Nyt olemme kolmatta kertaa vuokranneet asunnon Täältä
jostakin. Miten se sitten on
parasta tehdä? Ei aavistustakaan!
Jos on tulossa elokuun lopulla tai syyskuun alussa syksyksi
tai vuodeksi, voi aloittaa etsimisen vaikkapa toukokuussa. Tällöin välittäjät
eivät vielä kiinnostu, eikä millään sivustoilla ole mitään sopivaa tarjolla
niin kaukaiseen tulevaisuuteen. Etsimistä voi jatkaa kesä-heinäkuussa. Jotain
tulee ehkä markkinoille, mutta vuokra-aika alkaisi liian myöhään, tai sopimus
pitäisi tehdä liian pitkäksi ajaksi. Hyvät ovat liian kalliita, ja mahdolliset
kamalia.
Elokuussa onkin sitten Espanja lomalla. Välittäjät hikoilevat
viime hetken loma-asuntotilausten kanssa. Asunnot eivät ole vielä vapautuneet
syksyksi.
Lyhytaikaisia turistiasuntoja voi varata aikojen päähän, kuten
hotellihuoneitakin. Mutta sehän on eri markkina.
Ajatus on, että tullaan hotelliin asumaan ja aletaan katsella
mitä olisi tarjolla. Mutta pohjoismainen hermostomme ei kestä tällaista
epämääräisyyttä.
Miten me sitten olemme toimineet? Aina yhtä epämääräisesti, ja
lopulta aina luotettavien ihmisten, tuttavantuttujen tai ystävien avulla. Ensimmäisellä
kerralla (2011) apuna oli mieheni työn kautta mainio, pätevä relocation service,
jonka edustaja hoiti hermoilun, jahtaamisen ja patistukset puolestamme. Me
ehdimme kyllä hermoilla, kun mitään ei ensin näyttänyt löytyvän. Mutta hän sai
ihmeitä aikaan. Niinpä saavuimme lentokentältä taksilla suoraan asunnon eteen
ja kaikki sujui.
Toisella kerralla (2012) kuulimme mieheni työpaikalta juorun,
jonka mukaan Silvian isä olisi hankkinut uuden asunnon kunnostettavaksi ja
vuokrattavaksi. Tuttavuuteen liittyvä sosiaalinen pääoma mahdollisti
luottamuksen. Saimme varata asunnon jo alkukesällä ennen Suomeen paluuta, ja
sen piti olla valmiiksi kunnostettu kun tulemme takaisin elokuussa. No sehän ei
sitten ollut valmis, koska lattian laittajat eivät työskennelleet elokuussa, ja
tämä asia alkoi meitä huolestuttaa, mutta vuokraisäntä hankki meille varakämpän
pariksi viikoksi ja oli lentokentällä meitä vastassa viedäkseen meidät sinne.
Kolmannella kerralla, tänä kesänä, halusimme Sitgesiin
asumaan. Sitges on kaunis, vanha, eloisa rantakaupunki alle tunnin junamatkan
päässä Barcelonasta etelään päin.
Barcelonassa tiedämme yhden varmasti toimivan välitysfirman
(on niitä varmasti muitakin), joka vuokraa suurimman osan asunnoista ilman että
niitä pääsee näkemään, ja parin viikon varoitusajalla. Tällaisen voisi siis varata etänä
lähtöviikolla, toimittaa tarpeelliset (lukuisat!) dokumentit sähköpostilla ja
maksaa parin kuukauden vuokran etukäteen. Mutta mehän halusimme Sitgesiin.
Aloitin selvittelyn toukokuussa, jatkoin kesä-heinäkuussa.
Lopulta löytyi houkutteleva asunto, jonka ystävämme kävivät katsomassa. Se
kerkisi mennä sivu suun. Samaa asuntoa välittää yleensä useampi välittäjä, ja
nyt toisen välittäjän asiakas ehti ensin.
Ystävämme löysivät toisen mahdollisuuden. Tartuimme siihen hätäisen
innokkaasti. Hieroimme siitä
kauppaa vielä lähtöviikolla. Viimeisinä päivinä omistajakin jo innostui
tekemään konkreettisia tarjouksia, ja saimme edes sähköpostitse sovituksi
asiasta (ja rahaa lähetetyksi).
Siinä kauppoja hieroessamme saimme yhtäkkiä lukuisia
asuntoilmoituksia. Elokuun viimeisellä viikolla alkoi vihdoin olla tarjolla
asuntoja syyskuuksi! Piti oikein keskittyä olemaan lukematta niitä, kun varaus
oli jo tehty.
Asunto on parempi kuin kuvissa, ja sopii meille täydellisesti.
Vuokraemäntä on mukava. Nyt olemme jo nauttineet parit ateriat uudella
kattoterassillamme Sitgesin keskustassa. Olemme nauttineet hyvän
ravintolapäivällisen ja öisen urkukonsertin. Siis olemme kotiutuneet.
Samalla käynnistyy syyskauden ”arkinen” aherrus uusissa
maisemissa.
