Baskimaahan ja takaisin

Huolellinen suunnittelu takaa onnistuneen moottoripyörämatkan

Pääsiäislomaa oli tiedossa viikko, ja suunnittelimme innokkaasti ja iloisina moottoripyörämatkan. Ostimme karttoja ja oppaita: España en moto,ja Guía Viva: País Vasco. Motokirja esittelee kymmeniä hienoja reittejä eri puolilla Espanjaa. Valitsimme niistä puoli tusinaa, suunnittelimme yöpymiset ja varasimme hotellit. Kaivoimme lähtöä edeltävänä iltana esiin ajoasut, kypärät, hanskat, huivit, kaulurit jne loputtomiin.

Ystävät ja tuttavat huomauttelivat, että Baskimaassa yleensä sataa, ja että Espanjassa on yleensä kylmä pääsiäislomalla. No on sitä ennenkin pikku sateissa ajeltu, ja otetaan pitkät villahousut mukaan.

Katsoimme tosissamme sääennusteita lähtöaamuna rankkasateen ropistessa kattoterassilla. Sadetta oli tiedossa joka päivä, joka paikassa. Toki myös hiukan aurinkoa. Ja lämpötilat lupasivat nousta ainakin +11 C asti. Sehän raikastaa märkää ajoasua.

Joustava päätöksenteko voi myös olla avuksi

Pikainen päätös: kuski hankkimaan vuokra-autoa ja kuskin rouva pakkaamaan uusiksi. Kuski löysi kaupunginosan viimeisen vuokra-auton paikallisesta pikku vuokraamosta. Pakkasimme Hyundain täyteen ja lähdimme kohti ensimmäistä motoherkkutietä, joka halkoo Penedèsin viinialuetta.

Vedenpaisumussade väistyi tuon tien alkaessa. Kaunista oli. Kyllä kirja tietää. Sopeuduimme kuitenkin nopeasti siihen ajatukseen, että matkaisimme kuivina ja mukavasti säästä riippumatta. Seuraava rankkasade lounastauolla auttoi tottumaan autoon.

Keskellä ei mitään, ja vielä eksyksissä, ja sieltä viinialueelle

Zaragoza on komea kaupunki keskellä kuivaa, aution oloista ylänköä. Vanha kaupunki on uuden kainalossa. Löysimme hyvän ravintolan (Churrasco) uudelta puolelta. Mutta ensin oli pitänyt löytää hotelli. Kaikki tiet olivat poikki rakennustöiden takia, ja kaikki viitat ohjasivat ulospäin kaupungista tai umpikujien perukoille. GPS ja 5 vuotta sitten työmatkalta muistoksi otettu turistikartta kävivät pientä kinaa, mutta kompromissi ja hotellin viereinen parkkihalli löytyivät tunnin hikisen ajelun jälkeen.

Maisema muuttui mukavan kumpuilevaksi viiniseuduksi : Riojan alueella vierailimme ystävän perheen luona, kävimme parissa bodegassa viiniostoksilla ja kolusimme iltaa viettävän Logroñon kaupungin vanhat, viehättävät korttelit perusteellisesti. Paikallisoppaat auttoivat valitsemaan tapaksia. Bacalaosta on näköjään mahdollista saada hyvää syötävää, mutta läskinkappaleet eivät siitä hienostu, vaikka nimi olisi millä kielellä. Jälkiruoaksi saimme ilmiselviä köyhiä ritareita.

Perillä Biskajan lahden rannalla. Haute Couture

Ajelimme vuoristotietä kauneudestaan kuuluun Donostiaan eli San Sebastianiin meren rannalle. Paikka oli entisten kuninkaiden kesälomakohde. Rakennuskanta ja kaupallinen tarjonta kehittyivät sen mukaiseksi. Hienoja hotelleja on runsaasti, ja vaatimattomammatkin osaavat sentään hinnoitella komeasti. Vieläkin kaupungissa pukeudutaan tyylikkäämmin ja huolellisemmin kuin muualla maassa. Baareja, pintxopaikkoja, ravintoloita ja oikein kahvia ja leivoksia tarjoavia kahviloita on lukemattomia. Edellisen illan ääripintxoilun jälkeen halusimme ns oikean aterian. Herkullinen ja kohtuuhintainen menu oli tarjolla La Murallassa.

San Sebastianin kuuluisin merkkihenkilö lienee muodinluoja Cristóbal Balenciaga, jonka ura alkoi täältä ja jatkui Pariisin valloitukseen. Balenciaga syntyi naapurikaupungissa Getariassa, jossa on Balenciagan elämäntyötä esittelevä uusi, loistavasti järjestetty, hurmaava museo.

Matkanteon kohokohta oli rannikkotie Bilbaon suuntaan. Jyrkän rannan mutkatieltä kelpasi ihailla valtameren aaltoja. Aurinkokin ymmärsi osua tähän vaiheeseen. Ennen Bilbaoon saapumista kuitenkin vedenpaisumusluokan rankkasade ja raekuuro rauhoittivat moottoripyöräkaihoiset taas tyytyväisiksi autoilijoiksi.

Bilbaon ruoka ja taide

Bilbaossa satoi. Mutta ei iltaisin. Uudessa kaupungissa on viehättäviä katuja ja aukioita. Löysimme oikein hienon ravintolan, Yandiola (3 haarukkaa Michelinin oppaassa), jonka ruoka oli sitä samaa jykevää perinneruokaa kuin muuallakin. -- Palaan vielä joskus tähän ruoka-asiaan, kunhan toivun matkan ruokailurasituksista. -- Vanhan kaupungin ”7 katua” ovat romanttisen nuhruiset, ja niiden takana on kaunis Plaza Nueva, holvikäytävien reunustama aukio. Siellä söimme pintxoja Viktor Montes –baarissa ja vaihdoimme baaria katsoaksemme Zaragoza – Barca-matsin, jonka Barca voitti 3-1.

Pitääkö vielä kertoa, että Guggenheim-museo on todella hieno? Se on kaunis ulkoa päin, eri säissä, eri suunnilta. Sisältä se on paitsi vaikuttavan kaunis, myös esimerkillisen toimiva. Kokoelmat ovat kiinnostavat ja niitä on sen verran, että melkein jaksaa katsoa. Joenvarsialue alkaa olla hienossa kunnossa ja sitä edelleen rakennetaan. Tekeillä näyttää olevan puisto- ja kävelyalueita.

Keskiaikaa, panoraamaa ja pastaa

Paluuta loivennettiin vierailemalla Vitoria-Gasteizissa, jonka keskiaikainen keskusta on hieno. Siellä on katedraali, joka on ”auki korjaustöiden takia”. Katedraalissa oli laajennustöiden aiheuttamia, vanhoja rakenteellisia ongelmia. Niitä korjattaessa paljastui arkeologisia löytöjä, joiden kaivaukset ovat nyt meneillään. Kaupunki on kuuluisa erityisen hyvin hallitusta kasvustaan. Koko kaupunki onkin viihtyisä, ja puistoja piisaa. Satunnainen vierailija kiittää myös hyvästä viitoituksesta keskustan viereiseen parkkihalliin ja taas ulos kaupungista. Varsinkin kun osaa verrata Zaragozan liikennejärjestelyihin.

Vitoriasta vie motoherkkutie vuorten yli Riojaan. Koko alue lävähtää lopulta eteen melkein karttana. Aurinko suvaitsi valaista tämän näkymän. Käsittämätöntä.

Zaragozaan saapuminen kesti toisella kerralla enää puoli tuntia. Auringossa kaupunki näytti viehkommalta kuin viimeksi sateessa. Illan kruunasi ravintolalöytö: italialainen Trastevere, jossa saimme salaattia ja pastaa! Lähes halvat hinnatkin vielä. Palaan siis vielä ruoka-asioihin toisen kerran.

Viimeisen päivä turismit: Zaragozassa kohteena oli Aljafería-palatsi, jossa on muslimipalatsin päällä ja vieressä katolisten kuninkaiden lisärakennuksia, ja vielä nykykäyttökin; siellä kokoontuu Aragonin alueen edustusto. Muslimiaikainen sisäpiha on kaunis, ja kuninkaiden ajalta on upeita, koristeltuja sisäkattoja.

Puolimatkassa Lleidan kaupungissa katsastettiin vielä keskiaikainen kukkula, jolla kovia kokenut kirkko. Illalla lähikortteliin italialaiseen kantaravintolaamme – taas kotona.