Tuotteistettua palvelua ja modernia arkkitehtuuria

Pla de Bages on viinialueena perinteinen katalonialaiseen tapaan: tuhatvuotista historiaa siteerataan täälläkin. Nimi Bages liitetään Bacchukseen. Alueen Denominación de Origen –status kuitenkin nuori, vuodelta 1995. Alue on viinintuottajana pieni 450 hehtaareineen.

Valitsimme kohteeksi Manresan kaupungin lähellä olevan Sant Fruitós de Bages –pikkukaupungin ulkolaidoilla sijaitsevan Món Sant Benet –nimisen hotellin. Hotelli kuuluu isompaan matkailu-ja kulttuurikuvioon, joka on perustettu  keskiaikaiseen luostariin.  www.monstbenet.com

Varaan mielelläni majoitukset netissä, vaikken enää pelkääkään tehdä varausta puhelimella espanjaksi. Päivämäärät, hinnat sun muut numerot tulevat varmemmin oikein, puolin ja toisin. Varaussivulla avautui mahdollisuus ostaa muutakin kuin majoitus ja aamiainen. Mahdollisia lisukkeita olivat päivällinen, vierailu läheisessä viinibodegassa, kuohuviini huoneessa, suklaata, kukkakimppu, ym. Valitsin päivällisen ja viinibodegavierailun. Luin ja tarkistin hintaa monta kertaa, koska se oli niin edullinen, ettei kaikki tämä näyttänyt mahdolliselta.

Mutkittelimme paikalle kylien, kaupunkien ja mäkisen luonnonsuojelualueen läpi, jossa vilahteli patikoitsijoita. Lounaaksi otimme patongin pätkät Terrassan kaupungin keskustassa. Terrassa lienee Barcelonan työssäkäyntialueen laidalla, päätellen siitä, että paikallisjunan päätepysäkki on siellä.

Hotelli Món osoittautui harmaasta kivestä ja lasista muotoilluksi hienoksi rakennukseksi, josta avautui puoliavoin sisäpiha terasseineen ja näkymä luostarille. Huoneenkin suunnittelussa oli tyylikkäitä ja käteviä ratkaisuja. Parvekkeelta oli näkymä samaiselle luostarille. (kuvia)

Lähdimme patikoimaan luostarin ohi, Llobregat-joen varrelle. (kuva) 

Päivällinen osoittautui herkulliseksi ja kauniisti asetelluksi – ja parhaiden katalonialaisperinteiden mukaan yllättävän raskaaksi. Paikallinen viinipullo kuului edulliseen pakettihintaan! (Maksoimme ylimääräistä vain patikoinnin jälkeisistä oluista ja loppuillan riehakkaista yrttiteekupillisista.) Ruoista pitää mainita alkupalaksi valitsemani teos, jossa tuhatlehtilevyn päällä oli hanhenmaksaa, paikallista makkaraa ja viikunoita. Ihanaa.

Sulattelukävelyä täydenkuun valossa vanhalle luostarille.

Luulimme, että kävelisimme pari askelta seuraavan aamun bodegavierailulle. Mutta mepä saimme katalaaninkielisen tulosteen, jossa oli ajo-ohje noin 20 minuutin automatkalle. Asia oli ihan selvä, paitsi että miten hotellilta lähtien löydetään se tie, jolta sitten poiketaan.

Lopulta emme olleet edes myöhässä. Abadal-tilalla näimme vanhan osan: tunnelmallisia kellareita, tynnyreitä, hevoskärryjä ym. Ihailimme viereistä merlot-peltoa (kuva) ja siirryimme moderniin osaan, jossa viini nykyään tehdään (kuva tankeista). Maistelimmekin valkoista, rosé-viiniä ja punaviiniä. Ostimme mm. perinnetavaraa: paikallisesta Picapoll-rypäleestä tehtyä valkoviiniä. Vielä emme ole sitä maistaneet. Tilan esitteessä olisi ollut ajo-ohje kolmella kielellä, kartta, ja GPS:n käyttäjille paikan koordinaatit, mutta hotelli ei sitten kuormittanut asiakasta näillä yhteistyökumppanin tuottamilla yksityiskohdilla. www.abadal.net

Lounaaksi taas rapea voileipä, tällä kertaa niin pienessä kylässä, että me turistit herätimme ystävällistä uteliaisuutta. Paikan nimi on Santa Maria d’Oló.

Hohdokasta majoitusta

Sana Parador tarkoittaa googlen sanakirjan mukaan majapaikkaa, hostellia. Turhaa vaatimattomuutta: espanjalainen hotelliketju Paradores de Turismo koostuu hienoista, persoonallisista hotelleista. Niitä on noin 90 eri puolilla maata, ja niiden sijainti on yleensä upea: luonnonsuojelualueen yhteydessä, mahtavan maiseman äärellä, linnoissa, palatseissa ja luostareissa. Ketjun omistaa julkisrahoitteinen yhteisö, jonka tarkoitus on edistää turismia ja historiallisten rakennusten hyötykäyttöä. www.paradores.es

Katsastimme äskettäin Vic-Saun Paradorin, joka sijaitsee keskiaikaisen Vicin kaupungin läheisyydessä, Barcelonasta runsaan tunnin ajomatkan päässä.  Kurkistimme hillityn tyylikkäisiin huoneisiin ja ravintolaan, koska olemme suunnittelemassa isomman porukan matkaa sinne, ja nautimme terassilla hyvät patongit lounaaksi. Maisemat ovat järkyttävän hienot. Jyrkkä rinne hotellin edessä vie pienelle vuoristojärvelle (kuva).

Lähistöllä on myös suosittuja patikointipolkuja, senderos.

Viiniretki: Conca de Barberà

Viime viikonlopun matkamme oli oikein mallisuoritus: kaunis ilma, hurmaavia pikku teitä, paikallisväriä, merkittäviä nähtävyyksiä, patikointia, suloinen hotelli sekä kelpo illallinen ja hyvä viini.

Pysyttelimme edelleen Kataloniassa. Viikonlopun aikana ei oikein kunnolla ehdi pidemmälle. Conca de Barberà sijaitsee Barcelonasta länteen. Isoimmilla teillä matkaan ei menisi yli kahta tuntia. Viininviljelyn alueella aloittivat jo muinaiset roomalaiset. Saraseenien aikaan (kuten opaskirjani asian ilmaisee) viininviljely hävisi alueelta Koraanin kieltämänä. Keskiajalla temppeliherrat ja luostarit olivat keskeisiä viinintuotannon ja muunkin maatalouden kehittämisessä. Viiniä ja väkeviä vietiin 1700-luvun lopulla Euroopan pohjoisosiin ja Amerikkaan.

Filoxera-otukset söivät suihinsa viinit 1800-luvun lopulla täällä kuten muuallakin Espanjassa. Ja kuten Kataloniassa muuallakin, uusi nousu perustui osuuskuntien toimintaan. Tämä alue on erityisen kuuluisa 1900-luvun alun ”viinikatedraaleistaan”, kirkkomaisista rakennuksista, joissa viiniä tuotetaan, säilytetään ja myydään. Kuuluisat arkkitehdit Pere Domènech ja Cèsar Martinell ovat suunnitelleet puolisen tusinaa näitä rakennuksia tälle alueelle.

Pysähdyimme Rocafort de Queraltin osuuskunnan eteen jarrut kirskuen. Netissä ilmoitettu aukioloaika oli päättymässä. Nousimme ihmettelemään. Rakennuksen ympärillä kasvoi rikkaruohoa, ikkunoita oli rikki (kuva), mutta toimintaan viittasi rakennuksen edessä odotteleva kuorma-auto. Ovessa olikin nuhruinen lappu, josta ilmeni, että aukioloaika oli vasta alkamassa.  Ehdimme siis syömään herkulliset voileivät vastapäiseen ravintolaan (kuva).

Oven tuli avaamaan ystävällinen nainen, joka ensin otti vastaan kuorma-auton, joka ajoi talon toiselle puolelle tyhjentämään rypälelastiaan. Vielä hänen piti hoidella avolavatraktorikin (kuva), ja sitten pääsimme sisälle kurkistamaan (kuva).

Kysyimme, mikä heidän viineistään olisi parasta. Tulimme ostaneeksi 3 litran laatikon hintaan 4,90. (Myöhemmin ilmeni, että voimme valmistaa useita annoksia kukkoa viinissä, koska ihan lasista juomalla tuo laatikko ei vajene.)

Tunti eteenpäin hienoja pikkuteitä, ja päädyimme pieneen kylään, Les Masies, Pobletin vieressä. Hotellimme nimi oli Masia del Cadet. Kodikas paikka upean maiseman reunalla.

Espanjassa on todella paljon vaellus- ja patikointipolkuja, senderos. Olin hankkinut kartan hotellin vieressä oleville poluille, joilla kiivettiin La Pena –nimisen vuoren rinteitä. Ylhäältä aukeni avaraa maisemaa (kuva).

Illalliseksi söimme paikallisia erikoisuuksia kuten etanoita ja pääruoaksi mustekalaa ja lihapullia.  Viinimme oli Intramurs, Monestir de Poblet, 2012. Hyvin sopi ruokiin ja maistui. Tietty terävyyttä.

Olimme valmistautuneet matkaan viinikirjan avulla, joka ei esitellyt seudun suurinta, Unescon maailmanperintötason nähtävyyttä, juuri viinipullon etiketissäkin mainittua Monestir de Pobletia, vaikka luostarit olikin mainittu keskiajan talouden kehitysvoimana. Se piti kuitenkin nähdä. Kaunis sisäpiha ja pylväskäytävät, valtava kokonaisuus, jonka takia kannattaisi tehdä matka (kuva).

Kotiinpäin ajelimme useiden pikkukaupunkien ja kylien kautta. L’Espluga de Francolíssa on hieno osuuskuntarakennus (kuva).  Barberà de la Concassa on temppeliherrojen linna, ja sen ympärillä tunnelmallisia katuja (kuva).

Paikallisverkostot ja coworking-tilat

Kuulun joihinkin työsuuntautuneisiin verkostoihin, useasti mainitsemani Barcelona Women’s Networkin lisäksi. Kaksi merkittävää verkostoa on kesällä yhdistänyt voimansa: BcnIn, bcnin.com ja Swapsee, www.swapsee.com. BcnIn on aikaisemmin järjestänyt tilaisuuksia ja tiedottanut laajasti jäsenistöään kiinnostavista muistakin tapahtumista. Sitä kautta löysin aikanaan myös Barcelona Activan, joka on julkinen yritysten perustamista ja kehittämistä tukeva organisaatio.

Swapseella on markkinapaikka, jossa voi ilmoitella tarjoamistaan ja tarvitsemistaan ammatillisista palveluista. Kirjo on kaiken mahdollisen kattava. Palveluja voidaan ostaa ja myydä, mutta myös vaihtaa ilman rahaa. Olin viime viikolla näiden kahden verkoston ensimmäisessä yhteisessä tilaisuudessa, aamiaisella.

Puuhamies Jan-Willem Bode, joka äskettäin kehitti crowdfunding-toimintaa, esitteli maailman menossa havaitsemiaan trendejä. Ensinnäkin, kaiken virtuaalisen verkottumisen jälkeen kaivataankin nyt paikallisia verkostoja, joissa oikeasti tavataan porukkaan kuuluvia ihmisiä. Tutustuminen ja luottamuksen kehittyminen on eri tasoa kuin LinkedInissä tai Facebookissa. Toiseksi, luottamus pankkeihin ja myös mahdollisuudet saada rahoitusta pankeilta ovat heikentyneet. Niinpä yrittäjät hakevat muita mahdollisuuksia rahoittaa toimintaansa tai vältellä kuluja, esimerkkeinä crowdfunding ja palvelusten vaihto.

Kolmanneksi, vapaamuotoiset ja epäsäännölliset työntekotavat yleistyvät, joillakin omasta tahdosta ja joillakin pakosta. Ja lopulta, jakaminen yleistyy: esimerkiksi asunnon lainaaminen, monenlaisten tavaroiden jakaminen, ja yhteiset työtilat.

Coworking space on Barcelonassa kova juttu. Olikohan sellaisia tiloja täällä jo parisataa? Helsingissä tiedän HUB Helsingin ja Think Companyn. HUBeja on maailmalla paljon. Marraskuussa täällä on kansainvälinen konferenssi aiheesta Coworking, coworkingeurope.net.

Ideahan on, että erisuuruisia jäsenmaksuja vastaan saa erimääräisiä oikeuksia tilojen käyttöön. Kaupan päälle tulee mukavaa seuraa, ja hyvällä tuurilla liiketoimintaan liittyvää yhteistyötäkin. Markkinointikuvissa on nuoria ihmisiä, rosoisia tiiliseiniä, läppäreitä ja kahvimukeja.

Verkostoaamiaisella juttelin nuoren, korkeakorkoisen, pankkijellonan näköisen naisen kanssa. Hänen liikeideansa on esimerkki siitä, miten isokin ongelma voi olla iso mahdollisuus. Hänen yritys- ja asiantuntijaverkostonsa auttaa taloudellisiin vaikeuksiin joutuneita ihmisiä. Ensin pysäytetään asiakkaan mahdollinen häätö asunnosta. Sitten mietitään veloille realistista maksuaikataulua. Yritys kerää tapauksia nipun ja käy Madridissa pankin pääkonttorissa suuren päällikön luona hankkimassa asiakkaiden lainoille uudet ehdot. Kaikki voittavat. Tekemistä riittää, tämä markkina on täällä hyvin suuri.