Erilainen juhannus

Juhannus on katolisessa, pyhimyksiä muistavassa Espanjassa iso juhla, Johanneshan on niitä merkittävimpiä.  Meidän suomalaisten juhannusaatto, perjantai, oli vielä aivan tavallinen kesäperjantai, lukuun ottamatta joitakin hajanaisia harjoituslaukauksia ilotulitteilla. Varsinainen juhlinta tapahtuu San Juanin päivän aattona, joka tänä vuonna osui meidän juhannuspäivällemme lauantaille.

Laiskojen aamutoimien jälkeen hakeuduimme venesatamaan Barcelonetaan. Naisverkoston kautta löytynyt uusi tuttavamme Charles – hänen vaimonsa on siis naisverkostossa – odotti veneellään. Mukana oli purjehduskaveri John. Vaimo jäi kotiin inventoimaan huushollia edessä olevaa muuttoa valmistellen.

Aurinkovoiteet päälle, hattu päähän ja liikkeelle! Barcelonaa oli mukava katsella mereltä päin. Kevyt sivuvastainen tuuli vei meitä rannikkoa pitkin ylöspäin eli Costa Bravan suuntaan. Kuulimme Barcelonassa jo yli 30 vuotta asuneelta kapteeniltamme juttuja kaupungin kasvamisesta, kaupunkikuvan kehittymisestä ja nyt tyhjillään olevista, kiinteistökuplan aikana rakennetuista superteknisistä taloista.

Purjehduskaveri John taas oli löytänyt Katalonian historiasta aikaisemmin tuntemattoman tarinan suunnitellusta ristiretkestä, jonka silloinen englantilainen paavi esti kiellollaan. Tästä hän sitten kirjoitti kirjan.

Barcelonan viehko kaupunkinäkymä ei ehtinyt haalistua, koska päiväpurjehdukselta piti palata ajoissa takaisin satamaan. Ajoitus oli hyvä: vältin juuri ja juuri lämpöhalvauksen.

Illemmalla söimme kaksistaan päivällistä italialaisessa ravintolassa kotimme lähellä. Valintaperusteena oli TV. Tässä ravintolassa se oli tyylikkäästi kätketty peilin taakse. Kuvan laatu oli loistava.  Tässäpä sisustusvinkki minimalistista eleganssia tavoitteleville! Katsoimme Espanja-Ranska- jalkapallo-ottelun, joka Espanja voitti 2-0. Semifinaaleihin siis. Ravintolan nimi on Gusto, ja ruoka oli herkullista.

Se varsinainen juhannuksen juhlinta ajoittui pimeään iltaan ja yöhön. Ilotulitusraketteja ammuttiin tuntikausien ajan rannalla, Tibidabon kukkulalla, Montjuicin suunnalla, ja jossain ihan meidän korvamme juuressa. Kurkimme kattoterassiltamme joka suuntaan. Näky oli ajoittain komea, mutta hallitsevaksi jäi maailmanlopun pauke ja tihenevä savupilvi, joka himmensi Tibidabon ääriviivan.

Nyt helteisenä sunnuntaina katuja siivottiin vedellä ja harjoilla. Yksittäisiä paukahduksia on riittänyt koko päivälle. Terassillamme pyörii tuhkahiutaleita.

Yritimme olla tomeria turisteja vielä nyt loman lähestyessä. Katalonian historian museo venesataman vieressä oli meiltä vielä kokematta. Emme kuitenkaan päässeet sinne nytkään, koska sähköt eivät toimineet. Pyhää Johannesta olemme kunnioittaneet lorvimalla perusteellisesti, mikä on helppoa tässä kuumuudessa.

Vuokramarkkinoilla Barcelonassa

Irtisanouduimme nykyisestä kattoterassistamme (johon liittyy myös pieni sisätila eli asunto) ja aloimme selvitellä muuttoaikataulua Suomeen. Tämän jälkeen ilmenikin, että palaamme syksyksi tänne. Hienoa. 

Ystävällinen ystävämme tarjoutui säilyttämään tavaroitamme eteisessään kesäloman ajan, ja hän tietää myös miehen ja pakettiauton. Nyt keräilen pahvilaatikoita, joihin tänne jäävät tavarat pakataan.

Toinen, isompi haaste on löytää kalustettu asunto, johon tavarat siirretään syyskuun alussa. Vuokra-asuntoja on tarjolla valtavat määrät, ja niitä välittäviä toimistoja on lukuisia. Sijainti on ensimmäinen hakukriteeri, sekä meillä että välittäjien sivustoilla. Olemme piirtäneet karttaan erilaisia ympyröitä, ja värittäneet näkyviin tiettyjä julkisen liikenteen asemia, jotta asuntoehdokkaan sijainnin edullisuus voidaan näppärästi todeta. On mukava todeta, että kaupunki on tullut hyvinkin tutuksi täällä ollessamme ja sunnuntaikävellessämme eri alueilla.

Esittelen tässä eri välittäjiä ja niiden profiileja samalla kun hiukan puran turhautumistani.

Idealista.com kattaa koko Espanjan ja lukuisia välitystoimistoja. Tavallaan on hyvä saada kattava kuva tarjonnasta, mutta koska toimistoilla on erilaisia toimintatapoja, näiden sivujen selaaminen on melkoista tarpomista. Hienoa on se, että omia suosikkeja voi ruksata omalle listalle tulevaa tarkastelua varten. Systeemi myös lähettää sähköpostia, kun jokin merkityistä suosikeista poistuu markkinoilta.

Shbarcelona.com sivuilla on runsas tarjonta, ja hyvät karsintakriteerit (alueet, hinnat, huonemäärät). Tarjolla on eripituisia vuokrakausia. Omia suosikkeja voi merkitä vain omiin kirjanmerkkeihin. Kirjoittelin innokkaasti muistiinpanoja kiinnostavista kohteista, ja käytyäni kaiken läpi lähetin toimistolle sähköpostia: Tätä asuntoa haluaisimme käydä katsomassa, ja mielellään näitä muitakin samalla seudulla saman tien.

Vastaus tuli joidenkin päivien ja muutamien puhelinsoittojen kuluttua. Liitteenä oli pitkä dokumentti siitä, miten tulee edetä. Asunnon varausta tehtäessä pitää olla liitteenä alkuperäinen työsopimus (Suomesta, tässä tapauksessa!), kolmen kuukauden palkkatodistukset (nekin menevät Suomeen), passi tai eräitä paikallispapereita, ja paikallisen pankkitilin numero. Tämä viimeinen olisi meille helppo asia, mutta ensikertalaiselle ehkä ei: pankit mielellään tietävät tulevan asiakkaansa paikallisen osoitteen, ennen kuin tiliä avataan.

Kaikki tämä on varmaankin normaalia varovaisuutta, ja törmäämme ehkä näihin sääntöihin muidenkin välittäjien kohdalla. Hankalammaksi osoittautui aikataulu. Tarjolla on kahden kuukauden kuluessa vapautuvia asuntoja. Toiveikas vuokralainen saa pitää asuntoa varattuna ja tyhjänä enintään 15 vrk ennen oman vuokrakautensa alkamista. (Tästä tietysti selviäisi rahalla: eihän asuntoon tarvitse muuttaa vuokrakauden alkaessa.)

Jos asuntoja ylipäätään pääsee katsomaan, katsominen ajoittuisi hetkeen noin kolme viikkoa ennen vuokrakauden alkua. Tällöin olemme Suomessa.  On siis mahdotonta tehdä varausta kauempana tulevaisuudessa olevalle ajanjaksolle. Tämä kaikki harmittaa erityisesti, koska löysin oikein houkuttelevan asunnon!

www.cometobarcelona.com on hyvä sivusto, jolla voi tehdä varauksia pitkällekin tulevaisuuteen, ja kalenterissa näkyy, onko kyseinen asunto vapaana toivottuun aikaan. Erinomaista. Säästyy paljon vaivaa. Toimisto on erikoistunut lyhytaikaisiin loma-asuntoihin, joita voi myös varata useiksi kuukausiksi. Kuukausihinnat ovat samantasoisia kuin pitkäaikaisia vuokrasuhteita tarjoavilla.

Tarjonta painottuu Barcelonetaan hiekkarantojen tuntumaan ja vanhaan kaupunkiin. Nämä alueet ovat tukalia pysyvämpää asumista ajatellen, vaikkakin loistavia lomailuun. Joukossa oli muutamia meille järkeviä ratkaisuja sekä ihanuus, johon olisimme sortuneet vastoin kaikkea järkeä (kattoterassi ja avoin merinäköala, sekä pikkuruinen sisätila), mutta erinomainen varaussysteemi paljasti niiden olevan jo varattuja.

Fotocasa.es on perussivusto, johon en ole vielä kunnolla perehtynyt, koska sieltä ei toistaiseksi löytynyt mitään houkuttelevaa. Voi olla, että siihen palataan vielä viime hetkillä, kädet näppäimillä vapisten.

Monika-rusch.com on pieni toimisto. Sitä suositteli meille ystävämme, joka oli saamaansa palveluun ja löytämäänsä kohtuuhintaiseen asuntoon hyvin tyytyväinen. Selailin vapaita asuntoja ja kirjoittelin sitten Monikalle. Vastaus tuli pian: Heidän asuntonsa eivät ole lainkaan tarjolla vuotta lyhyemmäksi ajaksi.

Monika suositteli lyhytaikaisia asuntoja tarjoavaa toimistoa Friendlyrentals.com. Asuntojen hinnat ilmoitetaan päivähintoina. Soitin ja tiedustelin kuukausihintoja. Kuulin, että järjestelmä kyllä laskee hinnat, kun siihen syöttää toivotun vuokra-ajan. Kuulin samalla, että alimmat kuukausivuokrat ylittävät reippaasti meidän budjettimme. Ystävällinen välittäjä totesikin: ”Selvästikään meidän tuotteemme ei ole teitä varten”, eli Turun murteella: ”Ei meil o mittä rouva hintaluakas.”

Aspasios.com tarjoaa lyhytaikaisia ”bisnesluokan” asuntoja kaikin varustein. Hinnat ovat yleensä tähtitieteellisiä, mutta joukossa voi olla jokin pieni kohtuuhintainenkin tapaus. Voimme joutua palaamaan näihin.

Arbarcelona.es on samantapainen bisnesluokan välittäjä. Asunnot ovat tyylikkäitä ja täysin varustettuja, ja hinnat liian korkeita. Soitin, koska tuttuni tuntee välittäjän. Hän alkoi ystävällisesti etsiä halvimpia mahdollisuuksia sopivilta seuduilta, ja lupasi tiedustella omistajilta mahdollisuuksia tinkiä hinnasta, samalla kun rohkaisi minua tarkistamaan budjettiamme ylöspäin.

Tämä jatkokertomus jatkuu…

Päättäjäistunnelmia ja kaavoihin kangistumista

Barcelonassa on kesä. Pääsimme hiekkarantaretkelle Arenys de Mariin ja oikein uimaan täkäläisen ystävän kanssa viime viikonloppuna. Rantaravintolassa herkullista kalalounasta nauttiessamme keksimme vielä yhden yhteisen huvituksen ennen kuin lähdemme täältä: Kuuluisa flamencotanssija Sara Baras esiintyy täällä, menemme esitykseen ja tietysti syömme yhdessä samana iltana.

Muutenkin monien tapaamisten ja tapahtumien teemana on ”kevään viimeinen”.  Istuimme viimeistä yhteistä kevätiltaa ja söimme päivällistä hyvin kansainvälistaustaisen pariskunnan kanssa. Rouva on kasvanut Barcelonassa, mutta se ei välttämättä oikeuta todelliseen barcelonalaisuuteen. Heillä on pieniä lapsia, joten he pohtivat kouluasioita. Päällimmäisenä ei ollut kilpailuhenkinen kunnianhimo, kuten usein amerikkalaisilla tai aasialaisilla vanhemmilla. Pikemminkin heitä huolestutti koulun yksioikoinen kuri ja järjestys, joka kyllä kasvattaa hyvin käyttäytyviä lapsia (vanhemmista nyt puhumattakaan), mutta ei mahdollista saati rohkaise minkäänlaista kyseenalaistamista tai edes eri tavalla ajattelemista. Pariskunta moitti Barcelonaa vahvasta nurkkakuntaisuudesta ja provinsiaalisuudesta.

Tähän oireyhtymään kuuluu se, että keskiluokkaiset ihmiset asuvat tietyillä alueilla, ns yläkaupungissa, Diagonalin yläpuolella, josta ei ole mitään asiaa alas. Kaupat, ravintolat, koulut, harrastukset ja ystävät ovat kaikki samalla seudulla. Näillä alueilla lapset pukeutuvat koulupukuihin: harmaita polvihousuja ja vekkihameita, sinisiä, viininpunaisia tai tummanvihreitä neuletakkeja ja polvisukkia, mustat nahkakengät. Arvaatte jo onko tukka siististi. Lapsia saattavilla äideillä on muodikkaanklasssisia, puhtoisia, sileitä, nypyttömiä, rentoja mutta tyylikkäitä asuja, ja tukka hyvin. Näille alueille asettuvat helposti myös expatit, jotka täyttävät maksukyvyn lisäksi myös näitä muita ehtoja, vaikka eivät olekaan monennen polven barcelonalaisia. Mutta he muodostavat omat yhteisönsä lasten kansainvälisten koulujen ja työpaikkojensa kautta.

Meidän kattoterassimme on Diagonalin alapuolella, koulupukuvapaalla vyöhykkeellä. Ei tämäkään sentään ole boheemia tai jännittävää, kadulla ja kuppiloissa näkee tavallista sekalaista väkeä. Ympäristön paineita ei ole. Hyvin olemme viihtyneet.

Äskeinen pariskunta kuvaili myös katalonialaisia tapoja. Tyypillisesti mikä tahansa seurue jakautuu miehiin, jotka puhuvat jalkapallosta, naisiin, jotka puhuvat naisten asioista, ja lapsiin, jotka leikkivät keskenään. He kaipasivat rajojen rikkomista tässäkin. Saman on kokenut äärimmäisempänä Belgiasta muuttanut nuori nainen, joka avioitui katalonialaisen miehen kanssa. Mies ei koskaan ottanut morsiantaan mihinkään tilaisuuksiin, joissa oli hänen ystäviään. Miehethän liikkuvat keskenään. Vanhemmillekin vaimo esiteltiin vasta vaimona.

Espanjanopettajani kuvaili Barcelonaa meille oman tarinansa kautta. Nyt 57-vuotias nainen eli lapsuutensa ja nuoruutensa suojatussa yläkaupungissa, samanlaisten perheiden samanlaisten lasten kanssa seurustellen. Diagonalin alapuolisessa maailmassa vierailtiin joskus harvoin isoäidin luona, mutta ei ilman saattajaa. Muusta maailmasta ei tiedetty eikä välitetty.

Maailmankuvaan vaikutti myös Francon ajan komento ja sensuuri, joka vei elokuvien dubbaamisenkin pelkkää kääntämistä pitemmälle: epäilyttävät asiat kuten avioliiton ulkopuoliset suhteet selitettiin parhain päin, eli elokuvan pääpari oli muka sisaruspari. Siinä sitten nuori mieli ihmetteli amerikkalaisia tapoja, kun elokuvan ”sisaruspari” hankkiutui yhdessä hotelliin…

Opettajani pääsi 15-vuotiaana matkalle Lontooseen ja se oli sitten menoa. Maailma aukesi saman tien. Barcelonan maailma aukesi vuoden 1992 olympialaisiin valmistauduttaessa. Kaupunkia rakennettiin ja kaunistettiin. Kaikki olivat vapaaehtoisina mukana eri tehtävissä, ja innostus oli valtava. Muu maailma tuli kylään. Turismi onkin siitä lähtien ollut valtavissa mitoissa.

Espanjassa ylipäätäänkin innostutaan projekteihin, mutta tasainen asioiden ylläpito ei ole niin innostavaa (ei kai se olekaan). Nyt on olympiakuume laskenut ajat sitten, eikä ole mitään uutta projektia. Madrid olympiahaaveineen on ajamassa ohi! Barcelona nuutuu. Tiukka taloustilanne ei asioita auta.

Kaikkea tätä on vaikea nähdä täältä kansainväliseltä kattoterassilta, eikä meillä ole tällaisia omia kokemuksia. Mutta muutamat epämääräisen ihmetyksen aiheet saavat selityksensä, kun kuulemme näitä vuodatuksia.

Kesäistä elämää Barcelonassa

Isompiakin teemoja voisi miettiä, mutta juuri nyt haluan kokea ja myöhemmin muistaa kotoisia, kesäisiä tunnelmia. Kun syömme päivällistä kotona, menemme parvekkeelle nauttimaan viilenevästä ja tummenevasta illasta. Viileneminen tarkoittaa sitä, että lämpötila laskee 28 asteesta alle 25:een. Tummeneva merkitsee sitä, että vielä päivällisaikaan iltayhdeksältä ei ole pimeä, mutta ilta tummenee päivällisen aikana. Ruokalistallani on ihania kasvispöperöitä, usein pähkinöillä tai manteleilla terästettynä, ja esimerkiksi äskettäin myös maukkaita chorizo-makkaroita. Jälkiruoaksi kannattaa juuri nyt ostaa ihania makeita tuoreita aprikooseja.

Lauantaina teimme touhukkaasti koko päivän retken läheiseen Roca Outlet Villageen (LaRocaVillage.com) tekemään edullisia mutta hienoja vaatelöytöjä. Sinne pääsee suoraan bussilla kaupungilta. Matka kestää noin 40 minuuttia. Hurmaannuin nettipalvelusta: bussiliput oli helppo ostaa etukäteen, ja samalla ilmeni, että valittua lähtöaikaa voi muuttaa ja bussilippuostoksen voi myös peruuttaa netissä. Tämä rohkaisee päättämään lähdöstä, eikä suosi jahkailua.

En ole ihan varma, kiinnostiko ketään lopulta, mihin lähtöön lippumme oli varattu. Saavuttuamme ajoissa pysäkille mahduimme nipin napin mukaan, takapenkille.

Rocassa on noin sata kauppaa ikään kuin kylänraitin varrella. Helppoa ja viihtyisää. Voileipiä, salaatteja, lounaita, juomia  ja kahvia on tarjolla riittävästi ja viihtyisästi pikku aukioilla ja kulmauksissa.  Liikevalikoima on lupaava: espanjalaisia, eurooppalaisia ja amerikkalaisia kuuluisia merkkejä; vaatteita, asusteita ja kodin tavaroita. Alennuksetkin ovat jonkinlaisia.

Mihinkään ostoshurmaan ei siellä kuitenkaan ole helppo päästä. Alennukset ovat melko maltillisia ja tavara suhteellisen tavanomaista, ainakin näin kypsän ja kaiken nähneen kauppojen koluajan mielestä. Saimme kuitenkin jotain aikaan rauhalliseen tapaamme, joten eivät menneet bussiliput hukkaan. Ja paikkahan piti kokea ainakin kertaalleen, ehdottomasti.

Sunnuntaina oli luvassa sadekuuroja ja maksuton konsertti Arc de Triomfin aukiolla. Tapahtuman nimi on Primavera Sound, ja siihen kuuluu viikon mittaan monenlaisia konsertteja.

Menimme heti iltakuudelta paikalle, sadetakit mukana. Ensimmäinen esiintyjä oli pirteytetty kansanmusiikkiyhtye. Yleisö, vauvasta vaariin, taputti ja hetkui hillitysti mukana. Illan edetessä väkeä tuli lisää aukion täydeltä.  Ikäjakauma oli edelleen laaja, mutta ikäpyramidin alempi keskiosa alkoi vahvistua. Musiikki oli keskinkertaista rokkihumppaa. Yleisö viihtyi kuin kokkareilla: seurueet etsivät ja löysivät toisiaan, poskisuukkoja vaihdettiin, samoin kuulumisia.

Luvattua sadetta saatiin ajoittain isoina, hitaina pisaroita, joita oli niin harvassa, että niitä ehti väistää.

Päivällisajan lähestyessä nälkä eteni ja kiinnostus tasapaksuun musiikkiin väheni. Lähdimme etsimään ravintolaa, joka oli tiedossa mutta ei vielä koettu.  Argentiinalainen 9Reinas löytyikin Valencian ja Pau Claris –kadun kulmasta. Paikka on tyylikäs, ruoka herkullista ja kaunista. Argentiinalainen pihvi ja punaviini täyttivät odotukset. Täällä jälkiruokiakin kannattaa kokeilla. Valitsin kakun, jossa täytteenä oli dulce de lecheä ja persikkaa. Aaahh! Hintakin oli hämmästyttävän kohtuullinen.

Se sade sitten yltyi oikeaksi märäksi kaatosateeksi heti, kun pääsimme istuutumaan ravintolassa.  Vaikutus oli virkistävä ja viilentävä. Palattiin vähäksi aikaa alle 25 asteen.