Hienon suomalais-ruotsalaisen saaristoloman jälkeen olemme
ahertaneet hikisessä Helsingissä, heränneet aamuöisin rajuihin ukkosmyräköihin
ja unohtaneet pukeutua kunnolla viileneviin vesikeleihin.
Sain lähtötouhujen aikaan kunnon flunssan kuumeineen
kaikkineen, mikä auttoi keskittymään vain pakollisiin tehtäviin ja niihinkin
yhteen kerrallaan. Reijo Mäen dekkareita kului useampi, päiväunien välillä.
Eilen jo pakkasin ihan virkeänä. Matkalaukkupuntari on
loistava apuväline, saimme matkalaukut viritetyksi 22,5 kilon tienoille ja
käsimatkatavarat pari grammaa alle kahdeksan kilon. Tämän mahdollisti se, että
työ- ja kieliopintokirjat oli lähetetty pakettina. Finnairin uudet siniset ja
vihreät marilautasliinat ja paperimukit olivat pirteän näköisiä
vaaleanharmaassa matkustamossa,
samoin ilahdutti se, että iltapäivälennon ruokalista oli vaihtunut sitten viime
reissun.
Saavuimme illan suussa vakuuttavan lämpimään Barcelonaan,
noin 28 astetta. Kotona emme jääneet järjestämään mitään, vaihdoin vain nopeasti
kevyempiin kamppeisiin ja lähdimme normaaliin päivällisaikaan klo 21 jälkeen
kantapizzeriaamme.
Vaan sepä oli lomien takia kiinni, kuten näköjään monet
kaupunginosamme liikkeet. Onneksi tiesimme lähistöltä toisenkin paikan, joka
oli loppusuoralla kantapaikkaa valitessamme. Siellä istahdimme ulkopöytään ja
saimme toivomamme ruoat ja juomat. Naapuripöydässä pohdittiin vaikeita ja
vakavia työasioita kovalla äänellä englanniksi. Hiukan nololta tuntui kuunnella
sellaista luottamuksellista palaveria. Kotimatkalla ostimme juustot ja jogurtit
aamua varten aina auki olevasta aasialaiskaupasta.
Yöllä ilmeni, että mi marido, puolisoni, oli saanut minulta
flunssan. Ei siis tänään mitään kiirettä kiitämään mihinkään. Järjestin
matkatavarat paikoilleen, pesin viime reissulta rästiin jääneet pyykit ja
meninkin oikein koko talon yhteiselle kattoterassille ripustamaan pyyhkeet
kuivumaan. Hieno elämys. Omalle parvekkeelle mahtuu pyykkiteline, joten en aina
viitsi kiivetä katolle asti. Silitin jo myös pinon kaikenlaista lyhythihaista,
hihatonta ja pellavaista. Menee vielä pitkään, ennen kuin täällä aletaan etsiä
sukkahousuja ja villatakkeja.
Tänään on jokin paikallinen juhlapäivä, jonka takia kaikki
kaupat ovat kiinni, paitsi aamulla yksi leipäkauppa, jonka avulla pääsimme
tuoreen leivän makuun, ja äsken mainittu aasialaiskauppa, josta kävin
hankkimassa lounas- ja päivällistarvikkeita. Matkalla mongersin turisteille
ranskaa. Olivat autolla etsimässä kauppoja, erityisesti vaatekauppoja,
varsinkin Zaraa. Huitelin kädellä oikeaa suuntaa, tuonne vaan suoraan
eteenpäin, mutta varoittelin juhlapäivän takia suljetuista kaupoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti