Barcelonan katedraali, kuten muutkin kirkot Euroopassa
keskiaikana, majoitti satunnaisia kulkijoita ja vierailijoita. Lapset, koirat,
keittonuotiot ja muu hulina piti hillitä ja hallita messun ajaksi. Katedraalin
vieressä on Barcelonan ensimmäinen kodittomien yömaja. Oppaamme Susanna valotti
perinteisten nähtävyyksien arkisempia piirteitä ja kaupungin sosiaalista
historiaa. Naisverkostoni seurue käveli kierroksen vanhassa kaupungissa oppaan
kanssa. Näitä kierroksia tarjoaa Hidden
City Tours. Sen perustaja Lisa Grace aloitti yhteiskunnallisen yrityksen
elättääkseen itsensä ja tarjotakseen työtä kaupungin asunnottomille.
- ja kuuntele - lisää verkkosivuilta:
Asunnottomia on useita tuhansia, ja määrä kasvaa.
Barcelonaan on tullut väkeä työn toivossa, ja monia ei ole onnistanut.
Kaupungin ilmasto on asunnottomalle leppeämpi kuin sisämaassa, esimerkiksi
Madridissa. Kaupungissa on myös tarjolla paljon apua asunnottomille.
Esimerkiksi yömajassa voi viipyä lähes puoli vuotta, kun Madridissa kadulle
joutuu uudestaan kolmen vuorokauden kuluttua. On myös paikkoja, joissa voi
käydä suihkussa ja pestä tai vaihtaa vaatteita, vaikka yöpaikkaa ei olisikaan.
El Ravalin puolella pysähdyimme ison, uskonnollisen yhteisön
ylläpitämän soppakeittiön viereen. Se ruokkii päivittäin useita satoja ihmisiä,
ketään karsimatta. Oleskelulupia ei kysellä, juovuksissa saa olla. Vasta isompi
häiriköinti johtaa ulos heittämiseen. Ruoka on kuulemma erinomaista, vaikka se
valmistetaan enimmäkseen viimeisenä myyntipäivänä kauppojen lahjoittamista
raaka-aineista.
Oppaamme, joka on itse ollut asunnoton, ei yleensä käynyt
täällä syömässä. Syynä olivat riitaa haastavat maanmiehet. Kaupungin
virallisessa soppakeittiössä oli rauhallisempaa. Sinne kirjautuakseen piti
suoriutua muutamia viikkoja kestävästä rekisteröintiruljanssista, ja mukaan
pääsi vain laillisesti maassa asuva, ja selvin päin syömään tuleva. Ruoka ei
kuitenkaan ollut mistään kotoisin, vaikka käytössä oli tuoreita raaka-aineita.
Soppakeittiöitä on lukuisia. Oppaan mukaan Barcelonassa ei
asunnottoman tarvitse kärsiä nälkää. Ruokaa saa monta kertaa päivässä, onpa
jopa mahdollista lihoa! Me päädyimme joululounaalle yhteen pienimmistä, jonka
nimi on El Chiringuito de Dios, eli
Jumalan ruokakoju. Emme tietenkään tungeksineet sinne nälkäisten tielle, vaan
olimme tilanneet lounaan, joita tarjotaan maksaville asiakkaille kunhan
nälkäiset on ensin ruokittu. Herkkua oli siinä monenlaista, ja tunnelma lämmin.
Oppaamme ei enää ole asunnoton, vaan asuu kauniissa,
puistomaisessa pikkukaupungissa lyhyen junamatkan päässä, ja herää onnellisena
linnunlauluun aamuisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti