Erilainen juhannus

Juhannus on katolisessa, pyhimyksiä muistavassa Espanjassa iso juhla, Johanneshan on niitä merkittävimpiä.  Meidän suomalaisten juhannusaatto, perjantai, oli vielä aivan tavallinen kesäperjantai, lukuun ottamatta joitakin hajanaisia harjoituslaukauksia ilotulitteilla. Varsinainen juhlinta tapahtuu San Juanin päivän aattona, joka tänä vuonna osui meidän juhannuspäivällemme lauantaille.

Laiskojen aamutoimien jälkeen hakeuduimme venesatamaan Barcelonetaan. Naisverkoston kautta löytynyt uusi tuttavamme Charles – hänen vaimonsa on siis naisverkostossa – odotti veneellään. Mukana oli purjehduskaveri John. Vaimo jäi kotiin inventoimaan huushollia edessä olevaa muuttoa valmistellen.

Aurinkovoiteet päälle, hattu päähän ja liikkeelle! Barcelonaa oli mukava katsella mereltä päin. Kevyt sivuvastainen tuuli vei meitä rannikkoa pitkin ylöspäin eli Costa Bravan suuntaan. Kuulimme Barcelonassa jo yli 30 vuotta asuneelta kapteeniltamme juttuja kaupungin kasvamisesta, kaupunkikuvan kehittymisestä ja nyt tyhjillään olevista, kiinteistökuplan aikana rakennetuista superteknisistä taloista.

Purjehduskaveri John taas oli löytänyt Katalonian historiasta aikaisemmin tuntemattoman tarinan suunnitellusta ristiretkestä, jonka silloinen englantilainen paavi esti kiellollaan. Tästä hän sitten kirjoitti kirjan.

Barcelonan viehko kaupunkinäkymä ei ehtinyt haalistua, koska päiväpurjehdukselta piti palata ajoissa takaisin satamaan. Ajoitus oli hyvä: vältin juuri ja juuri lämpöhalvauksen.

Illemmalla söimme kaksistaan päivällistä italialaisessa ravintolassa kotimme lähellä. Valintaperusteena oli TV. Tässä ravintolassa se oli tyylikkäästi kätketty peilin taakse. Kuvan laatu oli loistava.  Tässäpä sisustusvinkki minimalistista eleganssia tavoitteleville! Katsoimme Espanja-Ranska- jalkapallo-ottelun, joka Espanja voitti 2-0. Semifinaaleihin siis. Ravintolan nimi on Gusto, ja ruoka oli herkullista.

Se varsinainen juhannuksen juhlinta ajoittui pimeään iltaan ja yöhön. Ilotulitusraketteja ammuttiin tuntikausien ajan rannalla, Tibidabon kukkulalla, Montjuicin suunnalla, ja jossain ihan meidän korvamme juuressa. Kurkimme kattoterassiltamme joka suuntaan. Näky oli ajoittain komea, mutta hallitsevaksi jäi maailmanlopun pauke ja tihenevä savupilvi, joka himmensi Tibidabon ääriviivan.

Nyt helteisenä sunnuntaina katuja siivottiin vedellä ja harjoilla. Yksittäisiä paukahduksia on riittänyt koko päivälle. Terassillamme pyörii tuhkahiutaleita.

Yritimme olla tomeria turisteja vielä nyt loman lähestyessä. Katalonian historian museo venesataman vieressä oli meiltä vielä kokematta. Emme kuitenkaan päässeet sinne nytkään, koska sähköt eivät toimineet. Pyhää Johannesta olemme kunnioittaneet lorvimalla perusteellisesti, mikä on helppoa tässä kuumuudessa.