Joulukuun iloisia kiireitä

Taas on aika saada kaikki valmiiksi ennen joulua.  Olen puurtanut yhden projektin päätökseen ja viritellyt työverkkoja, ja mi marido tietenkin potee lukukauden lopun hoppuja. Sosiaaliset kalenteritkin kuluvat käsissä: ehdimmekö vielä tavata ennen kuin lähdemme/lähdette/muutatte kokonaan muualle?

Näissä merkeissä vietimme äskettäin mukavan illan amerikkalaisen pariskunnan kanssa italialaisessa ravintolassa.  (Erinomaista risottoa. Buoni Amici Casanova-kadulla.) Pääasiallinen aiheemme oli purjehdus. Ystävämme Mary ja Dan olivat kesällä vuokranneet veneen Kroatiassa ja raportoivat matkaansa. Lisäksi Dan oli tehnyt pikavisiitin Mallorcalle tuttavan veneessä. Meillä taas oli mukana muutama kuva suomalaisesta kesäpurjehduksesta. Meri kimmeltää auringossa, ystävien vene poseeraa tyylikkäästi sivutuulessa, naamat hymyilevät, mutta vaatetus herättää epäuskoista hilpeyttä. Topakat punaiset purjehdusasumme ovat kovin erilaisia kuin mihin ystävämme ovat tottuneet. Voiko noin kylmässä ollenkaan purjehtia?

No sovimme, että voi, mutta myönsimme, että lämppäri on veneessä yhtä tärkeä kuin Barcelonan talvessa. Täällä on kaunista ja aurinkoista, mutta päivät lyhenevät ja on aika koleaa, tänäänkin vain 13 astetta korkeimmillaan. Telkkarissa näkyi jo lumisia hiihtokeskuksia, jotka valmistautuivat pitkän viikonlopun turistiryntäykseen. Espanjassa 6.12. on perustuslain päivä, joten me voimme tottuneesti viettää pitkää viikonloppua paikallisten mukana.

Veneilytunnelmat tunkevat mieleen myös arkisemmin.  Lähtiessämme koti suljetaan ja sähköt laitetaan pois päältä.  Tähän suhtautuminen muistuttaa purjehdusretken viimeistä viikkoa. Yritän hankkia vain täsmämäärät jääkaappitavaroita loppuajaksi. Toisaalta pesuaineita ja sen sellaista on hyvä jättää. Luettuja lehtiä karsitaan ja muitakin roskia lajitellaan innokkaasti säiliöihin. Vaatteita valitaan otettavaksi ja jätettäväksi. Pientä haikeutta tunnetaan kauden päättyessä.