tiistai 20. maaliskuuta 2012

Voiko tähän kyllästyä?

Olen aina haaveillut eläväni isossa keski- tai eteläeurooppalaisessa kaupungissa, mahdollisesti Välimeren tuntumassa. Haavekuvissa on kerrostaloja, puistokatuja, vilkasta katuelämää kahviloineen ja lämmintä säätä. Elän ”arkea” ja koen kaupungin ”oikeaa” elämää.

Saavuimme viime syyskuussa (2011), ja nyt katselen ensi kesään asti haaveideni mukaista näkymää Barcelonan Eixamplessa, 8-kerroksisen talon kattoparvekkeelta. Jo alaovi hurmasi mustine rautapitsikuvioineen. Oikeastaan jo ennen sitä, taksista matkalaukkujen kanssa noustessamme, näkyi kadulle levittyvä sympaattinen baari, jossa otimme kahvit avaimen tuojaa odotellessamme.

Tässä baarissa olemme sittemmin nauttineet tapaksia ilta-ateriaksi, kahvia ja croisantia aamupäivällä ja olutta aperitiiviksi. Siellä on aina asiakkaita: ukkoja pelaamassa shakkia olut tai cava käden ulottuvilla, nuoria pareja aamukahvilla, vanhoja rouvia iltapäiväkahvilla. Kun baari sitten olikin kiinni lauantai-iltana, emme olleet löytää kotiovelle maamerkin puuttuessa. Myös sunnuntaisin katu näyttää autiolta ja vieraalta. Baari levittäytyi kadulle myös kylmimpänä talvena, tammi- helmikuussa jolloin päivälämpötilat olivat +10 asteen tuntumassa. Sinnikäs tupakointi pitää ulkopöydät käytössä – sisällä täällä ei enää tupakoida missään.

Arkea eletään, mutta varsinkin aluksi sana kuulosti vieraalta. Oli niin ihanaa ripustaa pyykkejä kuivumaan kokoon taittuvaan kuivatushäkkyrään kattoterassille! Oli aivan herkullista käydä lähikaupoissa ruokaostoksilla! Pikku tiskikoneen täyttäminen oli kuin kotileikkiä! Roskien vieminen viiteen erilaiseen design-roskapönttöön kadulle suorastaan inspiroi!

Pyykeistä voidaan todeta, että syksyn viilettyä (taisi olla marraskuuta), viileän talvisään jatkuessa ja varsinkin sateella kuivatushäkkyrä on löytänyt paikkansa myös pikkuasunnon olohuoneessa. Onhan sekin tavallaan romanttista?

Työtäkin pitää tehdä. Kun sää oli lämmin – kuten syyskuussa joka päivä - kattoterassi oli paras paikka läppärin naputteluun. Romanttista! Kuten pyykkiteline, myös työnteko on ajan mittaan löytänyt paikkansa olohuoneesta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti