Täkäläiset kaupungin varustamat jäteastiat ovat hienoja. Niitä on joka kadunpätkällä, niihin voi laittaa paperit ja pahvit, muovit ja pahvitölkit, lasit ja metallit, bioroskat ja lopulta muut roskat. Lähistöllä on isompi, katokseen ja häkkiin asutettu lajittelukeskus vaikeammille tapauksille. Siellä näkyy olevan myös laatikko kirjojen ottamista ja jättämistä varten.
Yksi vika näissä jätepöntöissä on: niistä on vaikea tonkia esiin tavaroita. Joka päivä, joka korttelissa näkee ihmisiä, jotka vetävät ja työntävät erilaisia improvisoituja kärryjä ja säilytyslaatikoita. He poimivat roskiksista pahvia ja paperia - ilmeisesti ulkosalla asumisessa tarvittavaksi lämpöeristeeksi - sekä vaatteita ja mitä tahansa tavaroita, joiden hyötykäyttöä ei ole helppo arvata.
Asunnottomien suosimia yöpaikkoja ovat pankkien eteiset, joissa on pankkiautomaatti. Nehän eivät ole lukossa pankin itsensä ollessa kiinni. Muutamissa puistoissa on pieniä yhdyskuntia, ja aamuisen reittimme varrella on yleensä yksi nukkuja aina samalla penkillä, sininen makuupussi vedettynä pään yli. Madridissa näimme jokusen lähes iloisen näköisen pikku yhdyskunnan katoksessa kadun varrella.
Kerjäläisiä on vakiopaikoillaan katujen kulmissa, ja maanalaisen junissa usein joku kiertää pyytämässä. Tämä kaikki särkee sydäntä. Asia vaivaa kaiken aikaa ja monella tasolla. Murehtiessa tuli mieleen kirkkohistoriallinenkin näkökulma:
Helsingissä kadulla kerjääminen on suhteellisen tuoretta tuontitavaraa. Suomalainen ei tiedä miten suhtautua. Hyvinvointivaltion ja sosiaaliturvan melko uuden taustan lisäksi meillä on näitä edeltävä luterilaisuus, joka on muovannut ajattelua monella yllättävälläkin tavalla. Muistan lukeneeni (lähdeviite ei tähän hätään löydy), että itse Luther piti tärkeänä, että apua tarvitseville ihmisille järjestetään apu yhteisesti, yhteiskunnallisesti, niin että se ei olisi yksilöiden hetkittäisen anteliaisuuden varassa. Luterilaisuudessa on tiukassa se ajatus, että kerjäläisiä ei pitäisi voida olla.
Täällä vahva ja osittain tiedostamaton tausta on katolisuuden muovaama. Tuossa lukemassani jutussa kerrottiin, että katolisessa perinteessä, jota siis Luther vastusti, oli normaalia, että jollakulla meni huonosti ja hän kerjäsi, ja toisella meni paremmin ja hän auttoi kerjäläistä. Yksilö yksilölle. Tällaisessa tilanteessa kerjäläisen duuni oli hyväksytympi kuin meillä ja toisaalta apua piti olla tarjolla, koska hyväosaiset tiesivät oman paikkansa ja tehtävänsä. Tällainen ajattelu ei tietenkään ole täälläkään nykyaikaa vaan kuuluu historiaan.
Lievempääkin köyhyyttä on ja sen pelätään laajenevan ja syvenevän. Nuorisotyöttömyys on 50% kieppeillä. Nuorilla ihmisillä ei ole mahdollisuuksia itsenäistyä. Perinteisesti täällä on asuttu vanhempien hoivissa pitempään kuin Suomessa, vaikkapa naimisiin menoon tai työuran alkamiseen saakka. Nyt tämä vaihe pitenee.
TV:ssä on ohjelmasarja, jossa esitellään takaisin vanhempien kotiin muuttavia ihmisiä. Varsinkin perheellisille tämä on tiukka paikka. Ja se koettelee myös vanhempien niukkaa taloutta. Kun ei ole työtä, rahat loppuvat, ja vuokran maksaminen tai asuntolainan lyhentäminen käy mahdottomaksi. Koska kaikilla ei ole vanhempia, joiden luokse muuttaa, tulee uusia asunnottomia, jotka etsivät pahvilaatikoita roskiksista.
Ennen vanhaan täällä ei innokkaasti muutettu pois kotiseudulta, saati ulkomaille. Espanjaan, varsinkin Madridiin sen sijaan tuli siirtolaisia esimerkiksi Latinalaisesta Amerikasta. Viime vuonna 12.000 madridilaista on muuttanut Argentiinaan. Nämä muuttajat ovat koulutettuja ihmisiä, joille tulevaisuuden näkymät ovat paremmat ulkomailla.
Yhdysvallat on myös uusi kohde uutta elämää rakentaville. Ennen muutettiin mieluummin Eurooppaan, jos piti muuttaa. Espanjanopettajani vastavalmistunut arkkitehtipoika Victor pääsi New Yorkiin arkkitehtitoimistoon harjoittelijaksi. Espanjassa ei ollut töistä toivoa. Victorin toimisto saa joka vuosi paljon hakemuksia näihin harjoittelupaikkoihin. Miesmuistiin eli noin kymmeneen vuoteen ei yhtään hakemusta tullut Espanjasta, kunnes vuonna 2011 niitä oli satoja.
Nekin koulutetut nuoret, jotka saavat töitä Espanjassa, joutuvat tyytymään pieniin palkkoihin. Alle 1000€ kuukaudessa on tavallista. 1500 euron raja on vaikea rikkoa, ja 2000 euroa on jo hyvä palkka insinöörille. Kun asuu vanhempien luona, voi näistäkin palkoista säästää oman elämän aloittamista varten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti