Hyvää uutta vuotta - Prospero Año Nuevo!

Olen varustautunut tämän joulun viettoon Helsingissä lumessa kahlaten. Välipäivinä nautittiin helposti käveltävästä narskuvasta lumesta, kunnes suojasää vaati varovaista jäätassuttelua. Uuden vuoden vastaanotto sujui vesisateessa. Barcelonassa ei ole tänäkään jouluna tai vuodenvaihteena ollut lunta eikä jäätä.

Tässä kohdassa pitää todeta, että sisätiloihin keskittynyt juhlintamme koti-Suomessa on ollut mukavaa, iloista, onnellista ja makoisaa.  Barcelona on lähes unohtunut. Mutta muistellaanpa.

Uuden vuoden juhliin sonnustautuvat, perinteitä noudattavat espanjattaret pukevat hepenien alle kirkkaanpunaiset pikkuhousut. Kellon lyödessä puoltayötä juhlijat yrittävät ehtiä syödä 12 viinirypälettä. Perinteen lienee joskus aloittanut nokkela rypäleiden viljelijä ylituotannon markkinoimiseksi.

Juhlat eivät lopu uuden vuoden päästessä alkuun. Nyt valmistaudutaan itämaan tietäjien tuloon, espanjaksi Los Reyes Magos. Loppiaisen tulo näkyy katukuvassa, kun kadut ja liikkeet vilisevät isoja paketteja kantavia ihmisiä. Joululahjat nimittäin saapuvat vasta tietäjien kyydissä joko loppiaisaattoiltana tai loppiaisaamuna.

Loppiaisaattona järjestetään kaikenkokoisissa kaupungeissa näyttäviä kulkueita, joita lapsiperheet tungeksivat katsomaan. Seuraavana päivänä TV:n uutislähetykset esittelevät kulkueita ja niiden yleisöä eri puolilta Espanjaa.

Loppiaisena iltapäivän alkaessa perheet sievine juhla-asuisine lapsineen täyttävät kadut. Kaikki näyttävät olevan menossa jonnekin lounaalle, luultavasti isovanhempien tai muiden sukulaisten luo. Joku seurueesta kantaa isoa, matalaa leipomon rasiaa tai pakettia. Siinä on Roscón de Reyes, perinteinen loppiaisleivonnainen. Se on pyöreä, pullamainen rinkilä, jonka koristeena on makeita hedelmiä. Täytteenä on yleensä myös jotain ravitsevaa, kuten kreemiä tai kermaa. Leipomot varustautuvat tosissaan tähän, kuten muihinkin juhliin, joihin kaikkiin tuntuu liittyvän erityinen leivonnainen.

Kauppojen alennusmyynnit alkavat lopulta loppiaisen jälkeen, kun roskikset katujen varrella pullistelevat lelulaatikoita ja muita pakkaustarvikkeita.

Kataloniaa, kouluja ja turismia

Katalonia, jossa Barcelona sijaitsee, on yksi Espanjan autonomisista alueista. Autonomia ei täällä ainakaan vielä merkitse verotusoikeutta ja siihen perustuvaa omaa budjettia, vaan rahat tulevat keskushallinnolta. Autonomiaa eräät haluavat enemmän, jotkut vielä enemmän. Jälkimmäiset liehuttavat lippua, jossa Katalonian raitalipun juuressa on sininen kolmio, jossa valkoinen tähti. Näitä näkee parvekkeilla varsinkin juhlapäivien ja jalkapallomatsien aikaan.

Katalaaniksi Katalonia on Catalunya, espanjaksi Cataluña. Nämä äännetään samalla tavalla. Näistäkin saa tarvittaessa riitaa. Katalaani on täällä virallinen kieli. Esimerkiksi kadunnimet ovat katalaaniksi (carrer eikä calle, passeig eikä paseo, avinguda eikä avenida).  Lentokentällä kielien järjestys opasteissa on katalaani, englanti, ja viimein espanja.

Katalaanin puhujia lienee seitsemisen miljoonaa, Katalonian lisäksi Valenciassa, Baleaareilla (Mallorca ym saaria), ja eräillä alueilla Ranskassa. Ei suomalaisen kannata kielen asemaa liikaa ihmetellä, sinänsä.

Itse opiskelen täällä espanjaa ja asioin kaupoissa ja ravintoloissa espanjaksi, enemmän tai vähemmän oikein ja sujuvasti. Ehkä saan sympatiapisteitä, ehkä kieliasia ei ole yksilötasolla edes vakava. Joka tapauksessa saan aina ystävällistä palvelua espanjaksi. En vastustaisi katalaanin oppimistakaan, mutta pää ei kestä kaikkea ja tärkeysjärjestys on minulle tämä.

