Baskin kieli eli euskara ja Aleksis Kivi

Sain vuosi sitten lahjaksi ison kassillisen espanjankielistä kaunokirjallisuutta. Olen edennyt aika hienosti, vaikka vielä on lukemattomiakin kirjoja hyllyssä odottamassa. Suuri suosikkini on baskikirjailija Bernando Atxaga, jonka kuuluisan teoksen Obabakoak luin espanjaksi.

Kirja koostuu tarinoista, jotka jotenkin liittyvät Obaba-nimiseen kylään ja joskus toisiinsa. Kaikki tarinat ovat mukaansatempaavia, jännittäviä ja yllättäviä. Tilanne ja henkilöt ovat jotenkin outoja tai äärimmäisiä, mutta kuitenkin kovin uskottavia. Palkitsevinta on se, että huikaisevan tarkka ja sävykäs ilmaisu on saatu aikaan selkeillä lauseilla, joita tällainen harjoittelijakin ymmärtää, kunhan silloin tällöin tarkistaa jonkin sanan käännöksen. Lukija tuntee itsensä sivu sivulta fiksummaksi.

Kirja on vuodelta 1988, ja kirjailija aloitti uransa 1970-luvulla. Tuolloin baskinkielistä kaunokirjallisuutta ei vielä ollut ylen määrin. Kielikään ei aina tuntunut riittävästi taipuvan kirjallisen ilmaisun tarpeisiin, kertoo kirjailija kirjan lopussa omaelämäkerrallisessa kappaleessa. Kirjan yksi tarina sisältää hyvin harkittuja ohjeita onnistuneelle plagioinnille, jotta voitaisiin nopeasti tuottaa paljon kirjoja tällä kielellä. Tarina on mainio, ja ohjeet vaikuttavat käyttökelpoisilta.

Äskettäin, Obabakoakin vielä oleillessa yöpöydälläni, näin kirjakaupan uutuushyllyssä teoksen Los siete hermanos eli Seitsemän veljestä. Aleksis Kiven aikaan suomen kieli oli ollut kirjallisenakin olemassa jo muutaman sata vuotta, mutta kaunokirjallisuutta ei suomeksi liiemmin ollut. Niinpä Kivi ja eräät aikalaiset ryhtyivät toimeen: tehdään suomenkielinen kaunokirjallisuus. Niinhän se käy.