan Dosterrasin viinejä.

Mas Figueres oli kylän ulkopuolella peltojen keskellä. Rosanväriseksi rapattu koristeellinen kivitalo oli sisustettu viihtyisäksi ja kuistit ja patiot olivat kutsuvia. Paikkaa pitää ja ilmeisesti hoitaa yksinään pirteä farkkuasuinen Quima, joka saa vieraat tuntemaan itsensä tervetulleeksi. Olohuoneessa soi Bob Dylan kun saavuimme – hänen nuoruutensa idoli, kuten eräiden muidenkin. CD-pinossa odotti vuoroaan Eric Clapton. Eräänlainen elämäntaparatkaisu varmaankin, on helppo kuvitella kiinnostavia menneisyyksiä tälle rauhallisen maalaiselämän valinneelle majatalonpitäjälle.

Kuuluisia ravintoloita olisi ollut kahden kilometrin päässä Falsetissa, mutta emme halunneet ajella viinipäissämme emmekä tietenkään halunneet kieltäytyä viinistä. Kylässämme oli onneksi ravintola (olisi toinenkin, mutta se oli kiinni), josta Quima varasi meille pöydän. Saimme erittäin herkullista ja kauniisti aseteltua, melko yksinkertaista ruokaa, ja viinilista oli vaikuttava: oma sivunsa Prioratin punaviineille, toinen Montsantin viineille, ja tietysti myös valkoviinejä oli. Muilta alueilta ei sitten ollutkaan tarjolla juotavia. Alkujuomaksi ei suinkaan naapurialueen cavaa, vaan paikallista vermuttia. Paikka täyttyi illan mittaan kylän perjantai-illan viettäjistä. Mitäkö joimme? Prioratin alueelta Isis vuodelta 2006.

Se Granollers, jonka hotelli oli varattu muille, oli seuraavan päivän kohteemme. Kiharaisen tien varrella jyrkässä rinteessä on pikku kaupunki, tai kylä, kauniisti kivettyine kapeine katuineen. Seikkailimme jyrkillä kaduilla jalan ja ihmettelimme, miten siellä voi ajaa autolla mihinkään. Kysyinkin paikalliselta kuskilta, mitä kautta hotellille ajetaan. Hän huitaisi suunnan kädellään. Totesin, että näyttää aika vaikealta. ”Normal”, hän kohautti harteitaan.

Alkukesästä Espanja on kauneimmillaan. Kaikki on vielä vihreää, vaikka maiseman normaali ruskea ankaruus on aistittavissa. Niittykukkia oli tien vierillä kaikissa väreissä, punaiset unikot sinisten ja keltavalkoisten kukkien seassa. Vuoristoisessa, avarassa maassa aukeaa huikean kauniita näkymiä. Pienet kivenväriset kylät ja kaupungit ovat tiukkoina paketteina notkoissa, mäkien päällä tai rinteissä. Sinistä taivasta mahtuu näkymään tavattoman paljon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti