Barcelonan pikavierailulta retki Tortosaan ja Ebron deltaan

Työn merkeissä tehty pikavierailu Barcelonaan ajoittui viikonvaihteen yli ja osui jonkin paikallisen pyhimyksen tai muun juhlapäivän kohdalle. Kukaan ei tiennyt, mistä merkkihenkilöstä tai tapahtumasta oli kyse, mutta juhlapäivät otetaan vakavasti joka tapauksessa. Yliopistolle ei ollut menemistä, paikka oli kiinni. Siis oli lähes pakko suunnitella pikku retki.

Sunnuntaina puoliltapäivin päätimme lähteä, ja pohdimme kohdetta. Meillä oli vielä muutama Katalonian viinialueista bongaamatta.  Päädyimme Terra Altaan. Sitten piti varata hotelli ja ravintola. Ravintolat varsinkin ovat joko kiinni tai täynnä sunnuntai-iltaisin. Onnistuimme. Pakkaamaan, ja kahden maissa olimme jo maantiellä.

Terra Alta on Tarragonasta lounaaseen, aikaisemmin hyvinkin vaikeakulkuisten maastojen takana. Nautimme vuoristoteistä mutta oikaisimme hiukan, koluamatta kaikkia viinikohteita ajoimme Tortosan kaupunkiin. Kaupunki on Ebro-joen rannalla. Tarkistin väkiluvun: alle 40.000. Näistä 23 % on maahanmuuttajia lähes sadasta maasta.

Kävelimme kaupungilla päivällisaikaa odotellen. Hiljaista oli. Melkein kaikki nuo lähes 100 maan porukat olivat piilossa. Tietysti juhlapäivänä on syöty tuhti lounas, josta väki oli vasta toipumassa.

Söimme ravintola Cristalissa joen rannalla. Viihtyisä, moderni, suosittu paikka, ja mikä tärkeintä, ruoka oli ihanaa. Söimme alkupaloiksi erilaisia mereneläviä ja pääruoaksi mustaa riisiä. Viinimme oli Terra Alta Raig de Raim, rypäleet Garnacha y Macabeo. Päivällisen jälkeen kaupungilla oli vielä hiljaisempaa kuin alkuillasta.

Aamulla poikkesimme kaupungin keskellä mäellä sijaitsevaan linnoitukseen (kuva), Castillo de Suda, joka on nykyään Parador-ketjun hotelli. Näytti hienolta, mutta me yövyimme paljon halvemmalla.

Jatkoimme matkaa Ebro-jokea alas Delta de l’Ebre-alueelle. Sen korkeus merenpinnasta on noin nolla metriä. Siellä on kansallispuistoalueita, riisipeltoja, joissa riisi on polviaan myöten vedessä (kuva), hiekkarantoja ja pikku kaupunkeja. Sinne järjestetään luonto- ja linturetkiä.

Ebro-joki virtaa läpi pohjoisen Espanjan. Esimerkiksi Zaragozassa se on iso valtaväylä. Sen sivujoet tuovat vettä ja maata muun muassa Pyreneiltä. 

Isoin kaupunki alueella on Deltebre, noin 12.000 asukasta. Ajoimme alueen kärkeen Riumar-nimiseen rantakaupunkiin, jossa oli komeita omakotitaloja ja uusia rakenteilla (kuva). 

Hiekkaranta oli dyynien takana (kuva), ja rannassa oli useita chiringuitoja (kuva), joista yhdessä söimme pikku lounaan.

Barcelonassa kantapaikkoja ja uusia

Mieheni tutkimusyhteistyö aiheutti miellyttävän alkukesäisen vierailun kattoterassille. Ilta-aurinko valaisee edelleen rinteisiin nousevaa tuttua kaupunkikuvaa. Keskikaupunki on edelleen täynnä turisteja. Mutta katumme, joka on ollut rakennustyömaa kaikkine katuporineen pari vuotta, on nyt valmis! Vähemmän ajoväyliä, leveämmät jalkakäytävät, kadun keskellä rivi palmuja ja jalkakäytävillä hennompia nuoria lehtipuita. Näitä laitettiin paikoilleen joulun alla.

Muutoksia odotetaan yhteiskuntaan. Espanjan kunnallisvaalien tulokset ovat vähintään yhtä kiinnostavat kuin Suomen eduskuntavaalien. Seuraamme tulevana syksynä innokkaasti paikallispolitiikan muotoutumista uusien puolueiden vallassa.

Heti ensimmäisenä iltana menimme kantapaikkaamme La Burrataan syömään. Finnairin lentoaikataulut ovat erinomaiset päivällisen kannalta: hyvin ehtii iltayhdeksän maissa syömään lähipizzeriaan.

Vanhojen paikkojen ja tapojen kohtaaminen on kodikasta, ja hienoa on tehdä uusia löytöjä. Mieheni italialainen kollega kutsui tutkimusseurueen ja minut uuteen italialaiseen ravintolaan. Paikan nimi on Raffaeli ja se sijaitsee Gràcian kaupunginosan alareunassa, Calle Luis Antúnez, 11. Paikka, tarjoilijat, kokit, ruoka, juoma ja seura: kaikki mainiota. Lyhyen politiikkakatsauksen jälkeen keskustelu syventyi perusteellisesti työpaikkakuvioihin.

Kuulun edelleen vilkkaaseen naisverkostoon, Barcelona Women’s Networkiin. Tälläkin vierailulla osallistun niihin tapahtumiin jotka kohdalle sattuvat. Olin espanjankielisen kirjakerhon, Club de Lecturan tapaamisessa. Tapaamispaikat ovat kirjakauppojen yhteydessä olevia kahviloita, tai kirjakaupan nurkkaan on järjestetty meille pöytä ja tuoleja. Sinänsä on huomattavaa, että näitä kirjakauppoja riittää aina uusia.

Tällä kertaa tapaaminen oli Librería-Café LAIEssa Pau Claris –kadulla. Kaupassa on valtava valikoima kirjallisuutta maailman eri kolkista. Toisessa kerroksessa on viihtyisä kahvila, jonka perällä on tilava terassi. Siellä istuimme ja ihmettelimme kaunista säätä.

Kerroin löytäneeni uuden dekkarikirjailijan, siis uuden minulle. Ensimmäisissä kirjoissa maksetaan vielä pesetoilla joten ihan uusista teoksista ei ole kysymys. Kirjailija on Alicia Giménez Bartlett. Tapahtumapaikka on Barcelona, paitsi milloin tapaus vie Madridiin, Moskovaan ja ehkä vielä muuallekin. Sankari on etsivä Petra Delicado, äksy, kahdesti eronnut, itsenäisyyttään varjeleva nainen. Hänen työparinsa on eläkeikää lähestyvä poliisi Fermin Garzón. Epätodennäköinen ystävyys on herkullista luettavaa.

Miehen tutkijakollegan viihdyttämiseksi päädyimme yhteen kantapaikkaamme, jazzklubi Jamboreehen Plaza Realilla. Siellä on aina jotain kiinnostavaa, nyt harvinaista herkkua eli bluesia. Yleensä täkäläiset ovat liian hilpeitä joten blues ei toimi. Steve de Swardt Grup on inkkarin näköisen 73-vuotiaan Zimbabwesta kotoisin olevan barcelonalaisen ryhmä.

Konsertin jälkeen suuntasimme pintxoille tuttuun kohteeseen, Orioon Ferran-kadulla. Leipäpalasille rakennetut suupalat ovat herkkua pikkunälkään, mutta turhauttavat, jos mielessä olisi niin sanottu kunnon ateria.

Kotoinen kattoterassi on taas ollut päivällisten ja iltaviinien näyttämönä. On siellä pyykkiäkin kuivatettu.