Autonomian halu ja katalaanin aseman vahvistaminen ovat ymmärrettäviä, kun muistelee historiaa. Alistamisen rakenteita on purettu vielä Francon ajan jälkeenkin (1975-).  Francon aika ja sitä edeltänyt sisällissota ovat täällä elävinä mielessä ja autonomiaan suhtaudutaan äärimmäisen herkästi. Aikaisempiinkin vuosisatoihin mahtuu taisteluja, tappioita ja sortotoimia. Näihin liittyy muistopäiviä ja muistomerkkejä. 

Aion kuitenkin sorkkia tätä arkaa asiaa.

Olen äskettäin tutustunut koulujärjestelmään kevyesti, hajanaisesti ja pinnallisesti. Ei ole ollut tarvetta perusteellisuuteen, koska omat lapset opiskelevat jo muualla itsekseen. Tunnen lukuisia expateja eli muualta muuttaneita, joilla on lapsia tai tuttuja lapsiperheitä. Monet ulkomaalaiset, varsinkin jos asuvat täällä vain väliaikaisesti, laittavat lapsensa kansainvälisiin kouluihin. Näissä opetuskieli on kokonaan tai suurelta osin englanti.  Espanjaa ja katalaania tulee tarjolle eri tavoin eri kouluissa. Ilmeisesti joillekin on mahdollista eristäytyä katalaanista siinä määrin, että osallistuminen paikallisiin harrastuksiin vaikeutuu, jos siis yrittää harrastella koulun ulkopuolella.

Paikalliset mutta laajempaa espanjalaista viitekehystä suosivat perheet pyrkivät laittamaan lapsensa muihin yksityiskouluihin, joissa espanjan kielellä on vahva asema. Tämä tietysti maksaa, ja monet näistä kouluista ovat uskonnollisiin yhteisöihin liittyviä.

Lukukausimaksuja tai katolisia kouluja vältteleville vanhemmille jää julkinen koululaitos. Opetus tapahtuu katalaaniksi, ja espanjaa opetetaan tunti viikossa! (Tämä on kuulopuhetta tavallisesti asiantuntevalta taholta.) Muistan lukeneeni El Pais –lehden englanninkielisestä versiosta joskus viime syksynä, miten muualta Espanjasta muuttaneet vanhemmat napisivat tästä. Kuuluisihan lasten saada oppia maansa kieltä.

No voidaan olla tiukkoja ja sanoa, että näiden lasten maa on Katalonia. Näin järjestelmä vie vähävaraisimpien perheiden lapsilta ison palan tulevaisuutta. Vaikka ei haluaisikaan koskaan muuttaa työn perässä pois koti-Kataloniasta, voivat täälläkin työmarkkinat olla rajalliset, jos espanjan kieli ei oikein suju.

Sitten turismiin, museoihin. Kielipolitiikka vaihtelee kovasti museosta toiseen. Joissain on samat tekstit ja kyltit kolmella kielellä. Toisissa taas englanti puuttuu. Voi myös olla, että yhteenvetoja saa espanjaksi, mutta varsinaiset tekstit ovat katalaaniksi. Usein audio-oppaita on tarjolla eri kielillä. Kaupungissa, jossa käy tolkuttomasti turisteja, ei luulisi museoita pidettävän lähinaapurustoa varten, joten katalaanivoittoinen, ehkä hieman espanjaa sisältävä opastus tuntuu huonosti harkitulta.

Museoiden kaupoissa on tuttuun tapaan pieni tai iso valikoima museon alan kirjallisuutta ja muutakin kiinnostavaa. Kielivalikoimaa yleensä riittää.

Koimme äskettäin kuitenkin järkytyksen. Olimme lompakko raollaan, tositarkoituksella katsomassa ostettavaa merenkulkumuseon kaupasta. Löysimmekin useita kiinnostavia kirjoja, joista olisi ollut mukava alkaa valita yhtä tai useampaa muistoksi. Mutta ei löytynyt yhtään ainoaa, jossa olisi ollut edes lopussa tekstien käännöksiä englanniksi, edes pienellä fontilla ja piilossa! Ei yhtään. Paikka vilisi kaikenkielisiä turisteja.  Useita vuosia viivästynyt museon remontti syö käsittämättömästi rahaa. Eikä silti viitsitä myydä turisteille kiiltäviä, kalliita kirjoja.

Vertailun vuoksi: Kuulin juuri, että useissa Passeig (tai Paseo) de Gracian kalliissa muotikaupoissa on venäjää taitava myyjä.