Katalonia, jossa Barcelona sijaitsee, on yksi Espanjan
autonomisista alueista. Autonomia ei täällä ainakaan vielä merkitse
verotusoikeutta ja siihen perustuvaa omaa budjettia, vaan rahat tulevat
keskushallinnolta. Autonomiaa eräät haluavat enemmän, jotkut vielä enemmän.
Jälkimmäiset liehuttavat lippua, jossa Katalonian raitalipun juuressa on
sininen kolmio, jossa valkoinen tähti. Näitä näkee parvekkeilla varsinkin
juhlapäivien ja jalkapallomatsien aikaan.
Katalaaniksi Katalonia on Catalunya, espanjaksi Cataluña.
Nämä äännetään samalla tavalla. Näistäkin saa tarvittaessa riitaa. Katalaani on
täällä virallinen kieli. Esimerkiksi kadunnimet ovat katalaaniksi (carrer eikä
calle, passeig eikä paseo, avinguda eikä avenida). Lentokentällä kielien järjestys opasteissa on katalaani,
englanti, ja viimein espanja.
Katalaanin puhujia lienee seitsemisen miljoonaa, Katalonian
lisäksi Valenciassa, Baleaareilla (Mallorca ym saaria), ja eräillä alueilla
Ranskassa. Ei suomalaisen kannata kielen asemaa liikaa ihmetellä, sinänsä.
Itse opiskelen täällä espanjaa ja asioin kaupoissa ja
ravintoloissa espanjaksi, enemmän tai vähemmän oikein ja sujuvasti. Ehkä saan
sympatiapisteitä, ehkä kieliasia ei ole yksilötasolla edes vakava. Joka
tapauksessa saan aina ystävällistä palvelua espanjaksi. En vastustaisi
katalaanin oppimistakaan, mutta pää ei kestä kaikkea ja tärkeysjärjestys on minulle
tämä.
Autonomian halu ja katalaanin aseman vahvistaminen ovat
ymmärrettäviä, kun muistelee historiaa. Alistamisen rakenteita on purettu vielä
Francon ajan jälkeenkin (1975-).
Francon aika ja sitä edeltänyt sisällissota ovat täällä elävinä mielessä
ja autonomiaan suhtaudutaan äärimmäisen herkästi. Aikaisempiinkin vuosisatoihin
mahtuu taisteluja, tappioita ja sortotoimia. Näihin liittyy muistopäiviä ja
muistomerkkejä.
Aion kuitenkin sorkkia tätä arkaa asiaa.
Olen äskettäin tutustunut koulujärjestelmään kevyesti,
hajanaisesti ja pinnallisesti. Ei ole ollut tarvetta perusteellisuuteen, koska
omat lapset opiskelevat jo muualla itsekseen. Tunnen lukuisia expateja eli
muualta muuttaneita, joilla on lapsia tai tuttuja lapsiperheitä. Monet
ulkomaalaiset, varsinkin jos asuvat täällä vain väliaikaisesti, laittavat
lapsensa kansainvälisiin kouluihin. Näissä opetuskieli on kokonaan tai suurelta
osin englanti. Espanjaa ja
katalaania tulee tarjolle eri tavoin eri kouluissa. Ilmeisesti joillekin on
mahdollista eristäytyä katalaanista siinä määrin, että osallistuminen
paikallisiin harrastuksiin vaikeutuu, jos siis yrittää harrastella koulun
ulkopuolella.
Paikalliset mutta laajempaa espanjalaista viitekehystä
suosivat perheet pyrkivät laittamaan lapsensa muihin yksityiskouluihin, joissa
espanjan kielellä on vahva asema. Tämä tietysti maksaa, ja monet näistä
kouluista ovat uskonnollisiin yhteisöihin liittyviä.
Lukukausimaksuja tai katolisia kouluja vältteleville
vanhemmille jää julkinen koululaitos. Opetus tapahtuu katalaaniksi, ja espanjaa
opetetaan tunti viikossa! (Tämä on kuulopuhetta tavallisesti asiantuntevalta
taholta.) Muistan lukeneeni El Pais –lehden englanninkielisestä versiosta
joskus viime syksynä, miten muualta Espanjasta muuttaneet vanhemmat napisivat
tästä. Kuuluisihan lasten saada oppia maansa kieltä.
No voidaan olla tiukkoja ja sanoa, että näiden lasten maa on
Katalonia. Näin järjestelmä vie vähävaraisimpien perheiden lapsilta ison palan
tulevaisuutta. Vaikka ei haluaisikaan koskaan muuttaa työn perässä pois
koti-Kataloniasta, voivat täälläkin työmarkkinat olla rajalliset, jos espanjan
kieli ei oikein suju.
Sitten turismiin, museoihin. Kielipolitiikka vaihtelee
kovasti museosta toiseen. Joissain on samat tekstit ja kyltit kolmella
kielellä. Toisissa taas englanti puuttuu. Voi myös olla, että yhteenvetoja saa
espanjaksi, mutta varsinaiset tekstit ovat katalaaniksi. Usein audio-oppaita on
tarjolla eri kielillä. Kaupungissa, jossa käy tolkuttomasti turisteja, ei
luulisi museoita pidettävän lähinaapurustoa varten, joten katalaanivoittoinen,
ehkä hieman espanjaa sisältävä opastus tuntuu huonosti harkitulta.
Museoiden kaupoissa on tuttuun tapaan pieni tai iso
valikoima museon alan kirjallisuutta ja muutakin kiinnostavaa. Kielivalikoimaa
yleensä riittää.
Koimme äskettäin kuitenkin järkytyksen. Olimme lompakko
raollaan, tositarkoituksella katsomassa ostettavaa merenkulkumuseon kaupasta.
Löysimmekin useita kiinnostavia kirjoja, joista olisi ollut mukava alkaa valita
yhtä tai useampaa muistoksi. Mutta ei löytynyt yhtään ainoaa, jossa olisi ollut
edes lopussa tekstien käännöksiä englanniksi, edes pienellä fontilla ja
piilossa! Ei yhtään. Paikka vilisi kaikenkielisiä turisteja. Useita vuosia viivästynyt museon
remontti syö käsittämättömästi rahaa. Eikä silti viitsitä myydä turisteille
kiiltäviä, kalliita kirjoja.
Vertailun vuoksi: Kuulin juuri, että useissa Passeig (tai
Paseo) de Gracian kalliissa muotikaupoissa on venäjää taitava myyjä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti