Vastoin tapojamme suunnittelimme kauan haaveillun Andalusian
matkan kunnolla ja ajoissa. Päivämatkat ja yöpaikat katsottiin kartasta.
Hotellit varattiin netistä. Yksi ravintolapöytäkin on jo varattu.
Espanja on pitkä ja leveä, ja Barcelona ja Andalusia
sijaitsevat sen vastakkaisissa nurkissa. Niinpä matkaa tehtiin kaksi kokonaista
päivää ja kolmannen alkua, ennen kuin tienvarressa todettiin alue saavutetuksi.
Ensimmäisenä matkapäivänä pääsimme liikkeelle vasta
pakattuamme ja huushollin suljettuamme. Kohteena oli sopivalla kohdalla
sijaitseva pieni Cariñenan kaupunki
Aragonissa (3,5 tuhatta asukasta).
Osoittautui, että kylä on samannimisen viinialueen keskus ja bodegoja on
loputtomasti.
Poistuimme moottoritieltä puolimatkassa ja katselimme
maisemia lähempää ja hitaammin. Tiet olivat poikkeuksellisen hiljaisia ja
huonokuntoisia. Maisema poikkeaa Barcelonan kaduista mahdollisimman paljon
(kuva).
Perillä löysimme edullisen pikku hotellimme, Mesón de Pacon (kuva). Siistiä ja palvelu
pelasi, omalla arkisella tavallaan. Kaupunkikävelyllä kova tuuli pieksi
hiekalla kasvoja. Palveluja ja liikkeitä oli tarjolla yllättävästi niinkin
pieneksi paikaksi, mutta mitään viinialueisiin tavallisesti liittyvää
koristeellisuutta tai viihtyisyyttä ei ollut. Viinibisnes on kuitenkin niin
vilkasta, että seutu ei ole kokenut muuttotappiota viime aikoina. Tärkein
rypäle on garnacha.
Seuraava yöpyminen osui myös viinikeskukseen. Valdepeñas on monenkirjavan Castilla –
La Manchan alueen nimekkäin D.O.-viinialue, ja sen keskuskaupunki on
samanniminen. Kaupunki on kooltaan kymmenkertainen Cariñenaan verrattuna, ja
ottaa kaiken irti viiniestetiikasta ja –tunnelmoinnista. Kävelykadut on
koristeltu sateenvarjoin (kuva). Viihtyisiä aukioita riittää. Mukavia viini- ja
tapasbaareja on runsaasti, ja iloista väkeä, usein kolme sukupolvea yhdessä,
liikkuu kaduilla ja baareissa.
Meidän baarimme oli nimeltään La Cena Oretana (tai jotain sinnepäin; laalacenaoretana.com).
Herkullista kinkkua ja juustoa, paikallisia viinejä, ja yllätystapaksina
kala-annos ja ihana kesäkurpitsakiehkura.
Kaupungista ulos ajettaessa oli taas tilaisuus ihailla
avaria maisemia (kuva). Nokka kohti Córdobaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti