Sagrada Familian naapurustosta, väliaikaisesta kämpästämme olemme
päässeet muuttamaan ”pysyvään” kotiimme eli syksyn ajaksi vuokraamaamme
asuntoon. Vuokraisännän hyvä maku ilahduttaa: remontin tulos on tyylikäs ja
muutamat isot huonekalut on valittu Ikean parhaimmistosta. Hieno tunne: purkaa
tavarat kasseista ja laatikoista kaappeihin ja komeroihin.
Muuttopäivä oli lämmin ja lämminhenkinen. Ystävämme Bénédicte
auttoi ystävällisesti raahaamaan laatikkomme pois eteisestään. Mahtoi olla
helpotus saada tila tyhjäksi. Pakettiautollaan tapahtumaan osallistuva Julian
sytytti laihan, harottavan sätkän toisensa perään ja puhalsi savut ulos
pakun ikkunasta. Hän oli jo soittanut kitaraa aamulla lastenkutsuissa, mikä on tietysti
outo ajoitus klubimuusikolle, eikä kuitenkaan ollut vielä iltapäivän
alkaessakaan oikein hereillä. Vuokraisäntämme riskeerasi sukulounaan aikataulun
ja intoili paikalle esittelemään asuntomme hienouksia.
Viime vuoteen verrattuna olemme siirtyneet ylemmäksi. Asunto
on korkeammalla rinteessä kuin viimevuotinen. Samalla olemme kavunneet myös
sosiaalisessa asteikossa. Kaupunginosa on hieman arvostetumpi kuin edellinen. Ainakin
ensisilmäyksellä ruokaostokset näyttävät tulevan hieman kalliimmaksi kuin
aikaisemmin, ja lähikortteleissa on hienompia kauppoja ja palveluja. Toisaalta
nousukulmaa loiventaa se, että katumme on kaupungin vilkkain läpiajoväylä, ja
liikenteen melu jaksaa kuulua meille asti. Atico eli ylin kerros on
suomalaisittain yhdeksäs kerros.
Blogin nimeä ei ole tarvis muuttaa, sillä meillä on taas olohuoneen
jatkona hieno kattoterassi! Näkymät ovat vielä komeammat kuin viime vuonna.
Katsomme suoraan ylärinteeseen Tibidabon kukkuloille, kaupungin kattojen yli. – Itse asiassa meidän asuntomme päällä
on vielä yksi, talon yhteinen kattoterassi. Tässä talossa se on huoltokäytössä.
Kuivatin siellä tänään lakanapyykkiä.
Asunto ei tällä kertaa ole täysin varusteltu. Käytimme siis
joitakin päiviä ja iltoja ostoksiin: Astioita, kattiloita, veitsiä, haarukoita.
Siivousvälineitä, pyykkiteline. Lakanoita, silityslauta. Tulos on hyvinkin
esteettinen, varsinkin jos katsojan silmään sopii minimalismi ja valkoiset
seinät. Hintataju tässä kyllä himmenee.
Kun pyörii Ikeassa ja halpaa kodintavaraa myyvissä lähikaupoisssa, alkaa
ajatella, että mikään ei saisi maksaa kymppiäkään.
Ikean ulkopuolella parveilee paikallinen ilmiö: miehiä ja
pakettiautoja keikkoja kärkkymässä.
Tarjoavat kuljetuspalvelua saman tien ja edullisesti. Itse raahasimme
astiamme ja lakanamme sinisissä kasseissa metroon ja lopulta kotiin.
Seuraavat haasteet odottavat. Vuorossa on vakituisen
leipäkaupan valinta, supermarketeihin tutustuminen, läheisen kauppahallin
tarjonnan sisäistäminen ja mikä tärkeintä: jokaperjantaisen kantaravintolan
löytäminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti