sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Rioja tinto, ja vähän blancoakin


Olimme kauan suunnitelleet, että menemme Riojan viinialueelle, kunhan meillä on tarpeeksi aikaa. Sitten menimme kuitenkin, pyhäinpäivän viikonloppuna.  Saimme matkaseuraksi mieheni kollegan, joka on alueelta kotoisin. Hänen mukanaan tuli iloinen seurue ystäviä.

Logroño on parinsadan tuhannen asukkaan kaupunki, Riojan alueen keskus, pyhiinvaellusreitin etappi. Vanha keskusta on kaunis. Ravintoloita ja tapasbaareja riittää loputtomasti. Melusimme perjantain illallisen mukavassa pikkuruisessa ravintolassa, El Rincon de Albertossa. Katalonian kuuluisa korvikeäänestys oli tuolloin vasta edessä, joten aihetta sivuttiin. Enemmän kuitenkin pohdittiin sienestystä ja eri sienten ansioita. Espanjassa sienestetään innokkaasti, ja siihen pitää olla sienestyskortti, joka maksaa jokusen kympin.

Aurinkoisen lauantain ensimmäinen kohde oli Brionesin kylän vieressä Vivancon bodega ja viinimuseo. Kävimme kierroksen (kuva) ja maistelun, mutta lintsasimme museon. Brionesin kylä oli 60-luvulla köyhyyttään säästynyt vanhojen rakennusten purkamiselta, ja sielläpä oli soma kuljeskella (kuvia).

Paikallisoppaamme taisi seuraavaa etappia tavoitellessamme hiukan eksyä, mikä oli erinomaista, koska päädyimme pienoiselle kevyesti kurvikkaalle tielle viinitarhojen sekaan. Kaunista syksyn valoa, ruskan värejä! Ketään muita ei ollut tiellä liikkeellä.

Elciegon kylän liepeillä on kuuluisa Marques de Riscalin Ciudad del Vino, viinikaupunki. Hotelli- ja ravintolarakennus on Frank Gehryn suunnittelema. Sitä koristaa eriväristen metallisuikaleiden vapaamuotoinen rusetti (kuvia). Rakennus kehystää upeasti näkymän vanhaan kaupunkiin. Reissun gastronominen kohokohta oli lounas ravintolassa, jolla on Michelin-tähti.
 
Alkunaposteltavaksi tarjoilija toi harmaanruskeita risuja harmaissa savikulhoissa, joista nousi usvaa, kuten aamuisella viinitarhalla. Risujen piti oleman viiniköynnösten karsittuja oksia. Kyseessä oli keksitikut, joiden tumma väri tuli mustekalan musteesta. Ateria oli ihana, ja ruokalista kuin satukirjasta.

Selvyyden vuoksi pitää todeta, että nauttimamme valkoviini oli läheiseltä Ruedan alueelta. Rioja on pääsääntöisesti punaviinin tuottaja.
 
Kiertokäynti toi lisää viinisivistystä, vaikka jo aamun jälkeen olimme melko oppineita. Vanhatkin rakennukset oli uudistettu siistiksi ja sileäksi, ja koko tienoo oli niin hoidettu, että tuli mieleen Disneyland eikä oikea toimiva viinitila.

Lounaan jälkeen luulimme, että ruokaa ei enää samana päivänä tarvittaisi. Mutta niinpä vaan Logroñossa päädyimme vanhan kaupungin kujille yöpalalle. Kadulle ei mahtunut kävelemään – joka paikka oli täynnä ihmisiä laseineen ja pikku lautasineen!

Sunnuntaina jo satoi. Muu seurue oli muuttanut suunnitelmaa ja lähtenyt sieniretkelle vuoristoon jo varhain aamulla. Olimme neljästään paikallisoppaamme ja hänen poikaystävänsä kanssa. Laguardian kaupungin vieressä on Bodegas Ysios arkkitehti Calatravan suunnittelemassa rakennuksessa, jonka muodossa voi nähdä vuorten siluettia, aaltoja ja laivan keulaa. Hieno, mutta aaltoileva katto oli remontissa vesivahinkojen takia.

Tilalla käytetään vain vanhojen (yli 30 vuotta, ja toiseen viiniin yli 80 vuotta) tempranilloköynnösten rypäleitä, jotka kerätään käsin. Tuotanto on pientä, ja tuotetaan vain reservaa. Paikka kuuluu Pernod-Ricard-konserniin, joten ilmiselviä tappioita on varaa ottaa vielä vuosikausia. Viinit olivat herkkua.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti