Andalusia on monimuotoinen: Córdoba ja Sevilla

Flamencokirjassani ja matkaoppaassani Córdobaa kuvaillaan vakavamieliseksi, synkäksikin, ja Sevilla esitellään värikkäänä, kirkkaana ja iloisen juhlivana paikkana. Molemmat ovat kauniita: vanhan kaupungin pikku kujat ovat viehättäviä, Guadalquivir-joki virtaa mahtavana kaupunkien läpi, iso katedraali hallitsee näkymää, iloiset turistit kansoittavat tapas-baarit, ja loistavia flamencoesityksiä nautimme molemmissa (kuva). Molempien historiaan kuuluu pitkä arabiaika ja juutalaisten vainoamista ja karkottaminen. Inkvisitio on ollut läsnä.

Nyt kun olemme vierailleet molemmissa, nuo kirjojen tarjoamat nopeat yleistykset tuntuvat osuvilta. Córdoba, nyt yli kolmensadan tuhannen asukkaan kaupunki, on synkempi ja syvällisempi. Viehättävä vanha valkoiseksi maalattu juutalaiskaupunginosa Judería on täynnä baareja ja hurmaavia sisäpihoja (kuvia), kyllä, mutta myös inkvisitionäyttelyä, sefardijuutalaismuseota ja muita muistutuksia historian hirveyksistä. Sefardimuseo toisaaalta esitteli myös koruompelua ja oppineen Maimonideksen  (n. v. 1000) ajattelua terveellisestä dieetistä aina uskon ja tieteen yhteiseloon asti. Muitakin oppineita ja tutkijoita on kaupungin ja sen yliopiston pitkässä historiassa useita.

Kaupungin merkittävin nähtävyys on (no koko kaupunkihan on maailmanperintökohde) moskeija-katedraali. Moskeija on valtava, kaunis pylväsmetsä (kuva). Kristittyjen voitettua muslimit tarvittiin kunnon katedraali. Saamme olla tyytyväisiä siitä, että goottilainen katedraali, jonka taivaita tavoitteleva katto nousee moskeijan keskeltä korkealle, rakennettiin moskeijan sisälle.

Mainioissa tapasbaareissa Bodegas de Mezquita ja Pepe de la Judería löysimme kaksi uutta herkkua: salmorejo on alkupalatahna ja mazamorra on kylmä vaalea keitto.

Sevilla (yli 700.000 asukasta) oli jo ensi silmäykseltä iloinen, valoisa ja värikäs. Vanhan kaupungin talot ovat kirkkaan pastellinvärisiä ja koristeellisia (kuva). Hotellimme Casa del Maestro oli flamencokitaristisuuruuden Niño Ricardon vanha talo, koristeellinen ja persoonallinen. Respan kaveri neuvoi iloisesti ”kaiken” kaupungista. Olisi myös myynyt kohtuuhintaan hotellin edessä olevan purku- ja lastausparkkipaikan. Valitsimme kuitenkin läheisen autotallin.

Kartat ovat surkeita ja eksyimme mennen, tullen ja aikana, mikä oli pelkästään mukavaa, koska vanha kaupunki on niin viehättävä.

Katedraali on Sevillassakin ykkösnähtävyys. Sen suunnittelu alkoi lauseella: teemme niin suuren, että meitä pidetään hulluina. Tulikin kolmanneksi suurin (edellä vain Pietarin kirkko Vatikaanissa ja St Paul’s Lontoossa).  Mitään muuta hurmiota rakennus ei sitten aiheutakaan. Koristelut ovat tolkuttomia ja kaikki on suurta ja mahtavaa. Tämän katedraalin tieltä purettiin sen kohdalla aikaisemmin sijainnut moskeija. Vain moskeijoihin yleensä kuuluva esipiha, appelsiinipuutarha, jätettiin jäljelle kirkon vierelle.

Sevillan yliopisto nousee satunnaisen turistin tietoisuuteen siksi, että vanhassa hienossa tupakkatehtaassa sijaitsee nykyisin yliopisto, ja sitä on tapana käydä katsomassa. Oppineilla tai heidän opeillaan ei päätä vaivata.

Córdobassa joen vastarannalle vasta rakennetaan isompia asioita. Sevillassa on kuuluisa kaupunginosa Triana. Kävelyn päätteeksi ja kaupungin hyvästelemiseksi söimme siellä ihanan aterian aika fiinissä modernissa Abades Triana –ravintolassa laajalla terassilla aivan joen äärellä. Kaupunki näkyi hienosti joen vastarannalla.

Illan koittaessa ihmiset viihtyvät ulkona, ja jokimaisema olikin huikea. Päivisin yleensä mieluummin hakeudutaan sisätiloihin hellettä ja polttavaa aurinkoa pakoon.