Joululounas Jumalan ruokakojussa

Barcelonan katedraali, kuten muutkin kirkot Euroopassa keskiaikana, majoitti satunnaisia kulkijoita ja vierailijoita. Lapset, koirat, keittonuotiot ja muu hulina piti hillitä ja hallita messun ajaksi. Katedraalin vieressä on Barcelonan ensimmäinen kodittomien yömaja. Oppaamme Susanna valotti perinteisten nähtävyyksien arkisempia piirteitä ja kaupungin sosiaalista historiaa. Naisverkostoni seurue käveli kierroksen vanhassa kaupungissa oppaan kanssa. Näitä kierroksia tarjoaa Hidden City Tours. Sen perustaja Lisa Grace aloitti yhteiskunnallisen yrityksen elättääkseen itsensä ja tarjotakseen työtä kaupungin asunnottomille.

Katso http://www.hiddencitytours.com

- ja kuuntele - lisää verkkosivuilta:

Asunnottomia on useita tuhansia, ja määrä kasvaa. Barcelonaan on tullut väkeä työn toivossa, ja monia ei ole onnistanut. Kaupungin ilmasto on asunnottomalle leppeämpi kuin sisämaassa, esimerkiksi Madridissa. Kaupungissa on myös tarjolla paljon apua asunnottomille. Esimerkiksi yömajassa voi viipyä lähes puoli vuotta, kun Madridissa kadulle joutuu uudestaan kolmen vuorokauden kuluttua. On myös paikkoja, joissa voi käydä suihkussa ja pestä tai vaihtaa vaatteita, vaikka yöpaikkaa ei olisikaan.

El Ravalin puolella pysähdyimme ison, uskonnollisen yhteisön ylläpitämän soppakeittiön viereen. Se ruokkii päivittäin useita satoja ihmisiä, ketään karsimatta. Oleskelulupia ei kysellä, juovuksissa saa olla. Vasta isompi häiriköinti johtaa ulos heittämiseen. Ruoka on kuulemma erinomaista, vaikka se valmistetaan enimmäkseen viimeisenä myyntipäivänä kauppojen lahjoittamista raaka-aineista.

Oppaamme, joka on itse ollut asunnoton, ei yleensä käynyt täällä syömässä. Syynä olivat riitaa haastavat maanmiehet. Kaupungin virallisessa soppakeittiössä oli rauhallisempaa. Sinne kirjautuakseen piti suoriutua muutamia viikkoja kestävästä rekisteröintiruljanssista, ja mukaan pääsi vain laillisesti maassa asuva, ja selvin päin syömään tuleva. Ruoka ei kuitenkaan ollut mistään kotoisin, vaikka käytössä oli tuoreita raaka-aineita.

Soppakeittiöitä on lukuisia. Oppaan mukaan Barcelonassa ei asunnottoman tarvitse kärsiä nälkää. Ruokaa saa monta kertaa päivässä, onpa jopa mahdollista lihoa! Me päädyimme joululounaalle yhteen pienimmistä, jonka nimi on El Chiringuito de Dios, eli Jumalan ruokakoju. Emme tietenkään tungeksineet sinne nälkäisten tielle, vaan olimme tilanneet lounaan, joita tarjotaan maksaville asiakkaille kunhan nälkäiset on ensin ruokittu. Herkkua oli siinä monenlaista, ja tunnelma lämmin.

http://www.elchiringuitodedios.org

Oppaamme ei enää ole asunnoton, vaan asuu kauniissa, puistomaisessa pikkukaupungissa lyhyen junamatkan päässä, ja herää onnellisena linnunlauluun aamuisin.

Köyhyyttä ja kerjäläisiä

Täkäläiset kaupungin varustamat jäteastiat ovat hienoja. Niitä on joka kadunpätkällä, niihin voi laittaa paperit ja pahvit, muovit ja pahvitölkit, lasit ja metallit, bioroskat ja lopulta muut roskat. Lähistöllä on isompi, katokseen ja häkkiin asutettu lajittelukeskus vaikeammille tapauksille. Siellä näkyy olevan myös laatikko kirjojen ottamista ja jättämistä varten.

Yksi vika näissä jätepöntöissä on: niistä on vaikea tonkia esiin tavaroita. Joka päivä, joka korttelissa näkee ihmisiä, jotka vetävät ja työntävät erilaisia improvisoituja kärryjä ja säilytyslaatikoita. He poimivat roskiksista pahvia ja paperia - ilmeisesti ulkosalla asumisessa tarvittavaksi lämpöeristeeksi - sekä vaatteita ja mitä tahansa tavaroita, joiden hyötykäyttöä ei ole helppo arvata.

Asunnottomien suosimia yöpaikkoja ovat pankkien eteiset, joissa on pankkiautomaatti. Nehän eivät ole lukossa pankin itsensä ollessa kiinni. Muutamissa puistoissa on pieniä yhdyskuntia, ja aamuisen reittimme varrella on yleensä yksi nukkuja aina samalla penkillä, sininen makuupussi vedettynä pään yli. Madridissa näimme jokusen lähes iloisen näköisen pikku yhdyskunnan katoksessa kadun varrella.

Kerjäläisiä on vakiopaikoillaan katujen kulmissa, ja maanalaisen junissa usein joku kiertää pyytämässä. Tämä kaikki särkee sydäntä. Asia vaivaa kaiken aikaa ja monella tasolla. Murehtiessa tuli mieleen kirkkohistoriallinenkin näkökulma:

Helsingissä kadulla kerjääminen on suhteellisen tuoretta tuontitavaraa. Suomalainen ei tiedä miten suhtautua. Hyvinvointivaltion ja sosiaaliturvan melko uuden taustan lisäksi meillä on näitä edeltävä luterilaisuus, joka on muovannut ajattelua monella yllättävälläkin tavalla. Muistan lukeneeni (lähdeviite ei tähän hätään löydy), että itse Luther piti tärkeänä, että apua tarvitseville ihmisille järjestetään apu yhteisesti, yhteiskunnallisesti, niin että se ei olisi yksilöiden hetkittäisen anteliaisuuden varassa. Luterilaisuudessa on tiukassa se ajatus, että kerjäläisiä ei pitäisi voida olla.

Täällä vahva ja osittain tiedostamaton tausta on katolisuuden muovaama. Tuossa lukemassani jutussa kerrottiin, että katolisessa perinteessä, jota siis Luther vastusti, oli normaalia, että jollakulla meni huonosti ja hän kerjäsi, ja toisella meni paremmin ja hän auttoi kerjäläistä. Yksilö yksilölle. Tällaisessa tilanteessa kerjäläisen duuni oli hyväksytympi kuin meillä ja toisaalta apua piti olla tarjolla, koska hyväosaiset tiesivät oman paikkansa ja tehtävänsä. Tällainen ajattelu ei tietenkään ole täälläkään nykyaikaa vaan kuuluu historiaan.

Lievempääkin köyhyyttä on ja sen pelätään laajenevan ja syvenevän. Nuorisotyöttömyys on 50% kieppeillä. Nuorilla ihmisillä ei ole mahdollisuuksia itsenäistyä. Perinteisesti täällä on asuttu vanhempien hoivissa pitempään kuin Suomessa, vaikkapa naimisiin menoon tai työuran alkamiseen saakka. Nyt tämä vaihe pitenee.

TV:ssä on ohjelmasarja, jossa esitellään takaisin vanhempien kotiin muuttavia ihmisiä. Varsinkin perheellisille tämä on tiukka paikka. Ja se koettelee myös vanhempien niukkaa taloutta. Kun ei ole työtä, rahat loppuvat, ja vuokran maksaminen tai asuntolainan lyhentäminen käy mahdottomaksi. Koska kaikilla ei ole vanhempia, joiden luokse muuttaa, tulee uusia asunnottomia, jotka etsivät pahvilaatikoita roskiksista.

Ennen vanhaan täällä ei innokkaasti muutettu pois kotiseudulta, saati ulkomaille. Espanjaan, varsinkin Madridiin sen sijaan tuli siirtolaisia esimerkiksi Latinalaisesta Amerikasta. Viime vuonna 12.000 madridilaista on muuttanut Argentiinaan. Nämä muuttajat ovat koulutettuja ihmisiä, joille tulevaisuuden näkymät ovat paremmat ulkomailla.

Yhdysvallat on myös uusi kohde uutta elämää rakentaville. Ennen muutettiin mieluummin Eurooppaan, jos piti muuttaa. Espanjanopettajani vastavalmistunut arkkitehtipoika Victor pääsi New Yorkiin arkkitehtitoimistoon harjoittelijaksi. Espanjassa ei ollut töistä toivoa. Victorin toimisto saa joka vuosi paljon hakemuksia näihin harjoittelupaikkoihin. Miesmuistiin eli noin kymmeneen vuoteen ei yhtään hakemusta tullut Espanjasta, kunnes vuonna 2011 niitä oli satoja.

Nekin koulutetut nuoret, jotka saavat töitä Espanjassa, joutuvat tyytymään pieniin palkkoihin. Alle 1000€ kuukaudessa on tavallista. 1500 euron raja on vaikea rikkoa, ja 2000 euroa on jo hyvä palkka insinöörille. Kun asuu vanhempien luona, voi näistäkin palkoista säästää oman elämän aloittamista varten.