Viiniretki: Conca de Barberà

Viime viikonlopun matkamme oli oikein mallisuoritus: kaunis ilma, hurmaavia pikku teitä, paikallisväriä, merkittäviä nähtävyyksiä, patikointia, suloinen hotelli sekä kelpo illallinen ja hyvä viini.

Pysyttelimme edelleen Kataloniassa. Viikonlopun aikana ei oikein kunnolla ehdi pidemmälle. Conca de Barberà sijaitsee Barcelonasta länteen. Isoimmilla teillä matkaan ei menisi yli kahta tuntia. Viininviljelyn alueella aloittivat jo muinaiset roomalaiset. Saraseenien aikaan (kuten opaskirjani asian ilmaisee) viininviljely hävisi alueelta Koraanin kieltämänä. Keskiajalla temppeliherrat ja luostarit olivat keskeisiä viinintuotannon ja muunkin maatalouden kehittämisessä. Viiniä ja väkeviä vietiin 1700-luvun lopulla Euroopan pohjoisosiin ja Amerikkaan.

Filoxera-otukset söivät suihinsa viinit 1800-luvun lopulla täällä kuten muuallakin Espanjassa. Ja kuten Kataloniassa muuallakin, uusi nousu perustui osuuskuntien toimintaan. Tämä alue on erityisen kuuluisa 1900-luvun alun ”viinikatedraaleistaan”, kirkkomaisista rakennuksista, joissa viiniä tuotetaan, säilytetään ja myydään. Kuuluisat arkkitehdit Pere Domènech ja Cèsar Martinell ovat suunnitelleet puolisen tusinaa näitä rakennuksia tälle alueelle.

Pysähdyimme Rocafort de Queraltin osuuskunnan eteen jarrut kirskuen. Netissä ilmoitettu aukioloaika oli päättymässä. Nousimme ihmettelemään. Rakennuksen ympärillä kasvoi rikkaruohoa, ikkunoita oli rikki (kuva), mutta toimintaan viittasi rakennuksen edessä odotteleva kuorma-auto. Ovessa olikin nuhruinen lappu, josta ilmeni, että aukioloaika oli vasta alkamassa.  Ehdimme siis syömään herkulliset voileivät vastapäiseen ravintolaan (kuva).

Oven tuli avaamaan ystävällinen nainen, joka ensin otti vastaan kuorma-auton, joka ajoi talon toiselle puolelle tyhjentämään rypälelastiaan. Vielä hänen piti hoidella avolavatraktorikin (kuva), ja sitten pääsimme sisälle kurkistamaan (kuva).

Kysyimme, mikä heidän viineistään olisi parasta. Tulimme ostaneeksi 3 litran laatikon hintaan 4,90. (Myöhemmin ilmeni, että voimme valmistaa useita annoksia kukkoa viinissä, koska ihan lasista juomalla tuo laatikko ei vajene.)

Tunti eteenpäin hienoja pikkuteitä, ja päädyimme pieneen kylään, Les Masies, Pobletin vieressä. Hotellimme nimi oli Masia del Cadet. Kodikas paikka upean maiseman reunalla.

Espanjassa on todella paljon vaellus- ja patikointipolkuja, senderos. Olin hankkinut kartan hotellin vieressä oleville poluille, joilla kiivettiin La Pena –nimisen vuoren rinteitä. Ylhäältä aukeni avaraa maisemaa (kuva).

Illalliseksi söimme paikallisia erikoisuuksia kuten etanoita ja pääruoaksi mustekalaa ja lihapullia.  Viinimme oli Intramurs, Monestir de Poblet, 2012. Hyvin sopi ruokiin ja maistui. Tietty terävyyttä.

Olimme valmistautuneet matkaan viinikirjan avulla, joka ei esitellyt seudun suurinta, Unescon maailmanperintötason nähtävyyttä, juuri viinipullon etiketissäkin mainittua Monestir de Pobletia, vaikka luostarit olikin mainittu keskiajan talouden kehitysvoimana. Se piti kuitenkin nähdä. Kaunis sisäpiha ja pylväskäytävät, valtava kokonaisuus, jonka takia kannattaisi tehdä matka (kuva).

Kotiinpäin ajelimme useiden pikkukaupunkien ja kylien kautta. L’Espluga de Francolíssa on hieno osuuskuntarakennus (kuva).  Barberà de la Concassa on temppeliherrojen linna, ja sen ympärillä tunnelmallisia katuja (kuva).