Eilen kävimme nykytaidetta esittelevässä Victor Lopen galleriassa Miquel Aparicin näyttelyn
lopettajaisissa. Aparici käyttää kaikenlaisia ylijäämätavaroita ja romuja
teostensa raaka-aineina ja tavoittaa koirien ja muiden otusten olemuksen
hurmaavasti.
Näyttelyssä ollessamme alkoi kunnon rankkasade. Kahlasimme
goottilaiseen kaupunginosaan pikku lankakauppaan nimeltä Llanarium hankkimaan villapuserolankoja. Näitä kauppoja piti hiukan
etsiä. Pyörin netissä hyvän tovin. Eräästä blogista opin, että perinteisissä
käsityöliikkeissä kiukkuisen oloiset matamit odottavat, että asiakas näyttää
vitriinipöydän lasin läpi, mitä lankaa haluaa. Sitten matami etsii neulemallin,
asiakkaan mielipidettä suuremmin kyselemättä, ja opastaa alkuun. Kun asiakas on
edennyt sovittuun kohtaan neuleessa, hänen pitää mennä liikkeeseen saamaan
lisää ohjeita. Vain asiantuntijan kuuluu osata lukea neuleohjeita.
Uudemmat liikkeet antavat asiakkaan hypistellä ja olla
aktiivisempi. Niissäkin voi kokoontua seurue neulomassa ja virkkaamassa ja
neuvomassa toisiaan. Porukka on kuitenkin nuorempaa kuin perinnepuodeissa.
Llanariumissakin oli muutama virkkaaja paikalla, ja pikkulapsi pyöri
kodikkaasti mukana. Lankaa emme saaneet mukaan, koska haluamaamme väriä ei
ollut tarpeeksi jäljellä.
Sukelsimme uudelleen sateeseen ja etenimme Ramblan yli
Ravalin puolelle. Tapasimme ystäviä uudessa italialaisessa ravintolassa Terra Mia. Kiva paikka, hyvät ruoat,
mutta rupattelumme kanssa kilpaileva elävä musiikki voitti kuusi-nolla.
Kesäkuulumiset jäivät osittain kuulematta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti