Miten hankitaan vuokra-asunto ajoissa Barcelonan seudulla, osa 3

Nyt olemme kolmatta kertaa vuokranneet asunnon Täältä jostakin.  Miten se sitten on parasta tehdä? Ei aavistustakaan!

Jos on tulossa elokuun lopulla tai syyskuun alussa syksyksi tai vuodeksi, voi aloittaa etsimisen vaikkapa toukokuussa. Tällöin välittäjät eivät vielä kiinnostu, eikä millään sivustoilla ole mitään sopivaa tarjolla niin kaukaiseen tulevaisuuteen. Etsimistä voi jatkaa kesä-heinäkuussa. Jotain tulee ehkä markkinoille, mutta vuokra-aika alkaisi liian myöhään, tai sopimus pitäisi tehdä liian pitkäksi ajaksi. Hyvät ovat liian kalliita, ja mahdolliset kamalia.

Elokuussa onkin sitten Espanja lomalla. Välittäjät hikoilevat viime hetken loma-asuntotilausten kanssa. Asunnot eivät ole vielä vapautuneet syksyksi.

Lyhytaikaisia turistiasuntoja voi varata aikojen päähän, kuten hotellihuoneitakin. Mutta sehän on eri markkina.

Ajatus on, että tullaan hotelliin asumaan ja aletaan katsella mitä olisi tarjolla. Mutta pohjoismainen hermostomme ei kestä tällaista epämääräisyyttä.

Miten me sitten olemme toimineet? Aina yhtä epämääräisesti, ja lopulta aina luotettavien ihmisten, tuttavantuttujen tai ystävien avulla. Ensimmäisellä kerralla (2011) apuna oli mieheni työn kautta mainio, pätevä relocation service, jonka edustaja hoiti hermoilun, jahtaamisen ja patistukset puolestamme. Me ehdimme kyllä hermoilla, kun mitään ei ensin näyttänyt löytyvän. Mutta hän sai ihmeitä aikaan. Niinpä saavuimme lentokentältä taksilla suoraan asunnon eteen ja kaikki sujui.

Toisella kerralla (2012) kuulimme mieheni työpaikalta juorun, jonka mukaan Silvian isä olisi hankkinut uuden asunnon kunnostettavaksi ja vuokrattavaksi. Tuttavuuteen liittyvä sosiaalinen pääoma mahdollisti luottamuksen. Saimme varata asunnon jo alkukesällä ennen Suomeen paluuta, ja sen piti olla valmiiksi kunnostettu kun tulemme takaisin elokuussa. No sehän ei sitten ollut valmis, koska lattian laittajat eivät työskennelleet elokuussa, ja tämä asia alkoi meitä huolestuttaa, mutta vuokraisäntä hankki meille varakämpän pariksi viikoksi ja oli lentokentällä meitä vastassa viedäkseen meidät sinne.

Kolmannella kerralla, tänä kesänä, halusimme Sitgesiin asumaan. Sitges on kaunis, vanha, eloisa rantakaupunki alle tunnin junamatkan päässä Barcelonasta etelään päin.

Barcelonassa tiedämme yhden varmasti toimivan välitysfirman (on niitä varmasti muitakin), joka vuokraa suurimman osan asunnoista ilman että niitä pääsee näkemään, ja parin viikon varoitusajalla.  Tällaisen voisi siis varata etänä lähtöviikolla, toimittaa tarpeelliset (lukuisat!) dokumentit sähköpostilla ja maksaa parin kuukauden vuokran etukäteen. Mutta mehän halusimme Sitgesiin.

Aloitin selvittelyn toukokuussa, jatkoin kesä-heinäkuussa. Lopulta löytyi houkutteleva asunto, jonka ystävämme kävivät katsomassa. Se kerkisi mennä sivu suun. Samaa asuntoa välittää yleensä useampi välittäjä, ja nyt toisen välittäjän asiakas ehti ensin.

Ystävämme löysivät toisen mahdollisuuden. Tartuimme siihen hätäisen  innokkaasti. Hieroimme siitä kauppaa vielä lähtöviikolla. Viimeisinä päivinä omistajakin jo innostui tekemään konkreettisia tarjouksia, ja saimme edes sähköpostitse sovituksi asiasta (ja rahaa lähetetyksi).

Siinä kauppoja hieroessamme saimme yhtäkkiä lukuisia asuntoilmoituksia. Elokuun viimeisellä viikolla alkoi vihdoin olla tarjolla asuntoja syyskuuksi! Piti oikein keskittyä olemaan lukematta niitä, kun varaus oli jo tehty.

Asunto on parempi kuin kuvissa, ja sopii meille täydellisesti. Vuokraemäntä on mukava. Nyt olemme jo nauttineet parit ateriat uudella kattoterassillamme Sitgesin keskustassa. Olemme nauttineet hyvän ravintolapäivällisen ja öisen urkukonsertin. Siis olemme kotiutuneet.

Samalla käynnistyy syyskauden ”arkinen” aherrus uusissa maisemissa.

Verkostojen voima

Tuntuu teeskentelyltä työskennellä muuttolaatikoiden keskellä ja heinäkuun heleässä helteessä, mutta pitäähän joskus teeskennellä. Ja sitten välillä pitää rentoutua, kuten tätä kirjoittaen.

Puskaradio on tuttu ja käypä kommunikointiväline useimmissa maailmankolkissa. Verkostoissa viestitään, ja sosiaalista pääomaa kerätään. Täällä nämä ovat osoittautuneet erittäin tärkeiksi asioiksi isojenkin asioiden hoidossa.

Voi täällä maksaa verkossa, siis sähköisesti, parkkisakon, ja sepä onkin helppoa ja käyttäjäystävällistä. Konserttilippuja samoin ostetaan verkossa ja tulostetaan viereiseltä pankkiautomaatilta. Nyt en kuitenkaan tarkoita näitä verkkoja, jotka sopivat pieniin arkiasioihin, vaan ihan ihmisten nokatusten tapaamisella toimivia verkostoja, joissa hoidetaan tärkeät asiat.

Valitin tai siis raportoin blogissani pari viikkoa sitten, miten hankala on löytää vuokra-asuntoa verkossa, jossa kuitenkin tarjonta on monipuolista ja sivustot enemmän tai vähemmän toimivia. Tarina on saamassa onnellisen lopun sosiaalisessa verkostossa. Mieheni rupatteli töissä tutuille, että tarvitsemme syksyksi asunnon. Joku tiesi, että kollegan isä oli ostamassa sijoitusasuntoa. Kollega vahvisti, ja järjesti meille treffit isänsä kanssa asuntoa katsomaan.

Asunto vaatii perusteellisen remontin, mutta oli heti ilmeistä, että upea maisema, iso terassi kohti maisemaa, huoneiden sijoittelu ja muodot sekä asunnon valoisuus hurmasivat meidät. Sijainti oli järkevä. Mongersimme vuokraisännän kanssa asioita espanjaksi. Kuulimme häneltä, että luottoremppaporukka varmaan saa remontin tehdyksi syyskuun alkuun mennessä. Kuulimme myös vuokrapyynnön, jonka tiesin edulliseksi aikaisempien verkkoseikkailujeni perusteella. Sanoimme siinä heti, että haluaisimme vuokrata asunnon syyskuun alusta, ja puhuimme alustavasti muutamasta kuukaudesta. Sitten kättelimme. Ei ole ollenkaan selvää, että saamme koskaan mitään papereita asiasta.

Homma perustuu siihen, että meille vieras vuokraisäntä luottaa vuokralaisten valinnassa tyttärensä arvostelukykyyn, hänhän meidät sinne lähetti. Me luotamme samaan tyttäreen, joka ikään kuin takaa tämän sopimuksen, eihän hänen isänsä häviä häneltä mihinkään. Mies taas luottaa tuttuihin remonttimiehiin.

Kesän ajaksi tarvitsemme varastotilaa parillekymmenelle pahvilaatikolle, jotka siis nyt täyttävät pikku asuntomme. Olin noin kuukausi sitten ostamassa paria esinettä käsityöläiseltä, joka on naisverkoston kautta tuttu (tämä on oikein yhdistys, eli muodollisesti olemassa). Hän houkutteli minut jäämään kahville, ja olin viisaasti varannut aikaa. Siinä rupattelimme ja kerroin, että yritämme palata syksyksi tänne, mutta että asia oli vielä epävarma. Kerroin mahdollisesta asunnon tarpeesta ja myös varastotilan tarpeesta.

Hänen eteisensä on tilava, ja hän ottaa mielellään meidän laatikkomme sinne kesäksi! Lisäksi hän tietää miehen, jolla on pakettiauto, joka voi kuskata laatikkomme. Tämä asia oli siis sovittu jo ennen kuin tiesimme syksystä, saati asunnosta. Miehen ja pakun pitäisi ilmestyä huomisaamuna siirtämään tavarat tuttuni eteiseen.

Molemmissa tapauksissa oli oleellista rupatella puolituttujen ihmisten kanssa puolivalmiista asioista. Tämä pitää täällä oikein opetella. Keskeneräiset asiat ovat tärkeimpiä asioita. Jos ei mitään kerro, ei kukaan tiedä mitään tarjotakaan.

Olemme nyt sitten sosiaalista velkaa eri suuntiin. Vuokraisäntä tosin on tyytyväinen, hänhän sai kämpän vuokratuksi heti ostettuaan sen, eikä tarvitse etsiä vieraita vuokralaisia.

Itse olen ollut antavana osapuolena muissa tilanteissa. Espanjanopettajani kertoi minulle omasta puolivalmiista asiastaan: he ovat ehkä lähdössä Filippiineille miehen työn takia, eikä hän tiedä maasta mitään. Naisverkoston kautta satun tuntemaan Filippiineiltä kotoisin olevan naisen. Kerran tavatessamme kysyin häneltä, saako espanjanopettajani ottaa yhteyttä häneen ja kysellä. No ilman muuta, juodaan kahvia, katsotaan karttoja, jutellaan, anna yhteystiedot! Miehen työkomennus sittemmin vahvistui ja naiset varmaan lähiaikoina tapaavat ja juttelevat Filippiineistä.

Samanlaista luotettavuutta tavoittelee moni verkkoyhteisö, esimerkiksi LinkedIn, joka perustuu tuttavuuksien ketjuihin. Näissä meidän kokemuksissa on kuitenkin oleellista, että sosiaalinen riippuvuus verkon silmukoissa on erittäin vahvaa, ja että ihmiset tietävät joutuvansa nokatusten tulevaisuudessakin.

On toki naisverkostollani myös sähköinen ilmoitustaulu, jossa  nytkin kaupataan Ikean huonekaluja erään perheen Barcelonan komennuksen päättyessä. Kurkin sitä ajoittain. Mutta aion vastakin käsitellä epävarmoja asioitani tuttujen ja puolituttujen kanssa.