Viiniretken Prioratiin
teimme ystäväpariskunnan kanssa.
He olivat varanneet huoneet Hostal Sportista Falsetista. Kaikki mahdolliset sievät maalaishotellit olivat
täyteen varattuja jo pitkään etukäteen, koska pyhäinpäivä osui perjantaille, ja
monet koulut vielä pidentävät viikonloppua syyslomaksi. ”Kaikki” matkailivat
maaseudulle. Hotelli oli kelvollinen.
Pääsimme lähtemään patikkaretkelle Falsetin eteläpuolelle, Marçan ja Capçanesin kylien kautta kiertävälle 11
km lenkille, jo ennen lounasaikaa. Matkakumppanimme ovat aamuvirkumpia kuin me.
Lounasleivät syötiin maastossa.
Etsimme lounaspysähdystä varten tuulisen ja varjoisen paikan, jotta
emme olisi aivan paistuneet marraskuisen auringon porotuksessa. Lämpötila oli
reilusti yli 20 asteen.
Reitin alkupuoli oli kivisiä polkuja jyrkissä ylä- ja alamäissä ja
kuivassa joenuomassa. Puolivälin krouvi löytyi kylästä, ja virvoittavien
juomien elvyttäminä siirryimme reitin jälkipuoliskolle. Se palkitsi
ponnistelumme. Jo hiukan kuluneina
nautimme loivista, tasaisista peltoteistä ja viinitarhamaisemista. Illan
aurinko valaisi syksyiset viinipensaat upeasti. (Kuvia)
Yksi viiniretken kohokohdista on aina patikoinnin jälkeen, hikisenä ja
likaisissa vaatteissa nautittu olut. Sitten lepoa ja ehostusta, ja hienostuneempikin
ravinto alkaa maistua. Päivällispöydän olimme varanneet Falsetista, El Celler
de l’Aspicista. Paikalla on leimoja: slow food, paikallinen ruoka eli km 0,
vuodenajan mukainen ruokalista. www.cellerdelaspic.com
Yllätysmenumme sisälsi vuodenajan mukaisesti paljon sieniä. Annokset
olivat kauniita, kohtuullisen kokoisia ja odotetusti herkullisia. Palvelu oli
leppoisaa ja asiantuntevaa. Viinit sopivat hienosti ruokiin. Erikseen pitää
mainita yksi jälkiruoka: tummaa suklaata, oliiviöljyä ja suolaa. Digestiiviksi
pyysimme katalonialaista, harvoin tarjolla olevaa yrttilikööriä ratafiaa. Sitä
löytyi, mutta pullo piti avata meitä varten.
Hotelliin palatessamme olimme tietysti väsyneitä ja onnellisia. Vasta
päätä tyynyyn painaessa iski tuttu tunne: ruokaan piilotetun sianrasvan
aiheuttama tajuttomuus. Muistelimme syömisiämme. Kevyeksi arveltu
perunasosekeitto oli ollut niin sileän näköinen, että siinä taisi olla
tärkeimpänä ainesosana rasva. Pinnalla kellui kauniin rapea koristesiivu
sianlihaa. Muita annoksia emme osanneet analysoida.
Rasvainen tajuttomuus on tavallista maalaisravintoloissa
syönnin jälkeen, vaikka miten yrittäisi syömisensä valita. Mieheni totesi
oivaltavasti: nämä viinialueet taitavat olla enimmäkseen maaseudulla. –
Maatalous enimmäkseen taitaa sijaita nimenomaan maaseudulla. Ja maallahan
fiinimpikin ruoka, joka äkkiä katsomalla muistuttaa muodikkaan
gourmet-ravintolan annosta, tehdään niin, ettei tarvitse huolestua energian riittävyydestä.
Vain kaupungissa kehdataan tarjota salaatinlehtiä, pari mantelia ja hiukan
vuohenjuustoa ja nimittää sitä ruoaksi.
Prioratin alueen katselu aloitettiin seuraavana aamuna.
Poikkesimme Gratallopsin kylään,
jonne vie syheröinen tie aukean vuoristomaiseman läpi. Toinen kylä, La Vilella Baixa, on vielä kauempana
pääteistä ja vielä useamman mutkan takana. Kylää sanotaan Prioratin New
Yorkiksi. Sen talot on rakennettu rinteeseen korkeiksi muodostelmiksi. Mietimme
jyrkillä kujilla puuskuttaessamme, miten vanhat señorat mahtavat pärjätä
kylässä. (kuva)
Näiden kahden kylän välillä, keskellä ei mitään tai toisin
sanoen keskellä mitä hienointa, joka puolelle aukeavaa vuoristoista, pienten
viinipeltojen läikittämää maisemaa, on Buil
& Giné –viinikellari ja –myymälä. Yrityksellä on jo pitkiä perinteitä,
mutta hyvin sujuva vienti (90% tuotannosta) on rohkaissut laajentamaan ja
investoimaan uuteen rakennukseen. Arkkitehtuuri oli rauhallisen modernia,
paikallisia materiaaleja käyttävää. www.builgine.com
Saimme asiantuntevan ja innostuneen opastuksen sekä
Prioratin että yrityksen piirteisiin. Priorat on toinen Espanjan D.O.Q.
(Denominación de Origen Qualificado) –alueista, toinen on Rioja. Pellot ovat
jyrkässä maastossa, käsin poiminta on ainoa mahdollisuus, pensaat tuottavat
pieniä määriä pieniä rypäleitä, ja tuloksena on erittäin voimakkaan makuista,
hienoa punaviiniä.
Paikassa on pieni ravintola ja kahden huoneen ja yhden huoneiston kokoinen hotelli. Ravintola oli ihan täynnä, mutta saimme lounaan terassilla. Huikeaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti