keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Verkostojen voima


Tuntuu teeskentelyltä työskennellä muuttolaatikoiden keskellä ja heinäkuun heleässä helteessä, mutta pitäähän joskus teeskennellä. Ja sitten välillä pitää rentoutua, kuten tätä kirjoittaen.

Puskaradio on tuttu ja käypä kommunikointiväline useimmissa maailmankolkissa. Verkostoissa viestitään, ja sosiaalista pääomaa kerätään. Täällä nämä ovat osoittautuneet erittäin tärkeiksi asioiksi isojenkin asioiden hoidossa.

Voi täällä maksaa verkossa, siis sähköisesti, parkkisakon, ja sepä onkin helppoa ja käyttäjäystävällistä. Konserttilippuja samoin ostetaan verkossa ja tulostetaan viereiseltä pankkiautomaatilta. Nyt en kuitenkaan tarkoita näitä verkkoja, jotka sopivat pieniin arkiasioihin, vaan ihan ihmisten nokatusten tapaamisella toimivia verkostoja, joissa hoidetaan tärkeät asiat.

Valitin tai siis raportoin blogissani pari viikkoa sitten, miten hankala on löytää vuokra-asuntoa verkossa, jossa kuitenkin tarjonta on monipuolista ja sivustot enemmän tai vähemmän toimivia. Tarina on saamassa onnellisen lopun sosiaalisessa verkostossa. Mieheni rupatteli töissä tutuille, että tarvitsemme syksyksi asunnon. Joku tiesi, että kollegan isä oli ostamassa sijoitusasuntoa. Kollega vahvisti, ja järjesti meille treffit isänsä kanssa asuntoa katsomaan.

Asunto vaatii perusteellisen remontin, mutta oli heti ilmeistä, että upea maisema, iso terassi kohti maisemaa, huoneiden sijoittelu ja muodot sekä asunnon valoisuus hurmasivat meidät. Sijainti oli järkevä. Mongersimme vuokraisännän kanssa asioita espanjaksi. Kuulimme häneltä, että luottoremppaporukka varmaan saa remontin tehdyksi syyskuun alkuun mennessä. Kuulimme myös vuokrapyynnön, jonka tiesin edulliseksi aikaisempien verkkoseikkailujeni perusteella. Sanoimme siinä heti, että haluaisimme vuokrata asunnon syyskuun alusta, ja puhuimme alustavasti muutamasta kuukaudesta. Sitten kättelimme. Ei ole ollenkaan selvää, että saamme koskaan mitään papereita asiasta.

Homma perustuu siihen, että meille vieras vuokraisäntä luottaa vuokralaisten valinnassa tyttärensä arvostelukykyyn, hänhän meidät sinne lähetti. Me luotamme samaan tyttäreen, joka ikään kuin takaa tämän sopimuksen, eihän hänen isänsä häviä häneltä mihinkään. Mies taas luottaa tuttuihin remonttimiehiin.

Kesän ajaksi tarvitsemme varastotilaa parillekymmenelle pahvilaatikolle, jotka siis nyt täyttävät pikku asuntomme. Olin noin kuukausi sitten ostamassa paria esinettä käsityöläiseltä, joka on naisverkoston kautta tuttu (tämä on oikein yhdistys, eli muodollisesti olemassa). Hän houkutteli minut jäämään kahville, ja olin viisaasti varannut aikaa. Siinä rupattelimme ja kerroin, että yritämme palata syksyksi tänne, mutta että asia oli vielä epävarma. Kerroin mahdollisesta asunnon tarpeesta ja myös varastotilan tarpeesta.

Hänen eteisensä on tilava, ja hän ottaa mielellään meidän laatikkomme sinne kesäksi! Lisäksi hän tietää miehen, jolla on pakettiauto, joka voi kuskata laatikkomme. Tämä asia oli siis sovittu jo ennen kuin tiesimme syksystä, saati asunnosta. Miehen ja pakun pitäisi ilmestyä huomisaamuna siirtämään tavarat tuttuni eteiseen.

Molemmissa tapauksissa oli oleellista rupatella puolituttujen ihmisten kanssa puolivalmiista asioista. Tämä pitää täällä oikein opetella. Keskeneräiset asiat ovat tärkeimpiä asioita. Jos ei mitään kerro, ei kukaan tiedä mitään tarjotakaan.

Olemme nyt sitten sosiaalista velkaa eri suuntiin. Vuokraisäntä tosin on tyytyväinen, hänhän sai kämpän vuokratuksi heti ostettuaan sen, eikä tarvitse etsiä vieraita vuokralaisia.

Itse olen ollut antavana osapuolena muissa tilanteissa. Espanjanopettajani kertoi minulle omasta puolivalmiista asiastaan: he ovat ehkä lähdössä Filippiineille miehen työn takia, eikä hän tiedä maasta mitään. Naisverkoston kautta satun tuntemaan Filippiineiltä kotoisin olevan naisen. Kerran tavatessamme kysyin häneltä, saako espanjanopettajani ottaa yhteyttä häneen ja kysellä. No ilman muuta, juodaan kahvia, katsotaan karttoja, jutellaan, anna yhteystiedot! Miehen työkomennus sittemmin vahvistui ja naiset varmaan lähiaikoina tapaavat ja juttelevat Filippiineistä.

Samanlaista luotettavuutta tavoittelee moni verkkoyhteisö, esimerkiksi LinkedIn, joka perustuu tuttavuuksien ketjuihin. Näissä meidän kokemuksissa on kuitenkin oleellista, että sosiaalinen riippuvuus verkon silmukoissa on erittäin vahvaa, ja että ihmiset tietävät joutuvansa nokatusten tulevaisuudessakin.

On toki naisverkostollani myös sähköinen ilmoitustaulu, jossa  nytkin kaupataan Ikean huonekaluja erään perheen Barcelonan komennuksen päättyessä. Kurkin sitä ajoittain. Mutta aion vastakin käsitellä epävarmoja asioitani tuttujen ja puolituttujen kanssa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti