Mercè ja oheisohjelmaa

Barcelonan pyhimyksen Mercèn fiestaa vietettiin torstaista sunnuntaihin. Ohjelmaa oli käsittämättömän paljon vanhassa kaupungissa, puistoissa ja tällä kertaa myös vähemmän hienoissa lähiöissä. Perinteisten ihmistornien, ja jättiläiskulkueiden lisäksi tarjolla oli tanssia, poppia, ja vaikka mitä. Pariisista vieraileva pormestari ja Barcelonan oma lupasivat juhlapuheissa kehittää kaupunkejaan sosiaalisesti.

Uuvuimme jo ohjelman tarkastelusta ja jaksoimme lopulta lähteä Ciutadellan puistoon vain ihmettelemään, ilman sen kummempia tavoitteita. Jotain street dance –sessioita taisi olla meneillään, mutta niitä oli vaikea seurata  väkijoukon takaa. Suurin osa porukasta näytti olevan samalla asialla kuin mekin, eli palloilemassa paikalla kauniista lauantaista nauttien. Lämpötilat nousevat päivällä vieläkin noin 25 asteeseen.

Sunnuntaina menimme läheiseen Castelldefelsin rantakaupunkiin ja sieltä rinteeseen luonnonpuistoon 6 kilometrin pikku vaellukselle. Valloitimme kivikossa parinsadan metrin korkuisen huipun ja olimme tyytyväisiä itseemme ja näköaloihin. Erityisen tyytyväisiä olimme wikiloc.com –sivustoon, jolta löytyy kaikenlaisia kävely- ja vaelluspolkuja kaikkialta, myös ladattavaksi gps:iin.

Kaupunki ei ole häikäisevän kaunis kuten paremmin tunnettu Sitges, mutta viihtyisä ja varmaan mukava asuinpaikka, ja lähempänä Barcelonaa. Rinteessä on hyvän näköisiä taloja, joista on mainiot näköalat merelle. Hiekkaranta on asukkaiden ja vieraiden vilkkaassa käytössä, myös viime

sunnuntaina. Monet ulkomaalaiset perheet, joilla on lapsia, ovat asettuneet tänne. Ilmeisesti varsinkin saksalaiseen kouluun on täältä hyvät yhteydet.

Jo lähes säännölliseksi tullut ukkosmyrsky ja rankkasade alkoi heti kun olimme päässeet takaisin kotiin. Vielä olisi ollut tarjolla huikea ilotulitusnäytös Mercèn päättäjäisiksi, mutta olimme niin mukavasti kotona ja Castelldefelsin rinteiden uuvuttamia, että emme viitsineet lähteä España-aukiolle, vaikka sade taisikin loppua.

Koko Barcelona juhlii syntymäpäivänäni

Perjantaina 21.9. alkoi juhlinta, joka huipentui 24.9. Aihe on La Mercè, Barcelonan alueen suojeluspyhimyksen päivä. Katalaaniksi pyhimyksen koko nimi on La Mare de Déu de la Mercè. Juhlapäivä virallistettiin 1871, joskin perinne alkoi jo 1687. Tapahtumakalenteri on joka vuosi massiivinen. Ilotulitusta oli tarjolla, kuten täällä aina kun jotain juhlitaan. Juhlamenojen oleellinen piirre on seisominen tungoksessa jollakin aukiolla odottamassa ja seuraamassa esityksiä.

Placa de Catalunyalla oli pitkä sarja konsertteja. Menimme lauantaiyönä kuuntelemaan, ja tässä tapauksessa myös katsomaan, afrikkalaista musiikkia. Tanssiryhmä ja rummut tarjosivat energisen elämyksen. Yleisökin hiukan tapaili liikehdintää.

Sagrada Familialla oli huikea valo- ja äänishow. Gaudín monimuotoiset teokset kirkon päädyssä tuntuivat elävän.

Perinteisimpiä tapahtumia ovat jättiläisten kulkueet ja ihmislinnat. Jättiläiset ovat kookkaita nukkeja, jotka vaeltavat vanhan kaupungin halki kulkueena. Linnat ovat kapeita korkeita torneja, joissa kymmenet ihmiset kiipeävät hyvässä järjestyksessä toistensa harteille vaarallisen moniksi kerroksiksi. Ylimmäksi kapuaa kypäräpäinen pikkupoika, joka vilkuttaa huipulta voitonriemuisesti. Linnan purkaminen turvallisesti on oma haasteensa. Kaupunginosien ja kylien joukkueet kilpailevat tässä lajissa, joka on Katalonian perinteinen nimikkourheilulaji.

Tämän seuraaminen edellyttää  kärsivällisyyttä ja ruuhkan sietokykyä, jota meillä ei ole riittävästi. Pitäisi sulloutua talojen rajaamalle aukiolle tuntikausiksi litistyksiin. Ei pysty.

Syntymäpäivänäni nautiskelimme Mercè-juhlakalenterin ulkopuolelta Woody Allenin uusimman To Rome with Love -elokuvan ja sen päälle päivällisen Botafumeiro-ravintolassa Graciassa, Gran de Gracia -kadulla. Ravintola on erikoistunut galicialaisiin meren herkkuihin. Ruoka, tunnelma ja palvelu olivat loistavia. Myös näihin huveihin osallistui iloista yleisöä tungokseksi asti.

Aivan kotinurkilta löysimme päiväkävelyllä hienon puiston: Jardins de Turó del Putxet. Puisto on korkealla mäellä, jolta on näköalat merelle asti. Puita, pensaita ja kukkia riittää sokkeloisten polkujen välissä. Puistoa reunustavat hiljaiset kadut, joiden varrella on korkeiden muurien ja tiheiden puutarhojen taakse piiloutuvia linnamaisia taloja, ja myös tavanomaisempia kerrostaloja.