Katalonian vaalit ja itsenäisyysaate

Nyt pitäisi yrittää ymmärtää sunnuntaisten vaalien tulosta ja arvailla Katalonian tulevaisuutta. Alueen parlamenttivaalit pidettiin sunnuntaina ennenaikaisesti. Edellisistä oli vasta runsaat kaksi vuotta. Pääministeri Arturo Mas innostui syyskuun 11 päivän itsenäisyyshenkisistä mielenosoituksista, määräsi vaalit ja julisti, että vaaleissa mitattaisiin kansan halukkuutta kansanäänestykseen Katalonian itsenäisyydestä.

Kaikkien puolueiden piti siis ottaa selvästi kantaa itsenäisyysasiaan. Varmaan se ei ollut vaikeatakaan. Äänestysaste oli ennätysmäiset 69,5 %, mikä on 10,7 prosenttiyksikköä enemmän kuin maaliskuussa 2010. Itsenäisyyttä ajavat puolueet saivat 87 paikkaa 135:stä, mikä ei ihan riitä kahden kolmanneksen enemmistöön.  Tässä mielessä asia ei siis ratkennut kertaheitolla.

Pääministerin Masin oikeistolainen CiU (Convergència i Unió) pysyi suurimpana puolueena, sai 50 paikkaa eli menetti 12 paikkaa. Tätä ei voi pitää vaalivoittona. Häntä onkin arvosteltu saavutuksistaan tai niiden puutteesta, ja itsenäisyysasiaakin on uskallettu pitää huomion siirtämisenä pois ajankohtaisista ongelmista.

Toiseksi suurin puolue on myös separatistinen ERC eri Esquerra. Esquerra tarkoittaa vasenta. Puolueen voitto oli huikea, aikaisemmasta 10 paikasta 21 paikkaan. Paitsi itsenäisyysaate, myös kiukku ja huoli julkisen talouden leikkauksista on tuonut ääniä tälle puolueelle. Tähän mennessä puolue on ollut CiU:n kanssa samoilla linjoilla vain itsenäisyydestä. Mas tarvitsee Esquerran tukea toimiakseen, ja odotamme kiinnostuneina väistämätöntä kaupankäyntiä poliittisista linjauksista. Juuri tämä ajatus lienee hymyilyttänyt Espanjan pääministeriä Rajoyta taannoin TV:n ohjelmassa.

Kaksi muuta suurta puoluetta, PSC eli sosialistit ja PP, oikeistolainen Partido Popular, ovat vahvasti Espanjaan kuulumisen kannalla. Sosialistit menettivät 8 paikkaa (nyt 20) ja PP voitti yhden paikan (nyt 19).

Jos Espanjan hallitus nyt antaisi Katalonialle samanlaisen taloudellisen autonomian kuin Baskimaalla jo on (verotus ja budjetti alueella), niin osa itsenäisyyden kannattajista tulisi tyytyväiseksi ja siirtyisi pohtimaan muita asioita. Myös järkevä taloudenpito alueella tulisi mahdolliseksi. Jos taas suhteet keskusvaltaan pidetään ennallaan, jatkokertomuksessa on odotettavissa jännittäviä jaksoja.

Kahvipöytäseurueet, baaritiskien parlamentit ja lehdet pohtivat myös itsenäisyyden tavoittelijoiden suoraviivaisia oletuksia siitä, että Katalonia voisi menestyä itsenäisenä. Monet muistuttavat, että useat yritykset siirtyisivät Espanjan puolelle, ja varsinkin monikansallisten yritysten innostus kauniiseen kaupunkiin meren rannalla voisi lieventyä. Espanja on iso maa, jossa puhutaan yhtä maailman valtakielistä kun taas Katalonialla on valttinaan katkera historia. Tuskin EU:n jäsenyyttäkään voidaan pitää ilmoitusasiana.

Lähdön haikeutta ja hössötystä

Olemme täällä Barcelonassa enää muutaman viikon. Nämä viikot pakkaantuvat täyteen tilaisuuksia ja tapaamisia. Palasin eilen Helsingistä työmatkalta samalla koneella neljän vieraamme kanssa, joten pääsemme valitsemaan kiinnostavia ravintoloita ja kulttuurielämyksiä heidän kanssaan. Joissain suosikkipaikoissamme haluamme käydä vielä kerran, jotain haluamme kokeilla lopultakin ensimmäistä kertaa. Viikonlopun ohjelmassa jo etukäteen mainittavinta on Diana Krallin konsertti L’Auditoríssa, maittavimmat elämykset arvioimme ajan mittaan.

Tajusin juuri, että muiden touhujen takia en pääse enää mainion naisjoukon viikoittaiselle reippailukävelylle, joilla olemme käyneet monet tiukat keskustelut jalkapallosta, lastenhoidosta, ruokavalioista, musiikista, elokuvista ja kirjoista – ja tietysti yhteisistä tutuista. Rinteessä kaupungin yläpuolella sama maisema näyttää joka kerta aivan erilaiselta, auringon ja pilvien värittämänä. Näkymä kattaa koko kaupungin ja yltää pitkälle merelle.

Sain viimein sovituksi erään uuden naistutun, Catherinen, kanssa tapaamisen, jossa esittelemme miehemmekin toisilleen.  Alustavasti sovimme tästä muistaakseni marraskuussa 2011. Nyt on kalenterissa sunnuntai-iltapäivän tapakset runsaan viikon kuluttua.

Toisen pariskunnan, Corwin ja Arline, yritimme kutsua päivälliselle viime kesänä, kiitokseksi juhannuspurjehduksesta, jonka he järjestivät meille. Tämä juhannuspäivällinen ehditään nyt nauttia vielä ennen kuin marraskuu vaihtuu joulukuuksi.

Ilmeisesti emme sitten ehtineetkään patikoimaan Xavierin ja Tanucan kanssa. Yhteisiä viikonloppuja ei osunut kohdalle vuoden mittaan.

Viime vuoden marraskuussa aloittamani neuvottelut mahdollisesta ammatillisesta yhteistyöstä etenivät hieman juuri ennen kesälomia, ja seuraava edistysaskel on nyt luvassa juuri ennen lähtöämme. Hitaasti osataan kiiruhtaa täälläkin.

Olen ahnehtinut kalenteriini verkoston lounaita, seminaareja, iltadrinkkejä ja neuvotteluja, kuin viimeistä päivää. Konserttilippuja on myös Chick Corean konserttiin, jonne menemme mieheni kollegaporukan kanssa. Itse toimimme tässäkin lipputoimistona ja hoidamme ravintolavarauksen.

Nuoremmat kollegat ja kielikurssitutut tavataan myös vielä illanvietossa. Ravintola on tietääkseni jo valittu.

Haikeus tulee kuvaan siinä vaiheessa, kun näiden tilaisuuksien ja tapaamisten jälkeen hyvästellään ja lupaillaan tavata uudelleen ehkä ensi syksynä. Hyvä niinkin, mutta jäähyväisistä nyt kuitenkin on kysymys.

Hössötys käynnistyy, kunhan tajuan, että kämppä pitää järjestää sellaiseen kuntoon, että sen voi jättää käyttämättä tai vaihtoehtoisesti lainata muille käyttöön. Suomeen vietävää tavaraa luultavasti on enemmän kuin painorajoitukset sallisivat. En ole vielä tässä vireessä, mutta varmaan palaan asiaan.

Casa Decor Barcelona 2012

Casa Decor sai alkunsa Buenos Airesissa, jossa varattomia potilaita hoitava yksityinen silmäklinikka keksi kerätä varoja toimintaansa vuosittain toistuvan sisustusnäyttelyn avulla.  Vastaava toiminta alkoi Madridissa vuonna 1990, ja Barcelonassa 1992. Täällä varoja kerätään joka vuosi eri kohteille, tänä vuonna MS-tautia  sairastavien elämää helpottavalle säätiölle (Fundación Esclerosis Múltiple).

Näyttely toteutetaan joka vuosi eri rakennuksessa. Rakennus on peruskorjattu, ja näyttely tuo sille myönteistä julkisuutta. Näyttelyn jälkeen rakennuksesta tulee hotelli, toimisto tms.  Tänä vuonna Barcelonassa kohteena on Carrer d’Arago 271:ssa aivan Passeig de Gracian tuntumassa sijaitseva,  vuonna 1900 rakennettu talo, jonka keskellä oleva sisäpiha on otettu hienosti käyttöön koko talon korkeudelta.

Näytteilleasettajat saavat käyttöönsä huoneen tai muun tilan, johon sisustavat ja kalustavat olohuoneen, keittiön, kylpylän tms. Tällä kertaa esillä on 30 tekijän luomuksia.

Talouden laman kunniaksi tällä kertaa tunnelmat ovat lämpimämpiä, pehmeämpiä ja kodikkaampia kuin joskus vauraammassa lähimenneisyydessä. Värit ovat kauniita, murrettuja tai taitettuja, ja ratkaisut ovat kekseliäitä, pieniin tiloihin sopivia ja usein realistisia.

Omia suosikkejani olivat Equipo Bach 7:n tekemä Bulthaupin levollinen, puuta ja terästä yhdistävä keittiö, www.bach7.bulthaup.com, sekä kylpyhuoneen keraamiset laatat, jotka käyttävät rehevästi mallinaan vanhoja modernista-lattialaattoja. Myös pahvista rakennettu baari oli hupaisa.

Näyttely on avoinna 9.12.2012 saakka. Internetsivut: www.casadecor.es

Me llamo Bond, James Bond

Tässä dubattujen elokuvien luvatussa maassa on, ainakin täällä Barcelonassa, joitakin elokuvateattereita, jotka esittävät alkuperäisäänisiä elokuvia espanjaksi tekstitettynä. Nykyistä asuntoamme lähinnä on Cines Verdi, Verdi-kadulla Graciassa. Siitä voi lähteä, että siellä on pitkät jonot. Liput on hyvä ostaa etukäteen.

Yleisö koostuu meidän ulkomaalaisten ohessa paikallisista, jotka arvostavat elokuvaa kokonaiselämyksenä äänineen kaikkineen.  Kun olimme katsomassa 007 Skyfall -elokuvan,  yleisön vahva espanjalaispitoisuus oli ilmeinen.  Roistoa nimeltä Raoul Silva esittää espanjan kuuluisin näyttelijä Javier Bardem (tai varmaan hänen vaimonsa Penelope Cruz on yhtä kuuluisa). Kun Silva ilmestyi kuvaan, yleisö ryhdistäytyi kohahtaen. Kaikki nokkeluudet palkittiin hekotuksin.

Bond-elokuvien 50 vuoden kunniaksi elokuvassa podetaan viidenkympin kriisiä ja muitakin ikäkriisejä. Uusi Q on nuori nörtti.

Muutakin kulttuuria olemme nauttineet.  Barcelona Jazz Festival venyttäytyy  puolentoista kuukauden ajalle. Olimme jo Luz de Gas –klubilla kuuntelemassa Ramón Valle Trioa kera Jesse van Rullerin. Valle on kuubalainen pianisti-ihme, jolla on erityinen suhde Barcelonaan (enempää en saa irti katalaaninkielisestä esitteestä). Vieraileva kitaristi van Ruller on hollantilainen. Liput on hankittu myös Chick Corea Trion esitykseen Palau de la Músicassa.

Konsertti alkoi klo 21:30, joten oli hyvä vahvistautua sitä ennen. Valitsimme lähinnä sijainnin perusteella pintxobaarin nimeltä Itxaso de l’Eli (osoite c/Corsega 232). Paikka osoittautui herkulliseksi. Nenäkäs mutta sympaattinen tarjoilija opetti meitä ensin talon tavoille. Saimme alkuun kylmiä herkkupaloja, kunnes kokki alkoi tuottaa myös lämpimiä pintxoja.  Seuralaisemme, Baskimaasta kotoisin oleva Carmen, hurmasi ja haastoi tarjoilijan ja kokin, jotka pyörivät ympärillämme esittelemässä yhä uusia mestariteoksia, ja odottelivat sitten pää kallellaan kommenttejamme.