Tarragona: roomalaisen maakunnan pääkaupunki

Palailimme viikonloppuna kumpikin tihkusateisista, koleista työmatkakohteistamme, minä Brysselistä, puoliso Lillestä.  Sunnuntaina myös Barcelona oli harmaa ja sateinen. Mutta mepä menimmekin retkelle Tarragonaan. Jo matkalla auringonpaiste voitti.

Idyllinen pikku Tarragona (wikipedia tiesi, että vuonna 2005 siellä oli runsaat 128 tuhatta asukasta, tai kolminkertainen määrä, jos esikaupungit lasketaan mukaan) oli Rooman vallan aikana laajan maakunnan, Hispania Tarraconensis, mahtava pääkaupunki. Tuolloin Barcelona oli siihen verrattuna pikkukylä. Roomalaisaika näkyy kaupungissa ilman museovierailuitakin. Rannassa on amfiteatteria iso pala jäljellä (kuva). Ylempänä kaupungissa on muurinpätkää ja palatsinpalasta.

Kaupunki on myös keskiaikainen. Kapeat kujat ja viihtyisät aukiot ovat peräisin tuolta ajalta, samoin romaanis-goottilainen katedraali. Katedraali oli käydessämme suljettu, ja sen edestä siivottiin juhlien jälkiä ja olutkojuja (kuva).  Kaupungin toisessa kolkassa aukiolla oli pitkiä pöytiä, joiden ääressä ruokaili joukkueittain punaisiin, vihreisiin ja sinisiin paitoihin pukeutuneita seurueita (kuva). Joukkueet olivat ilmeisesti kilpailleet kastellien, ihmistornien rakentamisessa, joka on Katalonian vahvana elävä perinneurheilu. Päätösseremonioita säesti väkevä rummutus.

 

Kataloniassa pidetään mielellään esillä lippuja. Yleisin on Katalonian lippu, jossa on kapeita punaisia ja keltaisia raitoja. Kaupungeilla on myös lippunsa. Barcelonan lippua näkee vain virallisissa rakennuksissa, mutta Tarragonan kihararaitainen punakeltainen lippu oli monin paikoin esillä.  Itse asiassa oletan, että kyseessä on kaupungin lippu, vaikka on muitakin mahdollisuuksia kuten maakunta.

Virallisissa lipuissa on vain punaista ja keltaista. Kuvassa näkyvä sininen kolmio, jossa on yksi valkoinen tähti, ei viittaa Teksasiin. Sillä ilmaistaan Katalonian itsenäisyyden kannatusta.

Kotimatkaa teimme pitkän kaavan mukaan, ensin suoraan pohjoiseen Igualadaan ja sieltä kiharaista vuoristotietä eteenpäin.  Jo alhaalta paistava aurinko valaisi tieltä näkyvät metsät, pellot, hedelmäpuutarhat ja viinitarhat pakahduttavan kauniiksi. Ihan yksin emme olleet kauniissa maailmassamme, jokunen pikku pakettiauto oli myös liikkeellä.

Barcelonaan vievällä valtaväylällä taas oli puoli kaupunkia palaamassa kotiin sunnuntairetkiltään. Hissuttelimme ruuhkassa ja ihailimme synkänmustaa sadepilveä suoraan edessäpäin.