Mieheni
pikkuserkku tuli syyslomallaan lokakuussa kylään meille Barcelonaan. Hän
nauttii vuoristomaisemista ja oli jo valmiiksi suunnitellut hienon
viikonloppukierroksen, varannut kahdesta hotellista huoneet ja vuokrannut
auton.
Pääsimme perjantaina ajoissa liikkeelle Lleidan suuntaan. Balaguerin
nätissä rinnekaupungissa ylitimme Segre-joen,
joka oli matkallamme pitkään läsnä. Balagueriin pitää palata sopivan
viikonlopun tullessa. Viimeksi kun yritimme, ei ollut enää sijaa majatalossa ja
päädyimme ihan muille seuduille, mikä oli sekin hienoa.
Àgerin
pikkukaupungin ulkopuolella on ensimmäinen majapaikkamme, Cal Maciarol. Paikan nettisivut olivat oikein houkuttelevat, mutta
ensivaikutelma oli paremminkin varaston takapihan tyylinen.
Sisälle hotelliin – näytti hiljaiselta ja autiolta. Respaan
tuli naishenkilö, jota jossain vaiheessa auttoi mieshenkilö. Asioiden hoitelun
ja keskustelun vauhti ei olisi huimannut hämäläistäkään. Asialliset huoneet
löytyivät vinttikerroksesta.
Kävelimme tarkistamaan paikallisen nähtävyyden, Parc Astronomicin, ja päätimme palata
sinne myöhemmin illalla. Saisimme espanjankielisen selostuksen. (kuva tieltä) Autolla
käväisimme ylämäessä ja komeiden maisemien lisäksi näimme rinteen, josta
ottivat vauhtia riippuliitäjät, joita vilisi taivaalla.
Söimme jo aikaisin, klo 20, jotta ehdimme tähtiä katsomaan
klo 22 näytökseen. Tuhti ruoka oli kelvollista ja paikka alkoi täyttyä ja meno
vilkastua. Respan rouva kävi sanomassa, että observatoriosta oli soitettu, että
klo 22 kierros onkin vain katalaaniksi, mikä pitäisi saattaa tiedoksi sille ulkomaalaiselle seurueelle, joka varmaan majailee hotellissa.
Menimme kuitenkin ja palelimme ulkosalla vierasta kieltä
kuuntelemassa. Sää suosi tähtien katselua. Vilkaisu oikeaan toimivaan
tutkimusobservatorioon oli kiintoisa. Siellä oli meneillään tietyn kuolemaa
tekevän tähden seuranta. Sisällä planetaariossa väsähdimme mukaviin nojatuoleihin,
ja lopulta vaikutuimme oikeasta tähtitaivaasta, kun katto avattiin.
Aamiaisaikaan hotellia ei olisi tunnistanut hitaaksi eikä
hiljaiseksi. Paikka vilisi metsästäjiä, joiden peräkärryissä oli koiria mukana.
Villisikaa piti oleman vuorilla saatavana.
Ajomatka eteni Segre-jokea seuraillen. Joessa on isohkoja
altaita, jotka poseerasivat peilityyninä (kuvia). Nähtiin kotkia. Kiivettiin yhä ylöspäin. Lounas Vielhan
kaupungissa. Hiihtoturismia odottavat kerrostalot pitivät vielä ikkunaluukut
kiinni.
Matka jatkui edelleen ylöspäin: korkein paikka päivän aikana
oli 2072 metriä merenpinnasta. Näkymät olivat erittäin huikeita.
Väsymätön kuskimme ajoi tuona päivänä yli 8 tuntia
loputtoman kiharia pikku teitä vuorten rinteissä. Hänen ajokortissaan on kaikki
kirjaimet, takana kaikkiin liittyvää niihin kokemusta, ja hänen vauhdikas
luontonsa jotenkin rauhoittuu ratin takana. Saimme siis äärimmäisen luotettavaa
ja mukavaa kyytiä.
Kotkien lisäksi näimme päivän aikana lehmiä ja hevosia
niityillä, laumoittain. Myös lampaita, ja yksittäinen kauris, todettiin tien
vieressä. Kapealla, jyrkällä vuoristotiellä pääsimme myös väistelemään kahden
paimenen ohjamaa hevoslaumaa, jotka palailivat syömähommista yläniityiltä.
Illan kohde oli Aero
Hotel Cerdanya Ca L’Eudald, paikkakunta Alp,
Pyreneiden vuoriston Cerdanya-alueella. Kodikkaassa perhehotellissa
muistettiin pikkuserkku-kuskimme hänen viime vuoden vierailultaan – kunhan väki
ensin syventyi Real Madrid – Barca -peliin, jonka Barca hävisi surkeasti. Pitää vielä mainita tästä
vuoristoturismista, että huikeiden maisemien lisäksi plussana on ainakin näin
sesongin ulkopuolella hotellien ja ravintoloiden naurettavan edulliset hinnat.
Laaksossa sijaitsevan Alpin korkeus merenpinnasta on 1150 m.
(kuva) Kotimatkalla vielä käväistiin viehättävässä
aivan Ranskan rajalla, ja herkuteltiin rinnetiellä ja maisemilla. Ylhäällä
ei-missään, paikka taisi olla nimeltään Toses, on yksinään valtava rakennus,
joka osoittautui spa-hotelliksi.
Puigcerdassa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti